Neuvoa kaipaava

Olen epätoivoisen rakastunut työtoveriini ja tunteeni eivät ole yksipuolisia.
Itse olen vapaa, mies naimisissa ja lapsiakin hänellä.
Olen tehnyt kaikkeni että tunteemme toisiamme kohtaan eivät syvenisi; vaihdoin jopa toimipistettä firman sisällä mutta mikään ei tunnu auttavan. Ei etäisyys, ei tahdonvoima. En halua perheen rikkojaksi.
Sisimmässäni kuitenkin tiedän että olen tavannut sielunkumppanini ja elämäni miehen ja haluan hänet -vain hänet.
111329
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

-jos vastapuoli tuntee samoin,te kuulutte yhteen.
-itsellä hieman sama tilanne;repii ja raastaa,mutta silti ihaninta ja kauneinta mitä ihmisen elämässä voi tapahtua..

Äänestä
  • Hohhoijjaa... Ihmiset ihastuu, ei sen takia pidä perhettä vaihtaa. Koittakaa nyt ihmiset karistaa ne "tunne valtaa mielen" jutut ja vaihtakaa ne järkeen. Perhe on tärkein.

    Äänestä

  • yhteen löpinät kirjoitti:

    Hohhoijjaa... Ihmiset ihastuu, ei sen takia pidä perhettä vaihtaa. Koittakaa nyt ihmiset karistaa ne "tunne valtaa mielen" jutut ja vaihtakaa ne järkeen. Perhe on tärkein.

    tyypit eivät ole ikinä kokeneet sitä oikeata,suurta,aitoa rakkautta,itse olen kokenut..toivottavasti kaikki saavat sen kokea;maailma olisi kohdallaan ja kaikilla olisi hyvä.
    ...tämä on totuus... :) oikeasti.

    Äänestä

  • yhteen löpinät kirjoitti:

    Hohhoijjaa... Ihmiset ihastuu, ei sen takia pidä perhettä vaihtaa. Koittakaa nyt ihmiset karistaa ne "tunne valtaa mielen" jutut ja vaihtakaa ne järkeen. Perhe on tärkein.

    karistelis. Niin, ei käy kieltäminen ja huomaat olevasi kerran elämässä dilemmassa. On kuulkaas niin tyhmää ettei toista ole kokenut -voin kertoa

    Äänestä

Älä ihastu varattuun. Se on jo rakastunut vaimoonsa. Älä katso varattua, älä anna tunteiden edes herätä häntä kohtaan. Järjellä voi vaikuttaa asioihin.

Äänestä
  • otat perheellisen miehen, perustat sen kanssa perheen ja... se ihastuu taas uuteen kun susta on tullut arkea... niin se menee.

    Äänestä

  • niin voi kirjoitti:

    otat perheellisen miehen, perustat sen kanssa perheen ja... se ihastuu taas uuteen kun susta on tullut arkea... niin se menee.

    Oli se sitten perheellinen tai sinkku, niin se ei katso paikkaa tai aikaa kun kohtaa sen oikean.

    Äänestä

  • Olisikin kyse vain ihastumisesta -sen tietäisi menevän ohi mutta...tässä ei järki enää auta.

    Äänestä

  • alkuperäinen kyselijä kirjoitti:

    Olisikin kyse vain ihastumisesta -sen tietäisi menevän ohi mutta...tässä ei järki enää auta.

    Itse olin samassa tilanteessa noin vuosi sitten ja olen edelleenkin ihastunut/rakastunut ko. mieheen, vaikken olekaan hänen kanssaan asiasta keskustellut. Ainakin hän on hyvinkin hauska ja nokkela sekä persoonallisella tavalla komea tyyppi, joka hieman flirttailee (lähes huomaamattomasti) melkein kaikkien naisten kanssa. Jotenkin todella tutulta kuulostaa siis - olisiko kyseessä jopa sama mies? Mistä päin Suomea olet ja kerro joku vinkki niin tiedän, onko sama mies kyseessä.

    Äänestä

  • same old story kirjoitti:

    Itse olin samassa tilanteessa noin vuosi sitten ja olen edelleenkin ihastunut/rakastunut ko. mieheen, vaikken olekaan hänen kanssaan asiasta keskustellut. Ainakin hän on hyvinkin hauska ja nokkela sekä persoonallisella tavalla komea tyyppi, joka hieman flirttailee (lähes huomaamattomasti) melkein kaikkien naisten kanssa. Jotenkin todella tutulta kuulostaa siis - olisiko kyseessä jopa sama mies? Mistä päin Suomea olet ja kerro joku vinkki niin tiedän, onko sama mies kyseessä.

    Mies etelä-suomesta mutta arvelen ettei kyseessä ole sama tapaus. Ei harrasta flirttailua -ei minunkaan kanssani missään vaiheessa. Ujo, rehellinen ja suloinen mies. Siksi kai niin koukussa olenkin.

    Äänestä

  • alkuperäinen kyselijä kirjoitti:

    Mies etelä-suomesta mutta arvelen ettei kyseessä ole sama tapaus. Ei harrasta flirttailua -ei minunkaan kanssani missään vaiheessa. Ujo, rehellinen ja suloinen mies. Siksi kai niin koukussa olenkin.

    se vaan vie mennessään eikä räpiköinti auta yhtään. Koukku sentään!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


epätoivoinen jo kirjoitti:

Olen epätoivoisen rakastunut työtoveriini ja tunteeni eivät ole yksipuolisia.
Itse olen vapaa, mies naimisissa ja lapsiakin hänellä.
Olen tehnyt kaikkeni että tunteemme toisiamme kohtaan eivät syvenisi; vaihdoin jopa toimipistettä firman sisällä mutta mikään ei tunnu auttavan. Ei etäisyys, ei tahdonvoima. En halua perheen rikkojaksi.
Sisimmässäni kuitenkin tiedän että olen tavannut sielunkumppanini ja elämäni miehen ja haluan hänet -vain hänet.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu