Kyllästynyt olemaan sinkku. Pärjään kuitenkin yksin jos on pakko. Sen jälkeen kun pitkä suhde loppui en ole osannut/pysytnyt rakastumaan uudestaan. Exäni yli olen kyllä päässyt mutta silti en vaan rakastu. En löydä sitä syvää rakkautta jota oli exän kanssa.
Kuitenkin en halua olla yksin..
Vähän risti riitaa..:(
Kuitenkin en halua olla yksin..
Vähän risti riitaa..:(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Morjens,
samaa tässä olen itsekin pohtinut. On tullut tavattua muutama uusi ihminen, mutta ongelmana
sokkotreffeille menossa on juuri odotukset. Vaikka jonkun kanssa on meilalillut ihan järkeviä tarinoita ja faktoja jne., jostain syystä luonnossa ei vain synkkaa. Toisaalta mä oon järkeillyt hommaa niin, että tapaamme muutenkin elämässä vinon pinon ihmisiä ja kuitenkin ei loppujen lopuksi ole kovinkaan montaa, jonka kanssa juttu menee pidemmälle (tämä siis olettaen, että ei olla pelkästään seksiseuraa hakemassa). Sitten on vielä ajan kulumisen mukanaan tuoma juttu elikkä omat tavat ja tottumukset, joista luopuminen tai niiden muuttaminen käy aina vaan työläämmäksi, mitä enemmän ikää tulee mittariin. Toisaalta, pitänee vain luottaa omaan intuitioonsa ja luottaa siihen, että se sopiva kun tulee vastaan, niin silloin molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä toistensa vuoksi.
Miltäs tää kuulostaa? Olis kiva kuulla omia
mietteitäs?
Terv. Asclepius (Kreikan mytologiassa lääketieteen jumala, vaikka en lääketieteen kanssa missään tekemisissä olekaan) :=)
Luulen, että on vain niin, että sitä tapaa niin äärettömän harvoin ihmisiä, joihin rakastuu. Itselläni (olen 25) takana on 3, ja sekin on jo enemmän kuin parilla kaverillani. Olen tosin ollut melkein koko ikäni sinkku, jolloin sitä voikin katsella enemmän ympärilleen. Kurjinta on juuri eron jälkeen, kun tuntuu, ettei koskaan enää löydä toista yhtä kiinnostavaa... Mutta, kun vain olisi niin kamalaa tyytyä mihinkään vähempään. Mieluummin olen lopun ikääni yksin.