Isän kuolemasta on reilu vuosi. Vieläkään en ole päässyt asian kanssa sinuiksi. Työnnän surun taustalle ja sairastan jatkuvasti. Flunssaa enimmäkseen.
Joulu on tulossa. Kuinkahan monta meitä onkaan, joiden joulu jää "vajaaksi." Meillä jo toinen joulu ilman isää. Luulen, että tästä tulee helpompi kuin viime joulu. Lohdutan näin teitä, joiden kohdalla tuleva joulu on ensimmäinen ilman rakasta ihmistä.
Joulu on ihana asia. Kristillinen sanomansa mahtava, mutta tämä kaikki maallinen. Hirveää. Rahaa pitäisi olla mielettömästi, jos kauppiaita on uskominen. Sata euroa pieni raha.
Isä sairasti muutaman kuukauden ennen kuolemaansa. Muistan, miten arvomaailmani kolahti kerralla nurinkurin. Mitä merkitystä sillä vaikka välillä on tiukkaa rahasta, mitä merkitystä sillä, etten ole missinmitoissa tai sillä onko lattialla roska vai sata...Jos terveys menee, ei auta raha, ei asema, ei mikään...Kun läheinen kuolee, häntä ei voi korvata millään tavaralla tai rahasummalla.
Olen lukenut näitä viestejänne. Niin paljon on kuolemaa ja luopumista. Vanha fraasi on totta; Vain aika auttaa. Ei mikään muu.
Voimia, enkeleitä ja siunausta teille kaikille!
Joulu on tulossa. Kuinkahan monta meitä onkaan, joiden joulu jää "vajaaksi." Meillä jo toinen joulu ilman isää. Luulen, että tästä tulee helpompi kuin viime joulu. Lohdutan näin teitä, joiden kohdalla tuleva joulu on ensimmäinen ilman rakasta ihmistä.
Joulu on ihana asia. Kristillinen sanomansa mahtava, mutta tämä kaikki maallinen. Hirveää. Rahaa pitäisi olla mielettömästi, jos kauppiaita on uskominen. Sata euroa pieni raha.
Isä sairasti muutaman kuukauden ennen kuolemaansa. Muistan, miten arvomaailmani kolahti kerralla nurinkurin. Mitä merkitystä sillä vaikka välillä on tiukkaa rahasta, mitä merkitystä sillä, etten ole missinmitoissa tai sillä onko lattialla roska vai sata...Jos terveys menee, ei auta raha, ei asema, ei mikään...Kun läheinen kuolee, häntä ei voi korvata millään tavaralla tai rahasummalla.
Olen lukenut näitä viestejänne. Niin paljon on kuolemaa ja luopumista. Vanha fraasi on totta; Vain aika auttaa. Ei mikään muu.
Voimia, enkeleitä ja siunausta teille kaikille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Menetin lapseni 3.5 vuotta sitten ja nykyään ostan melkein kaiken kirpputorilta tai kierrätyksestä ja ihan tarpeeksi on tavaraa ,tavallisissa kaupoissa en käy ollenkaan paitsi ruoka kaupassa jossa mieheni käy en minä.Olen myös vähentänyt syömistä nyt.Jotenkin en halua kuluttaa rahaa enkä hirveästi sitä ansaitakaan tulen niin vähällä toimeen.En halua paljon ystäviäkään kyllä vaikka yksi riitää.Haluan vain surra ja olla surun kanssa.Menee tämä näinkin tämä elämä.Joulu tulee ja menee niin kuin mikä tahansa päivä ei se sen kummempaa .
On luonnollista elävälle olennolle kiintyä muihin. Toivon jaksamista ja sielun oman onnellisuuden löytämistä eron tuskan keskellä.
Ilmestyskirjoitukset,esim. Raamattu ja Bhagavad-Gita varoittavat kuitenkin kiintymästä liikaa perheenjäseniin, koska tällainen kiintymys tuo suunnatonta tuskaa kun rakas kuolee pois.
Miten ikuinen henkisielu voisikaan olla tyytyväinen ohimenevään onnellisuuteen? Olisiko aika kyseenalaistaa koko materialistinen elämäntyyli ja löytää sydämen syvältä todellinen onnellisuus?
Ainakin voisi alkaa tutustumaan vaikkapa sielunvaelluksen tieteeseen, onhan rakkaan kohtalo tuonpuoleisessa monelle tärkeä asia:
http://www.harekrishnatemple.com/bhakta/chapter17.html
Sielunvaellusoppi on harhaa. Olen itse kokenut ja saanut myöhemmin armon Jeesuksessa.
Onneksi Jumala tietää meidät ja johdattaa oikealle tielle. Omin teoin ei pelastuta. Ainoa auttaja on Jeesus. Hänen kanssaan pääsee taivaaseen.
Todellisen uskon kautta on selvää, ettei täällä ole mitään pysyvää. Jumalan käsissä on päiviemme määrä. Hän antaa yli ymmärryksen menevän rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa. Tämä on tosi, eikä se riipu olosuhteista. Minun turvani on iankaikkinen Jumala, Hänen poikansa Jeesus ja Pyhä Henki, joka opastaa oikealle tielle.
Etsikää, niin löydätte.
Syntymä on alku ja kuolema on loppu. Mitä on ennen syntymää ja kuoleman jälkeen on sitä samaa mitä siten liekään. Kuolema on sama, kuin vetäis tietokoneesta virrat pois. Energia ei enää virtaa.
Kun menetin poikani kaikki edellä olevat asiat tuntui juuri niin kuin teistä. Vanha sohvani tuntui vaan entistä paremmalta ja turvallisemmalta. Koko koti oli jonkinlainen turvapesä.
Tottahan se on ettei ihmishenki ole rahassa mitattavissa.
Luonteeni yrittää kuitenkin löytää kaikista asioista jotain hyvää.
2 vuoden jälkeen aloin hiukan jo meikata silloin tällöin, en tiedä miksi. Huomasin miettiväni jo että olisi kiva tapetoida huone jne..Mitään konkreettista en tosin vieläkään ole saanut aikaan. No tänään kävin kampaajalla.
Kaikki nämä kuitenkin periaatteessa turhat asiat oli merkki minulle siitä että alan saada hiukan otetta elämästäni. Olen jopa käynnyt puntarissa.
Kunnes taas tapahtui aivan liikoja ja pelot toisen lapsen menetyksestä kävi ylivoimaiseksi. Tuntui ettei elämäni voi olla todellista kun näin paljon pahaa aina tapahtuu.
En ole ketään neuvomaan koska tiedän että suru kestää minkä kestää.
Halusin vaan kertoa miten nämä "hömpötykset" merkitsi minulle. Tosin putosin taas reilusti alaspäin. Nousen ylöspäin jos nousen, väkisin en enää jaksa yrittää. Kun se päiovä koittaa etten jaksa, sittenhän kaikki on vaan loppu minun kohdaltani ja sillä siisti.
Sinulla on niin kuin minullakin ja toi sohva juttu minä vein vanhat sohvani kirpputorille ja sain kaverini vanhat sohvat.Niitä vaatteita joita pidin lapseni eläessä en halua käyttä vaan pidän jonkun vanhoja ihan hyviä kylläkin teen ihan hulluja juttuja.Lapsen vaateihin en ole koskenut enkä huoneeseen.Olen aloittanut itsestäni.Koti on minullekin turvapaikka.Nyt olen palanut töihin mutta olen kuin palanut avaruudesta en ymmärrä mitä ihmiset puhuvat enkä miten ne pukeutuvat tunnen itseni ulkopuoliseksi.Ne luulee että olen vanha minä mutta en ole minun vanha identtiteettini on hajonnut ja uusi ei ole viellä rakentunut
Toi oli enemmän kuin hyvin sanottu. Niinhän se on , uusi identtiteetti tulee väkisin koska samaksi ihmiseksi ei voi tulla mitä oli.
kirjoitus.minä menetin pikkuvelun tosi nuorena aivan yhtäkkiä sairauskohtaukseen.noin 1 ja puoli vuotta sitten.ja en tosiaankaan pääse sinuksi asian kanssa.ja samoin on jatkuvaa flunssaa ja jopa keuhkokuumeet ym.ja joulu ei tunnu varmaan yhtään paremmalta kuin viime joulu.kun eno on aina käynyt lapsien luona lahjoja katsomassa ja leikkimässa ja pelaamassa meidän kans.....minä käyn psykoterapiassa.mutta en ole vielä voinut uskoa asiaa todelliseksi...koska ei voi kotona olla surullinen vaikka mieli on maassa,kun täytyy jaksaa kun en halua että rakkaat lapseni rupeaa suremaan äitiä..koitetaan jotenkin taaplata joulun yli.oiken hyvää jatkoa sinulle ja yritä jaksaa.
eivät pelasta! Jeesus pelastaa kadotukselta.
Aika parantaa haavat, on tosi, klisee.
Kääntykää Herran puoleen. Hänellä on paljon armoa, kun vain pyydätte sitä. Hän tekee uudeksi kaikki.
Vain iankaikkisuudella on tosi merkitystä. Tämä elämä on lyhyt, vaikka ajallisesti olisikin pitkä.
Tuskin haluaisit ikuisesti olla tulessa, kuumuudessa, kiljuvien ihmisten joukossa ja kitkerässä katkussa kiusattavana pahuuden henkivaltojen kautta? Tosi se paikka on. Siellä on itku ja hammasten kiristys.
Olen varoittanut.
taas paikalla? On sopiva palsta tulla taas tarjoilemaan ikuisia rangaistuksia läheisensä menettäneille.?
Että yrittäkää kääntää katseenne itsestä pois. Uskovana katson Jeesukseen. Etsikää Raamattunne, siellä on paljon lupauksia ja lohdutusta. Myös varoituksen sanoja. Saatte elämään pohjan, mikä kestää. Surusta pääsee aikanaan ylös. Kaikella on aikansa. Lähde ulos, vaikka väkisin. Vaikka ei tuntuisi miltään, mene ulos. Pian huomaat luonnon kauneuden. Myrskykin on tavallaan kaunis. Olemme hiukkasia täällä ja kuitenkin taivaalliselle Isälle tärkeitä, jokainen. Siksi täällä kehoittelen, että tekin saisitte iloita. Ei usko niin totista ole, etteikö iloita saisi, sillä siitä oikea kestävä ilo tulee!
Joskus meitä koetellaan. Itsellänikin on monia vastoinkäymisiä ollut. Nyt viimeisin mieheni vakava sairaus. Olemme kuitenkin hyvissä, Jumalan käsissä.
Tärkeintä on päästä perille taivaan kotiin. Jeesuksessa.
painu palstalta pois, ja soita itsellesi apua mielisairaalasta. Saat hoidon ja lääkityksen psykooseihisi. Olet varoittava esimerkki mitä uskonto voi ihmiselle tehdä. Lisä tietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi
Kuolema on "taivas" ja elämä on "helvetti".