Kuinka paljon arvostat rehellisyyttä? Milloin kierrät totuutta ja oletko itse valmis kuulemaan totuuden? Miten olla rehellinen mutta pysyä kohteliaana?
Itse olen rehellinen ihminen ja huono valehtelemaan. Hyväksyn huijauksen tietyissä rajoitetuissa tilanteissa, kuten (live)roolipeleissä ja pokeripöydässä. Pokerissa ei voi pärjätä, jos ei bluffaa: muuten on liian ennalta arvattava.
Olen tavannut tapauksia, jotka sanovat olevansa "kusipäärealisteja" mutta tosiasiassa ovat pessimistejä: mitätöivät muita ihmisiä, esittävät asiansa töykeästi ja odottavat toisista pahinta. Se ei ole realismia. Ihminen voi olla kiltti mutta silti jämäkkä, puolustaa itseään ja muita kun siihen on aihetta, mutta ei myöskään hyökkää toisia vastaan tai haasta riitaa.
Kerran erehdyin kysymään mieheltäni (seisoin peilin ääressä): "Onko takapuoleni kauhean leveä?" Tällaisiin kysymyksiin ei kai ole oikeaa vastausta, mutta mieheni sanoi suoraan: "Kyllä." En pahoittanut mieltäni vaan aloin nauramaan, koska minähän se käyttäydyin hölmösti! Itsetuntoni tai mieheni rakkaus ei ole kiinni takapuolen leveydestä, pahus vie. (Nuorempana olin alipainoinen enkä enää halua, että luut törröttävät. Se ei ole terveellistä eikä esteettistä.)
Itse olen rehellinen ihminen ja huono valehtelemaan. Hyväksyn huijauksen tietyissä rajoitetuissa tilanteissa, kuten (live)roolipeleissä ja pokeripöydässä. Pokerissa ei voi pärjätä, jos ei bluffaa: muuten on liian ennalta arvattava.
Olen tavannut tapauksia, jotka sanovat olevansa "kusipäärealisteja" mutta tosiasiassa ovat pessimistejä: mitätöivät muita ihmisiä, esittävät asiansa töykeästi ja odottavat toisista pahinta. Se ei ole realismia. Ihminen voi olla kiltti mutta silti jämäkkä, puolustaa itseään ja muita kun siihen on aihetta, mutta ei myöskään hyökkää toisia vastaan tai haasta riitaa.
Kerran erehdyin kysymään mieheltäni (seisoin peilin ääressä): "Onko takapuoleni kauhean leveä?" Tällaisiin kysymyksiin ei kai ole oikeaa vastausta, mutta mieheni sanoi suoraan: "Kyllä." En pahoittanut mieltäni vaan aloin nauramaan, koska minähän se käyttäydyin hölmösti! Itsetuntoni tai mieheni rakkaus ei ole kiinni takapuolen leveydestä, pahus vie. (Nuorempana olin alipainoinen enkä enää halua, että luut törröttävät. Se ei ole terveellistä eikä esteettistä.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
puolustelet
(Nuorempana olin alipainoinen enkä enää halua, että luut törröttävät. Se ei ole terveellistä eikä esteettistä.)
Nykyisin vaan olen fyysisesti ja psyykkisesti paremmassa kunnossa. Paljon liikuntaa ja kasvisruokavalio.
Kaikkein hienointa on kun voi rehellisesti sanoa olevansa täydellinen ja vielä hienompaa kun voi sanoa lähimmäiselleen että hänkin on täydellinen.
koko ajan enemmän.
Mutta tuo on juuri tärkeä asia muistaa, että rehellisyyttä on montaa laatua. Tuollaista kyynistä, mistä puhut. Sitten sellaista rehellisyyttä, että ihmisen on pakko laukaista kaikki asiat ilmoille ilmanb sääliä, muuten hän mielestään olisi "nuoleskelija".
Se, satuttaako ihmisiä rehellisyydellä vai ei, se riippuu sitten muista luonteenpiirteistä.
Rehellisyyden korkeampi laji, mun mielestä, on totuudellisuus. Se, että ihminen on sisäisesti tosi. Se kattaa muutakin kuin vain rehellisyyden, sen että puhuu totta.
Minä oon löytänyt sellaisen nyt. Meinaan pitää siitä kiinni.
Milloin tulee kierrettyä totuutta, niin kaipa se on lähinnä niissä tilanteissa kun nimenomaan yrittää pysyä kohteliaana ja toisen tunteita huomioivana, ettei nyt tulisi täräyteltyä ihan mitä sattuu. Varmaan myös niissä tilanteissa missä mun kuvittelemani "suurempi hyvä", eli kun kukaan ei hyödy eikä etenkään loukkaannu siitä jos nyt kierrän todellista totuutta, lienee niitä tilanteita, missä sitä tulee kierrettyä harkintansa mukaan. Joskus kyllä tulee sorruttua selittelemäänkin omia tekemisiään (mokiaan) ettei ihan niin typerältä vaikuttaisi, mutta harvemmin.
Mulla on sama ongelma, oli olen liian rehellinen tai avoin että minusta olisi valehtelemaan hyvin. Lisäksi poden tilapäisiä dementiakohtauksia, joten on vaan parempi kun pysyy totuudessa niin ei myöhemmin haittaa vaikka jossain yhteydessä ei oikeasti heti muistaisikaan mikä se totuus oli. Ehkä huonosti selitetty, mutta jos toinen sitten muistuttaakin jotta "hei, eikös se mennyt niin...????" niin voikin sitten kaivella muistilokeroitaan ja todeta, että "eiku joo, noin se olikin". Eli kyllä minä sen totuuden muistan, mutta jos alkaisin valehtelemaan, niin en enää muistaisi mitä on tullut valehdeltua ja sitähän vaan valehtelisi lisää.
Olenko itse valmis kuulemaan totuuden, niin varmaan tilanneriippuvaista. Arvostan kyllä avoimuutta ja toivonkin sitä saavani. Avoin voi olla olematta töykeä, jos vähänkin vaan miettii mitä sanoo.