Ikäero

pitäisi olla ongelma.

Jos olet vaikka 35 ja nainen 47 niin eiköhän molemmilla ole suurin piirtein sama elämän tilanne ehkä ja molemmat ovat aikuisia, kypsiä ihmisiä.

Mitä vanhemmaksi molemmat menevät niin sitä vähemmän tuo ikäero vaikuttaa.

Onhan siinä pitempää suhdetta ajatellen tietysti miettimistä ja voihan olla että varsinkin kun ikäero on noin päin eli sinä miehenä olet nuorempi niin jotakin kyselyjä herättää mutta ei siinä muuten ole ongelmaa jos teillä sujuu.

On ihan eri juttu sitten jos toinen on lähemmäs 30 tai yli 30 ja toinen alle 30 ja lähemmäs 20 (puhumattakaan alle 20). Silloin ikäero alkaa vaikuttaakin kun toinen ei ole vielä kovinkaan "aikuinen" vaikka kovasti sitä ehkä yrittää olla.

Kokemusta ei ole vielä varsinaisesta suhteessa elämisestä nuoremman miehen kanssa, mutta olen ollut jo kolme vuotta sulaa vahaa minua 15 vuotta nuoremman miehen, työtoverini, läheisyydessä. Olen juuri täyttänyt 48 vuotta. Juuri ikäeromme on estänyt minua tekemästä suurempia siirtoja, olen vanhanaikaisesti ajatellut, että aloite saa tulla miehen puolelta. Mutta esim. katseet, kehon kieli ja eleet puhuvat minulle paljon ja toivottavasti hänellekin.

Jos hän nyt päättäisi tehdä aloitteen, en panisi vastaan vaan katsoisin kaikki kortit...

Tiedostan, että ikä on vain numeroita ja että henkinen yhteys ja kemiat ratkaisevat suhteen onnistumisen. Ulkopuolistenkaan ei tarvitse antaa vaikuttaa asiaan, meillä on vain tämä yksi elämä ja kukaan toinen ei tiedä, millaisia tunteita tunnet ja mitä sisimmässäsi ajattelet.

Paljon on pareja, joilla on jopa yli 20 vuotta ikäeroa - myös näin päin, että mies on nuorempi.

Olen 30 vee ja olen tapaillu kuukauden verran 23 vuotiasta miestä. Ikäero ei ole haitannut meitä yhtään, vaikka sitä on tullut mietittyä. Olemme sitä mieltä et jos kemiat menee yhteen, ikäero ei ole ongelma. Ja sanokoon sukulaiset ym mitä vaan. Sehän on vain meidän välinen asia. Tähän mennessä ei ole tullut muuta kuin positiivisia mielipiteitä=)
Katsellaan nyt mihin suuntaan tässä mennään, mut ihanaa olla ihastunut=))

Tunnen erään naisen, joka seurustelee 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. Nainen on itse 23 vuotias, onnistunut suhde joka jatkuu jo kolmatta vuotta ja he harkitsevat asunnon ostamista. Eli kyllä voi onnistua ja onnistuukin, kun peittää silmät luvuilta ja keskittyy ihmiseen :-)

Olen 21 ja olen kaverini kautta tutustunut 32-vuotiaaseen mieheen. Mies haluaisi viedä minut ulos kunnon treffeille, mutta epäröin kovasti. Jotenkin tuo 30 alkaa olla minulle aika totaalinen kipukynnys... Ongelma on siinä etten voi kieltää ihastustani, hän vastaa unelmamiestäni niin ulkoisesti kuin luonteensakin puolesta. Eihän yksille treffeille menemisen tarvitse tarkoittaa mitään, ehkä siitä ei edes kehkeytyisi mitään sen enempää... En tiedä, pitäisikö sitä uskaltaa antaa vain mennä vai onko ikäero niin ratkaiseva ettei kannata katsoa voisiko tästä tulla jotakin. Jos hän olisi edes 5v nuorempi, tekisin mitä tahansa saadakseni tuon miehen itselleni.

Aikuisilla ihmisllä ei varmasti olekaan suurempia ongelmia muuten. Kypsät ihmiset eivät ehkä ole niin sen vanhenemisen kammoisia, enkä usko, että se vaikuttaa, ja asioista voi sopia samalla tavalla, ehkä helpommin kun nuorten kanssa. Toisaalta ja toisaalta. Nuoret eivät ole ennakkoluuloisia, tai kyynisiä ehkä vielä, mutta toisaalta, ovat ehdottomampia. Vanhempi osaa joustaa ehkä paremmmin, mutta vaarana on vanhat loukkaukset...Tarkoitan tällä vain sitä, että kaikessa on puolensa.

Minkään kavereitten ja sukulaisten mielipiteellä ei nyt saisi olla merkitystä enää tuossa iässä. Kolmekymppisenä pitää jo osata ajatella itse, ja vaikka kritiikkiä tulisikin, osata suhtautua siihen asiallisesti, ja ymmärtää, että ihmisillä on hassuja taipumuksia joskus arvostella.

MUTTA!!! yksi realistinen ongelma on näin päin olevassa ikäerossa, ja se on totta: Lapset. Mikäli nainen on yli 40-vuotias, on iso mahdollisuus, että hän ei tee enää lapsia, halua enää lapsia eikä ehkä saakaan enää lapsia. Se on biologinen totuus. Joten mieti se.
Katsos kun sinä siinä seurustelet ja 5 vuotta menee, huomaat, että kappas, ajatus perheestä olisikin mukava ja naiselta aika on auttamattomasti ohi. Mitäs sitten? Sitten laitat suhteen poikki ja etsit nuoremman: todella reilua... Luovut itse lapsista ja perheestä: aika suuri uhraus. Vai mitä, uhraatte kymmeniä tuhansia epävarmoihin lapsettomuushoitoihin, koska adoptointiakaan ette enää saa? Kysypä heiltä, ketkä ovat siinä ruljanssissa että onko kevyen ja nopean päätöksen paikka... Voi olla, että aika rankkaa on.

Perhe ja lapset ovat ihmisen perustavanlaatuisia asioita ja kysymyksiä. Todella. Ja jos sä mietit, että "niin, mutta mä vaan seurustelisin", niin mieti, osaako se toinen ottaa sen samalla tavalla, ja että meneekö sillä välin se sun oikea ohitse.

Ikäerossa on tiettyjä realistisia ongelmia, mitkä pitää osata ottaa huomioon, jos ne osaa miettiä, on suhteella ihan yhtä hyvät mahdollisuudet, kun kaikilla muillakin. Eihän ikäero kenestäkään tykkäämistä estä, ja kaikissa on jotain kaunista. Mä ymmärrän hyvin tuota ihastusta, molempiin suuntiin, mutta sinuna miettisin asiaa enemmän myös järjen kun pelkän tunteen kannalta.
Lisäksi jos sua huolestuttaa muitten mielipiteet, niin mieti myös onko sulla itselläsi itsetunto niin vahva, että kestät myös muitten arvosteluja: kuten tiedät, niitä saattaa erilaisuudesta aina tulla. Onko sulla niin hyvä itsetunto, ettet sitten tee vain sitä, että alat itse häpeämään vanhempaa naistasi, kkoska sekään ei ole oikein.

Mutta onnea selvityksiin, toivotttavasti asiat ratkeaa parhain päin, kaikille :)

Siinä iässä nainen on parhaimmillaan, älä epäröi
hetkeäkään, eläthän vain kerran.
Elät itseäsi varten et sukulaisia jätä niitten
mieleipiteet omaan arvoonsa.

kokeile,naiset ovat seksikkäimmillään 40v täytettyään, itsekin haluaisin nuoremman miehen löytää.Ex oli mua 6 vuotta nuorempi,niin se lastenhankkimishomma voi tulla esteeksi, mutta itse en halua lapsia,ei ole eikä enää tule, voi kun löytyis mullekin joku 30-kymppinen mies joka on lapsensa jo tehnyt. Ikä ei mun mielestä ainakaan este, kun on rock-henkinen ja "nuorekas"
niin 40 - 50-kymppiset miehet tuntuu vanhoilta ukoilta, sorry vaan.

Olen kolmekymppinen nainen ja isäpuoleni käytti minua seksuaalisesti hyväksi kun olin teini. Myös elämän varrella useat vanhat miehet ovat yrittäneet hiplata ja yrittäneet tosissaan iskeä minua. Se tuntuu todella sairaalta ja yököttävältä. Raja kulkee ehdottomasti siinä voisiko toinen olla toisen lapsi. Eli minulle ikäeroraja on ehdoton 11v. Yhtälailla kuin lapseen sekaantuminen on sairasta on se sairasta oli minkä ikäinen tahansa. Samasta asiastahan siinä on kyse. Jos isäpuoleni vielä käyttäisi minua hyväkseen, olisin 30v. ja hän 65v. Onneksi niin ei ole.