Jos ravinnosta saadaan ylimääräistä energiaa, ylimäärä varastoituu rasvana, nautitaan energiaa missä muodossa tahansa. Prosessi on koko ajan käynnissä, mutta niin kauan kuin lihaksen energiavarastoissa on vajausta tai maksan glukoosivarastot eivät ole täynnä, hiilihydraatteja käytetään pääasiassa kyseisiin kohteisiin.
Hiilihydraatteja elimistö ei kykene varastoimaan yhtään, vaan kaikki varastoidaan johonkin jossain muussa muodossa. Pääasiasssa lihaksiin.
Jos hiilihydraatteja on vähän, on tietysti selvää, että rasvan polttamista aletaan tehostamaan. Tämä ei ole mitenkään tavatonta, vaan elimistön oivallinen ominaisuus etsiä sopiva tasapainotila energiankäytön ja siitä saatavan hyödyn suhteen. Elimistön toiminnassa on hienoja mekanismeja, jolla se pyrkii pitämään elimistön energiankulutuksen aina mahdollisimman alhaisella tasolla. Tämä on tärkeä ominaisuus ihmisen kehityshistoriassa. Hiilihydraatteja ihminen pystyy polttamaan nopeiten, ja mitä enemmän rasvaa poltetaan, sitä hitaammaksi kokonaisenergiankulutus muuttuu.
Elimistö alkaa polttamaan myös alkoholia jos sitä elimistössä on (se on helpointa poltettavaa) ja toisessa ääripäässä proteiineja kun muuta energiaa on enää niukasti. Kaikesta huolimatta on niin että mikäli energiankulutus säilyy muuttumattomalla tasolla, ei rasvasta tuoteta hiukkaakaan enempää energiaa elimistön käyttöön kuin mitä sitä tuotettaisiin hiilihydraateistakaan. Poikkeuksena tietysti kovahko fyysinen kuormitus, jolloin rasvasta ei irtoa energiaa siinä tahdissa kuin energiaa tarvitaan. Kun lihasten energiavarastot ovat tyhjentyneet, veressä kiertävästä rasvasta voidaan saada vain noin 60% siitä tehosta jolla täysillä energiavarastoilla varustettu lihas pystyy toimimaan.
Todettakoon, että insuliini mahdollistaa myös lihaskasvun ja yleensäkin liikunnan jälkeisen nopean palautumisen, koska insuliini on myös verenkiertoa lihaksissa lisäävä huoltohormoni. Siksi urheilusuorituksen jälkeen nautitaan palautumisjuomaa joka mm. kohottaa insuliinitasoa veressä. Diabeetikoilla ei lihakset kasva, syynä puutteet insuliinitason säätelyssä.
Näppärästi tällä palstalla ohitetaan sen tosiasia, että kun ravintona saatua rasvaa aletaan varastoimaan, se käy hyvin helposti, mutta hiilihydraattien muuttaminen rasvavarannoiksi vie sen sijaan enemmän energiaa kuin rasvojen prosessointi varastorasvaksi. Rasva ei tietenkään nosta insuliinin tai minkään muunkaan hormoonin tasoa, koska rasva ei tarvitse mitään erityistä lisäainetta varastoituakseen, se juuttuu vyötärölle ihan tuosta vaan lähes kuin itsekseen. Yli 90% ihmisen nauttimasta rasvasta on nimittäin samaa rasvaa kuin mitä ihmisen varastorasva, joten se ei paljoa prosessointia tarvitse.
Ihmisen ja useimpien eläinten, ainakin nisäkkäiden, rasvanvarastointikyky on ollut eloonjäämisen ehto. Insuliini toimittaa tätä erittäin tärkeää tehtävää, mutta on vaan niin, että laiskat vätykset eivät käsitä eivätkä halua käsittää sitä että insuliini ei varastoi rasvaksi yhtään sen enempää energiaa kuin mitä sitä nautitaan. Ja jos sitä ei mautita ylimääräistä, kaikki rasvaksi prosessoitu hiilihydraatti poltetaan rasvana.
Ihmisen rasvanvarastointikyky on periaatteessa rajaton, siinä ei ole mitään pysäyttävää mekanismia. Tällaista ei ole ihmiselle kehittynyt koska sellaista ominaisuutta ihminen ei ole koskaan ennen tarvinnut. Vasta nyt sohvallalojumiskultturin myötä saattaa tähään tulla muutoksia, kenties jo kymmenentuhannen vuoden kuluttua evoluutio on muuttanut ihmiskuntaa: lihomiseen taipuvat ihmiset häviävät sukupuuttoon luonnonvalinnan kautta. Turhat ominaisuuden omaavat ihmiset karsiutuvat pois.
Eikä tarvii alkaan saivartelemaan yksityiskohdista ilman kunnon perusteita, näin lyhyeen juttuun ei pysty sisällyttämään koko elintoimintojen kirjoa. Olennainen tuli sanottua.
Hiilihydraatteja elimistö ei kykene varastoimaan yhtään, vaan kaikki varastoidaan johonkin jossain muussa muodossa. Pääasiasssa lihaksiin.
Jos hiilihydraatteja on vähän, on tietysti selvää, että rasvan polttamista aletaan tehostamaan. Tämä ei ole mitenkään tavatonta, vaan elimistön oivallinen ominaisuus etsiä sopiva tasapainotila energiankäytön ja siitä saatavan hyödyn suhteen. Elimistön toiminnassa on hienoja mekanismeja, jolla se pyrkii pitämään elimistön energiankulutuksen aina mahdollisimman alhaisella tasolla. Tämä on tärkeä ominaisuus ihmisen kehityshistoriassa. Hiilihydraatteja ihminen pystyy polttamaan nopeiten, ja mitä enemmän rasvaa poltetaan, sitä hitaammaksi kokonaisenergiankulutus muuttuu.
Elimistö alkaa polttamaan myös alkoholia jos sitä elimistössä on (se on helpointa poltettavaa) ja toisessa ääripäässä proteiineja kun muuta energiaa on enää niukasti. Kaikesta huolimatta on niin että mikäli energiankulutus säilyy muuttumattomalla tasolla, ei rasvasta tuoteta hiukkaakaan enempää energiaa elimistön käyttöön kuin mitä sitä tuotettaisiin hiilihydraateistakaan. Poikkeuksena tietysti kovahko fyysinen kuormitus, jolloin rasvasta ei irtoa energiaa siinä tahdissa kuin energiaa tarvitaan. Kun lihasten energiavarastot ovat tyhjentyneet, veressä kiertävästä rasvasta voidaan saada vain noin 60% siitä tehosta jolla täysillä energiavarastoilla varustettu lihas pystyy toimimaan.
Todettakoon, että insuliini mahdollistaa myös lihaskasvun ja yleensäkin liikunnan jälkeisen nopean palautumisen, koska insuliini on myös verenkiertoa lihaksissa lisäävä huoltohormoni. Siksi urheilusuorituksen jälkeen nautitaan palautumisjuomaa joka mm. kohottaa insuliinitasoa veressä. Diabeetikoilla ei lihakset kasva, syynä puutteet insuliinitason säätelyssä.
Näppärästi tällä palstalla ohitetaan sen tosiasia, että kun ravintona saatua rasvaa aletaan varastoimaan, se käy hyvin helposti, mutta hiilihydraattien muuttaminen rasvavarannoiksi vie sen sijaan enemmän energiaa kuin rasvojen prosessointi varastorasvaksi. Rasva ei tietenkään nosta insuliinin tai minkään muunkaan hormoonin tasoa, koska rasva ei tarvitse mitään erityistä lisäainetta varastoituakseen, se juuttuu vyötärölle ihan tuosta vaan lähes kuin itsekseen. Yli 90% ihmisen nauttimasta rasvasta on nimittäin samaa rasvaa kuin mitä ihmisen varastorasva, joten se ei paljoa prosessointia tarvitse.
Ihmisen ja useimpien eläinten, ainakin nisäkkäiden, rasvanvarastointikyky on ollut eloonjäämisen ehto. Insuliini toimittaa tätä erittäin tärkeää tehtävää, mutta on vaan niin, että laiskat vätykset eivät käsitä eivätkä halua käsittää sitä että insuliini ei varastoi rasvaksi yhtään sen enempää energiaa kuin mitä sitä nautitaan. Ja jos sitä ei mautita ylimääräistä, kaikki rasvaksi prosessoitu hiilihydraatti poltetaan rasvana.
Ihmisen rasvanvarastointikyky on periaatteessa rajaton, siinä ei ole mitään pysäyttävää mekanismia. Tällaista ei ole ihmiselle kehittynyt koska sellaista ominaisuutta ihminen ei ole koskaan ennen tarvinnut. Vasta nyt sohvallalojumiskultturin myötä saattaa tähään tulla muutoksia, kenties jo kymmenentuhannen vuoden kuluttua evoluutio on muuttanut ihmiskuntaa: lihomiseen taipuvat ihmiset häviävät sukupuuttoon luonnonvalinnan kautta. Turhat ominaisuuden omaavat ihmiset karsiutuvat pois.
Eikä tarvii alkaan saivartelemaan yksityiskohdista ilman kunnon perusteita, näin lyhyeen juttuun ei pysty sisällyttämään koko elintoimintojen kirjoa. Olennainen tuli sanottua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinänsä ansiokkaaseen tekstiisi laittaisin pari kommenttia.
Vähän tuosta evoluutiosta ja lihoamaan taipuvaisten karsiutumisesta. Yleensä ihminen ehtii lisääntyä ennenkuin liikalihavuuden tuomat ongelmat vievät hänet hautaan.
Diabeetikkoko ei pysty kasvattamaan lihaksia? Kakkostyypin diabeteksessa on yhtenä hoitokeinona nimenomaan lihasmassan kasvattaminen fyysisellä rasituksella. Tällä saadaan insuliiniresistenssiä vähennettyä. Myös ykköstyypin diabeetikot pystyvät insuliiniannostustaan ja hiilihydraattien nauttimista säätäen kasvattamaan lihaksia. Se missä olet diabeetikkojen suhteessa oikeassa, koskee vain hoitamattamia tai huonossa hoitotasapainossa olevia diabeetikkoja, joilla todella ei lihaksien kasvattamisesta tule mitään. Lihakset jopa kutistuvat.
Niin siis joo että ottia tuota.
Jos insuliini on huoltohormoni niin sen pitoituus siis varmaankin määrittelee osaltaan lihasten kasvua. 2-tyypin diabeetikolla tää asia on toisin kuin 1-tyypillä. Insuliinin puute ainakin häiritsee asiaa. Niin että näin mitään tietämättömän kommentti. Tai ainaski luulen, niin.
On kuitenkin huomioitava henkinen puoli tai vhh:n kohdalla plasebovaikutus. Kun nykyihminen on lopulta havahtunut sohvaltaan toteamaan oman tilansa siitä on kirjaimellisesti vaikea nousta. Silloin apuun rientävät messiaat jotka osaavat luoda illuusion ihmeitä tekevästä ruokavaliosta. Kun ruokavaliosta karsitaan lähes kaikki hiilihydraatti jää sohvaperunalta syömättä kaikki se mikä ylipainon on aikoinaan tuonut. Tarvitaan jokin liikkeelle paneva voima, usko johonkin uuteen, erilaiseen. Monelle on myös tärkeää kokea eräänlainen tunne kuuluvansa johonkin maailmoja mullistavaan liikkeeseen. Varsinkin nuoret naiset kaipaavat tällaista yhteenkuuluvuuden tunetta matkalla kohti aikuisuutta. Tämä aiheuttaa lieveilmiönä agressiivisen jopa hyökkäävän käytöksen omaa kantaansa puolustettaessa. Tyypillistä on myös valita yksi henkilö johon viha ja agressio puretaan. Toisaalta yksi henkilö nostetaan messiaan rooliin jonka sanomisia ja tekemisiä ei milloinkaan kyseenalaisteta. Onko se pahasta. Ei minusta. Jos nämä ihmiset pysyvät poissa rasittamasta muutenkin ylikuormitettua terveydenhuoltojärjestelmäämme en näe vhh:ssa mitään väärää.
Miten tämä viesti liittyy palstan aiheeseen eli vhh-ruokavalioihin?