Olinpa tässä, siis tänään Tampere-talolla katsomassa konserttia. John Storgårds johti ja...Raoul Björkenheim tuli toiseksi (hekoheko).
No anyway, ensiksi tuli Bachin toccatta ja fuuga orkesterisovellus, ja sen jälkeen Raoul Björkenheimin erinomainen improvisointiteos: Situations. Se oli tekijälleen tyypillinen raikas ja mielenkiintoinen moderni teos jossa ei ollut ainoatakaan tylsää hetkeä...kyllä luitte aivan oikein, ei hetkeäkään tylsää. Mielenkiinto pysyi yllä herpaantumatta. Kun teos loppui yleisö puhkesi voimakkaisiin ablodeihin ja bravotakin kuulin huudettaman.
Vieressäni istui kuitenkin tyyriin näköinen pariskunta happaman näköisenä eivätkä he taputtaneet, puistelivat päätänsäkkin jopa. Kun väliaika sitten alkoi kuulin miehen sanovan että seuraavaksi tulee sitten 'oikeaa musiikkia'.
20 minuuttia meni ja sitten 'oikea musiikki', se oli Béla Bartókin konsertto. En ole kyseisessä rakennuksessa aiemmin niin pitkästynyt. Hienostopariskuntakin haukoitteli vaikka musiikki oli 'oikeaa'. Kun konsertto vihdoinkin loppui taputtivat he oikein lujaa ja niin että kaikkia varmasti luulisivat heidän pitäneen siitä oikein kovasti.
Tahdon tällä vain sanoa että ei klassinen musiikki saa olla elintasomusiikkia. Olkoon vaikka kätilö, kuppari, rappari tai räppäri saa kuunnellä ihan mitä vaan. Vai onko niin että tietyssä asemassa olevan ihmisen pitää näyttäytä muille tietyssä asemassa oleville, että mepäs ollaankin sivistyneitä kun kuuntelemme Bartókia (ja kotona Sleepy Sleepersiä salaa).
En ole itse akat. koulittu mutta olen kuunnellut klassista musiikkia pienestä pitäen ja jos jostain ei tykkää niin ei ole pakko. Ja jos en jonkun mielestä saa kuunnella klassista musiikkia ja bluesia joista niin pidän niinpä kysynkin: Mitä insinööri / antiikkitrokari saa kuunella?
No anyway, ensiksi tuli Bachin toccatta ja fuuga orkesterisovellus, ja sen jälkeen Raoul Björkenheimin erinomainen improvisointiteos: Situations. Se oli tekijälleen tyypillinen raikas ja mielenkiintoinen moderni teos jossa ei ollut ainoatakaan tylsää hetkeä...kyllä luitte aivan oikein, ei hetkeäkään tylsää. Mielenkiinto pysyi yllä herpaantumatta. Kun teos loppui yleisö puhkesi voimakkaisiin ablodeihin ja bravotakin kuulin huudettaman.
Vieressäni istui kuitenkin tyyriin näköinen pariskunta happaman näköisenä eivätkä he taputtaneet, puistelivat päätänsäkkin jopa. Kun väliaika sitten alkoi kuulin miehen sanovan että seuraavaksi tulee sitten 'oikeaa musiikkia'.
20 minuuttia meni ja sitten 'oikea musiikki', se oli Béla Bartókin konsertto. En ole kyseisessä rakennuksessa aiemmin niin pitkästynyt. Hienostopariskuntakin haukoitteli vaikka musiikki oli 'oikeaa'. Kun konsertto vihdoinkin loppui taputtivat he oikein lujaa ja niin että kaikkia varmasti luulisivat heidän pitäneen siitä oikein kovasti.
Tahdon tällä vain sanoa että ei klassinen musiikki saa olla elintasomusiikkia. Olkoon vaikka kätilö, kuppari, rappari tai räppäri saa kuunnellä ihan mitä vaan. Vai onko niin että tietyssä asemassa olevan ihmisen pitää näyttäytä muille tietyssä asemassa oleville, että mepäs ollaankin sivistyneitä kun kuuntelemme Bartókia (ja kotona Sleepy Sleepersiä salaa).
En ole itse akat. koulittu mutta olen kuunnellut klassista musiikkia pienestä pitäen ja jos jostain ei tykkää niin ei ole pakko. Ja jos en jonkun mielestä saa kuunnella klassista musiikkia ja bluesia joista niin pidän niinpä kysynkin: Mitä insinööri / antiikkitrokari saa kuunella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et voisi paremmin asiaa ilmaista.Meikä sattuu diggaamaan Bartokia mutta korvat on auki kaikelle uudelle kunhan ei ole vanhaa karmeeta sentimentaalista nyyhkyä. Ja sittenkin, jos on oikein saatanan nyyhkyä, sitten meikä sanoo, JAUSAA! Voinet hyvin.
snobien rehvastelua se oli, valitettavasti.