Miksi ihmessä pitää syödä rasvaa saadakseen päivän enerkiantarpeensa? Miksei voi syödä vihanneksia, silloin saa myös kuituja ja vitamiineja? Kertokaa joku. VHH on muuten okei mutta tää kummastuttaa.
Miksi?
Liina S.
332083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 31 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Koska lihavat ovat leppoisia. Luuletkos ettää pelkällä kaalilla ja retiisillä ne olisivat sitä? Rasvaa pitää saada, ähkyn puhkun, ja hyvät unetkin siitä saa.
riittävästi vitamiineja jos ei ole erityisen tarkkana. Rasvassa on vaan hirvittävästi enrgiaa joka lihottaa jos ei ole tarkkana.
Että sokerit ja hiilarit sisältää vitamiineja
on vain mahdollista näillä sivuilla.
On niin paljon humpuuki juttuja vastustajilta
kun yrittävät mollata huonosti onnistuvat
vhh:lla olen saanut kyllä enemmän vitamiineja kuin ennen hiilariruokien aikana.
VHH:lla saa ja pitää syödä vihanneksia paljon, vähintään puoli kiloa päivässä. Ne ovat hyviä ja terveellisiä, niissä on paljon kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta ei juurikaan energiaa. Niitä pitäisi syödä kilotolkulla ennen kun niistä saisi tarpeeksi energiaa. Siksi tarvitaan rasvaa, että jaksaa.
mutta en pysty mitenkään syömään niitä niin paljon että saisin niistä tarpeeksi energiaa. Ja kun ei energiantarvetta kannata proteiinistakaan täyttää niin vaihtoehdoksi jää silloin vain rasva.
Ja sitten lihoo... rasvassa on huimasti energiaa ja se lihottaa
Miksi yrität jatkuvasti valehdella täällä?
Rasvassa on paljon energiaa. Jos syöt sitä paljon et varmasti laihdu.
Minä syön sitä vain kohtuullisesti eikä ole mitään onegelmia painon kanssa. Eikä tarvitse rajoittaa mitään syömistä kun jättää suurienergisen rasvan vähemmälle.
mitään, eikä minun tarvitse kun puhun omasta kokemuksesta enkä toisten mielikuvituksesta.
Ihminen tarvitsee päivittäin tietyn määrän energiaa.
Energiaa saadaan kolmesta makroravinteesta; hiilihydraateista, proteiineista ja rasvasta.
Jos jonkin makro-ryhmän osuutta pienennetään, sen sisältämä energiamäärä on korvattava jonkin muun makro-ryhmän tuomalla energialla.
Proteiinien määrää pidetään kokolailla vakiona (1-2 g / ihannepainokilo) niin runsas- kuin vähähiilihydraattisellakin ruokavaliolla.
Kun vhh:lla hiilihydraattien määrää vähennetään, vähenevät myös niiden mukana tulevan energian määrä.
Jotta energiatasapaino säilyisi, rasvan määrää ravinnossa pitää lisätä.
Ei niitä rasvoja tarvitse pelätä, etenkin jos pitäydytään mahdollisimman luonnollisissa rasvoissa. Tällaisia on mm. lihan ja kalan rasvat, juustot, mantelit ja pähkinät, avokadot, kylmäpuristetut oliivi- ja kookosöljy sekä voi.
Vhh:lla saadaan yleensä riittävästi rasvaa suosimalla normaalirasvaisia tuotteita. Ei sitä rasvaa tarvitse erityisesti syödä, normaalit elintarvikkeet riittävät.
Puhun ja kirjoitan mieluummin hiilihydraattitietoisuudesta kuin VHH:sta. Minulla on tälle seikalle tietty syy, jota en nyt lähde tässä selvittämään. Sen sijaan selvitän mielelläni erästä mielenkiintoista ilmiötä, joka liittyy siihen kun ruoasta vähennetään (erityisesti huonolaatuisia) hiilihydraatteja ja korvataan näiden aiheuttama energiavaje laadukkailla ja runsailla rasva- ja proteiinimäärillä. Nälänhallinta helpottuu. Olen tätä asiaa jonkin verran tutkinut.
Kylläisyyttä (seikka jonka avulla nälkää voidaan hallita) tarkasteltaessa olisi erotettava sen lyhytaikainen ja pitkäaikainen säätely. Lyhytaikaisella kylläisyydellä ymmärretään sellaista tilannetta, että syödään ruokaa ja lautasen tyhjentyessä lähtee nälkä lyhytaikaisesti. Tämä on tarpeen, jotta emme jatkuvasti syö ruokaa ähkyyn asti. Ymmärrämme lopettaa syömisen. Pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan aterioiden välistä kylläisyyden aikaa, eli sitä miten kauan kestää ruokailun jälkeen ennen kuin taas on nälkä.
Nyt aion olla tavattoman rohkea. Sohaisen pinttyneitä käsityksiä oikein kunnolla. Perinteisesti on pidetty hiilihydraatteja sellaisina ravintoaineina jotka pitävät hyvin nälkää. Oma kokemukseni ja varsinkin asiakkaiden kautta kantautunut käytäntö on kuitenkin ristiriidassa tämän oppirakennelman kanssa. Hiilihydraatit näyttäisivät pitävän nälkää kovin huonosti verrattuna proteiiniin ja rasvaan. Tarkemmin tarkistellessani alalla julkaistuja tutkimuksia olen lähes varma, että käsitteet lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyysvaikutus ovat menneet osittain sekaisin. Väitän rohkeasti, että hiilihydraattipitoinen ruoka kuten esim. peruna toimii varsin erinomaisena lyhytaikaista kylläisyyttä lisäävänä ruoka-aineena. Tämä näkyy sillä tavalla, että runsaat peruna-annokset täyttävät vatsan hyvin ja nälkä lähtee. Peruna on hyvä ja edullinen tapa tyydyttää lyhytaikainen kylläisyys. Perunan ongelmana on kuitenkin se, että se ei pidä nälkää loitolla kovin kauan ruokailun jälkeen, eli se on huono ruoka-aine pitkäaikaisessa kylläisyyden säätelyssä. Jos syömme hiilihydraattipitoista ruokaa, meidän on varauduttava siihen, että nälkä ei pysy pitkään poissa.
Rasvaa ja proteiinia sisältävällä laadukkaalla ruoalla on nälkää kauan poissa pitävä ominaisuus, eli se on eduksi pitkäaikaisessa kylläisyydessä. Tätä ajatusta tukee käytäntö ja ruoansulatukseen ja nälän hallintaan liittyvä hormonitoiminta. Tyypillisiä kylläisyyshormoneja ovat mm. greliini, kolekystokiniini, insuliini, leptiini, enterostatiini ja peptidi YY. Anteeksi kun joudun käyttämään paljon tällaisia vierasperäisiä sanoja. Toivottavasti sanomani kuitenkin on ymmärrettävissä. Kysykää lisää tarvittaessa.
Esimerkiksi kolekystokiniini on lyhyellä aikavälillä vaikuttava hormonaalinen säätelijä kun taas pitkän aikavälin säätelyyn osallistuvat mm. leptiini, insuliini ja greliini. Mahalaukusta erittyvä greliini on voimakkain ruokahalua lisäävä hormoni. Mitä enemmän greliiniä, sitä kovempi nälkä. Tutkimusten joukosta on löydettävissä idea nimenomaan proteiinin ja rasvan kyvystä pitää yllä pitkäaikaista kylläisyyttä. Syy löytyy siitä, että syömällä laadukkaita rasvoja ja proteiineja estämällä nimenomaan greliinin nousu.
Näin tulemme rohkeaan väitteeseeni, että ruoan laatutekijät ovat tärkeässä roolissa nimenomaan kylläisyyden pitkäaikaisessa säätelyssä. Jos sinulla on jo tunnin päästä ruokailusta nälkä, hyötyisit todennäköisesti siitä, että jätät vähemmälle perunan, pastan ja riisin. Syö sen sijaan monipuolisesti vihanneksia, kananmunia, käytä rohkeasti voita ja nauti täysrasvaisia lihavalmisteita. Ne pitävät nälän kauan poissa.
Yksi nykyihmisen suurimpia vitsauksia on löydettävissä elintarviketeollisuuden kehittämissä kevyttuotteissa ja välipalaratkaisuissa. Tästä pitäisi pyrkiä eroon sillä näyttää vahvasti siltä, että laadukas, käsittelemätön ruoka ei lihota. Sen sijaan jos meidät houkutellaan syömään kovin kevyesti ja täydentämään aterioiden välistä aikaa energiaa sisältävillä välipaloilla, saamme helposti liikaa energiaa ja lihomme. Lihavuus johtuu nimenomaan huonosta nälänhallinnasta, jolloin syömme herkästi liian paljon energiaa kulutustarpeeseen nähden.
Nälkää vastaan on hyödytöntä kamppailla, joten siirry pois kevyttuotteiden petollisesta maailmasta! Ihmiskehossa vallitsee oikeastaan usein toistuva nälän tila, jota helpotamme väliaikaisesti syömällä ruokaa. Ruokaile viisaasti, eli älä tarpeettomasti sekoita keskushermoston ja ruoansulatusjärjestelmän ylläpitämää monimutkaista energiansäätelyä.
Otan mielelläni vastaan kriittisiä kommentteja!
Mielenkiintoisia ajatuksia sinulla.
Minulla itsellä pysyy nälkä hyvin poissa täysjyvätuotteilla, esimerkiksi kauralesepuurolla,
erinomaisesti.
Mitä ylipainoon tulee, olen sitä mieltä että suuri osa ylipainoisista ihmisistä on tapasyöjiä. Syödään perunalastuja, makeisia, sokerilimuja, suklaata tai vastaavaa "huvikseen" lähes päivittäin. Tällöin ei ole kysymys näläntunteesta, tai nälkään syömisestä vaan puhtaasta tapamussuttelusta. Kuten muistakin huonoista tavoista, pitäisi tästäkin päästä eroon. Tai ainakin rajoittaa ylimääräistä herkuttelua vain silloin tällöin tapahtuvaksi.
Kaiken huippu ovat nyt nämä energiajuomat, joita ilmaantuu markkinoille huolellisesti brändättyinä jatkuvasti. Miksi? Mihin sellaisia tarvitaan?
Jälleen tuodaan markkinoille täysin turhia, haitallisia tuotteita ihmisten iloksi. Ja kansa ostaa.
Olet aivan oikeilla jäljillä kun puhut tapasyömisestä lihavuuden aiheuttajana. Juuri tähän tapasyömiseen hiilihydraattitietoisuus (josta VHH on yksi muoto) näyttäisi antavan avun. Ihminen joka oivaltaa täysipainoisen ruoan merkityksen, jättää lähes välittömästi myös ikävät tapasyömiset pois.
Istutko tukevasti? Tämä johtuu siitä kun mielihyväkeskus ja kylläisyyskeskus ovat aivoissamme niin lähellä toisiaan. Hormonien ja hermoston välittämät signaalit menevät sekaisin. Jos sallit niin avaan vähän tätäkin näkökulmaa:
Tiede on paljastanut, että kylläisyyskeskus ja mielihyväkeskus ovat todellakin ihan vieri vierissä siellä harmaan massan seassa. Mielihyväkeskuksesi kaipaa huomiota ja virhe olisi syödä vain tyydyttääksesi tämän keskuksen mielihaluja. Jos 1-2 tuntia ruokailun jälkeen olet nälissäsi, se johtuu 1) liian pienestä ruoka-annoksesta tai sitten 2) olet syönyt laadultaan ihan järjettömiä ruokia. Ensimmäiseen kohtaan riittää ruoka-annoksen maltillinen suurentaminen ja nimenomaan panostaminen ruokailuun joka tapahtuu lautaselta. Toiseen kohtaan ehdottaisin panostamista aamiaisen, lounaan ja päivällisen laatuun (vähemmän perunaa ja kevyttuotteita, enemmän kananmunia ja lihaa).
Ihmisellä jolla on terve suhtautuminen syömiseen, syö ruokaa tyydyttääkseen energiantarpeensa ja saadakseen vitamiineja sekä hivenaineita. Ihmismieli on kuitenkin merkillinen. Me voimme huijata itseämme syömään pienempiä annoksia, syömällä pienemmiltä lautasilta ja juomalla pienemmistä laseista. Jättämällä kokonaan aterioita väliin voimme huijata itseämme vahingollisten syömishäiriöiden pariin. Nämä harhat voivat toimia niin hyvin, että aidosti syömme pienempiä ruoka-annoksia ja laihdumme. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin hyvä harrastaa muutakin kuin mielen huijaamista, eli syödään täysipainoista ruokaa rauhallisesti (vähintään 20 min) ja huolehdimme siitä, että saamme riittävästi hyvälaatuista rasvaa, laadukkaita proteiineja ja sopivasti matalaglykeemisiä hiilihydraatteja.
Menestyksellisen painonhallinnan varsinainen taistelu koetaan kylläisyys- (leptiini) ja mielihyväkeskuksen (serotoniini) välisessä voimainkoetuksessa. Tällä taistelukentällä ottavat yhteen fysiologia ja psyyke. Mielihyväkeskus (psyyke) muistaa miten ihanalta makea suklaakiisseli kermavaahdolla maistui. Kun me näemme kahvilassa tarjottavan ihanaa suklaakiisseliä, meidän tekee mieli juuri sitä, vaikka meillä ei oikeastaan ole fyysistä nälkää. Meidän piti ehkä vain poiketa kahvilaan juomaan kuppi kahvia. Mielihyväkeskuksessa oli ehkä serotoniinin vajaus ja himo makeaan syntyi. Serotoniini voitti epätasaisen taistelun synnyttäen meissä sellaisen suklaakiisselihimon, että sitä ei sammuteta muuta kuin syömällä annos suklaakiisseliä erityisen suuren kermavaahtoannoksen kera. Suklaakiisseliannoksen jälkeen serotoniini-ihanuutta riittää aivoissa taas jonkin aikaa. Niin kauan kuin serotoniinimyrsky riehuu aivoissasi, olet tyytyväinen. Myrskyn laannuttua kaipaat ehkä taas jotakin makeaa, saattaa jopa olla, että greliini viestittää, että mahalaukku on tyhjä. Syöt nälkääsi. Himo syntyy yleensä sokeriin, rasvaan tai suolaan.
Sellaiset ihmiset jotka oppivat välttämään makean- rasvan- tai suolanhimon synnyttäjiä, voivat voittaa painonhallinnan Waterloon. Kokemusperäistä ja tutkittua tietoa löytyy tunteiden ja ruoanhimon sekamelskasta. Masentuneet tuntevat tarvitsevansa sitä mainitsemaani makeaa suklaakiisseliä, vihaiset voisivat syödä pahimpaan raivoonsa ison mehukkaan pihvin, levottomille maistuu jäätelö, stressaantuneille auttaa suolainen huikopala, yksinäisen ystävä on iso sipsipussi, mustasukkaiselle kelpaa lähes mikä tahansa ja sitä pitää olla paljon!
Tunteet tulevat ja menevät. Niille emme voi mitään. Sen sijaan voimme vaikuttaa tunnesyömisen määrään ja laatuun. Terve nälänhallinta löytyy tunnemyrskyjen keskeltäkin. Tämä vaatii meiltä kuitenkin taistelumieltä. Sellainen ihminen jolla esimerkiksi on kova sokerinhimo voi todennäköisesti sammuttaa makeannälkänsä ainoastaan luopumalla nopeasti sokeristuvista hiilihydraateista.
Nyt en osaa kuvata tätä tieteellisesti, mutta keskustelin tunnetun laihdutustutkijan tri Tamas Horvathin (en ole aivan varma nimen oikeinkirjoituksesta)kanssa eräässä kongressissa mielen ja nälän välisestä interaktiosta. Näyttää siltä, että on biologinen mahdollisuus, että viesti menee molempiin suuntiin. Eli ruualla voi vaikuttaa mieleen ja mielellä voi vaikuttaa nälkään. Kysyin erikseen häneltä väliajalla, onko olemassa biologinen reitti, että näin on. Kuuleman mukaan on ja asiaa kovasti tutkitaan.
En tiedä liittyykö tämä mitenkään mihinkään, mutta innosti minua.
Olet x-box aivan oikeassa. Viestit kulkevat molempiin suuntiin. Vagushermo on keskeisessä asemassa reitin välityksessä ja sitten lukuisat hormonit ovat mukana tässä kiehtovassa kylläisyyden säätelyssä (osan minä jo mainitsinkin, mutta niitä on vielä lukuisia lisää). Minulta on tulossa pitkähkö kirjoitus aiheesta erääseen terveyslehteen. Siksi olen tietäväni jotakin aiheesta myös sen tieteellisestä näkökulmasta.
Oatan lehden jahka tulee. Muista mainita jossain palstalla, kun juttu ilmaantuu vai tiedätkö jo koska ja missä?
...mutta en tiedä vielä tarkkaan missä numerossa. Lehden nimi on Kunto & Terveys. Olen sen lehden vakituinen terveystoimittaja. En mainosta asiaa sen enempää, ettei tule joillekin herkkähipiäisille mainsoihottumaa. Lehtiä ja kirjoja kannattaa lukea.
Tapasin Yhdysvalloissa eräässä terveyskongressissa aika kauan sitten vaatimattoman, mutta nykyään erittäin kuuluisan tohtori (psykologia) Daniel Golemanin. Hän esitteli siellä "nuorena poikana" ajatuksiaan ravinnosta ja mielestä. Erittäin miellyttävä ja nöyrä tiedemies. Mielen kiemuroista kiinnostuneet tunnistavat tohtori Golemanin tunneälyä koskevista tutkimuksista ja kirjoista. Ajatella, että hänkin on miettynyt tunnesyömistä aikoinaan ja löytänyt noista manteleista paljon kiehtovia asioita. Mantelit = mantelitumakkeet aivoissamme.
se vaan menee. Todella hyvä kirjoitus Christeriltä. Omat ja lähipiirin kokemukset puoltavat juuri hiilihydraattikuorman vähentämistä. Verensokerin heittelyn aiheuttamat mieliteot ja mielen ailahtelut jäävät vhh:lla (tai siis hiilihydraattitietoisella) vähemmälle ja nälänhallinta on todellakin eri luokkaa kuin runsailla hiilihydraateilla. Jokainen sitten määrittelee sen oman tasonsa jonka kroppa sietää...
Minäkin luulin että ruisleipä ja kaurapuuro ovat niitä hyviä tuotteita nälänhallinnassa kunnes olin siinä pisteessä että ylipainoa oli parikymmentä kiloa, triglyt kohonneet yli viitearvojen, verenpaine koholla jne. Tyypillinen keski-ikäinen suomalainen mies siis. Ja tämä siitä huolimatta että harrastin liikuntaa 3-4 kertaa viikossa tunnin kävelylenkki ja siihen satunnaiset palloilulajit tilalle /lisäksi. Rasvaa käytin niukasti ja sekin jotain hiton Benecolia.
Eivät kaikki todellakaan liho limonadeilla ja leivoksill jne. Siihen riittää ihan se tavallinen suomalainen perusruoka.
P.S. Ruisleivän syönti pitää oluenhimoa yllä, ainakin minulla.
Niin monta vuotta tämä palsta on ollut täysin älytön. Onneksi tilanne on muuttunut. Taas kehtaa viestejä lukea. Christer, spelttipower ja x-box ovat kyllä huimasti nostaneet palstan tasoa. Toivottavasti vanha jengi älysi vetäytyä pois lopullisesti. Christerin viimeisimmät jutut ovat juuri sellaista mitä olemme kaivanneet. Omat havaintoni tukevat Christerin tiedekäsitystä. Hiilihydraatit pitävät nälkää huonosti. Proteiinit ehkä kaikkein parhaiten ja rasva on lähes yhtä hyvä kylläisyyden ylläpitäjä kuin proteiini. Hieno kun Kunto ja Terveyslehti valitsi Christerin terveystoimittajaksi. Tekivät oikein diabetesnumeron Christerin kunniaksi!
Juupa juu. Triglyarvot kohoavat yleensä runsaan alkoholinkäytön seurauksena. Leipää ei siitä voi syyttää.
hiilihydraattien liikakäytön seurauksena. Alkoholia olen käyttänyt aina hyvin kohtuullisesti. Leipä, puuro, peruna, pasta, maissi, riisi, banaanit sekä muut sokeriset tuontihedelmät, siinä syylliset kun ne olivat joka päivä ohjelmassa.
Triglyt nousevat klassisesti myös diabeettisessa aineenvaihdunnassa, ei pelkästään alkoholista. Muitakin syitä lienee.
Maksa valmistaa hiilihydraateista triglyseridejä, joten turha niistä on alkoholia syyttää. Leivästähän noita hiilihydraatteja löytyy ja vielä nopeana tärkkelyksenä.
Minulla Triglyseridiarvo on 0,30. Ja väitän syöväni runsaasti hiilihydraatteja (joka aamu aamupuuro, täysjyväleipää, hedelmiä, päivällä lounaalla ruisleipää keiton kanssa, iltapalana täysjyvämysliä ja kokojyväleipää).
Eli aivan vuoren varmasti ei voida syyttää hiilihydraatteja, jos triglyt ovat koholla.
Syytä on etsittävä ihan muualta.
Kyllä minä syytän alkoholia, jos triglyt ovat koholla.
Jos syynä olisi ruisleipä, olisi suomalaisilla ne lähes kaikilla koholla, myös lapsilla.
Ja näinhän ei asia suinkaan ole.
Olemmeko me suomalaiset muka kaikki samanlaisia?
Sanoisin, että kaksi kättä, kymmenen sormea, kaksi jalkaa, kymmenen varvasta. Keski-iässä orastavaa vyötärölihavuutta.
Kyllä me melko samasta puusta veistettyjä ollaan...
"Minulla Triglyseridiarvo on 0,30. Ja väitän syöväni runsaasti hiilihydraatteja..."
Mitä luulit todistavasi? Minulla on sukulaisia jotka ovat kuolleet tupakan aiheuttamaan syöpään. Minäkin olen tupakoinut, mutta en ole sairastunut syöpään. Eikö tupakointi siis olekaan vaarallista?
"Kyllä me melko samasta puusta veistettyjä ollaan... "
Kaikilla diabetes, sv-tauteja, kohonneet triglyt...
silloin kun maksa tekee liiasta hiilarista rasvaa. Elimistö sitä aikansa kestää niinkuin kaikkea myrkyllistä kenellä pitempään ja toisella taas ongelmia tulee aikaisemmin. Keski-iässä ne ongelmat voivat alkaa ja ehkä nykyisellä hiilarimätöllä jo aikaisemmminkin. Nykytutkimuksissa on juurikin todettu selkeä yhteys nopeiden hiilareiden ja korkeiden triglyarvojen yhteydestä. Ei siihen rasvamaksaan aina alkoholia tarvita...
sitten ongelmia sv-taudeissa ja diabeteksessa? Mitenkähän ne triglyt siis ovatkaan suomalaisilla keskimäärin? Yli vai alle kaksi?
kun tilastoja katsoo niin melkoisen sairas kansa. Ja kaikki vain rasvahysterian ja liiallisen tärkkelyksen takia, voih.