Vapisuttaa kun ajattelen huomista maanantai-päivää (tai ehkä alkuviikkoa) Tiettyjen tapahtumien vuoksi minulle tulee selviämään lopultakin missä oikein mennään. Uskon, että saan nyt selvyyden sinusta kun joudun tekemisiin kanssasi. Huominen päivä pelottaa! En voi paeta enää sillä, huomenna on pakko mennä töihin.
Huominen päivä
arka sydän
222723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
rauhallinen, minä en ainakaan kerro yhtään mitään. Otetaan asiat töissä vaan kylmän ammatillisesti ja oma suhteemme/suhteettomuus hoidellaan sitten vaikka pikkujouluissa. Mutta älä pelkää. Sinusta minä kuitenkin tykkään.
En odotakaan, että kertoilisit jotain. Vaikka et puhuisi kuin työasioita, voin lukea sinua kuin kirjaa missä oikein mennään. Tiedän, että saan huomenna sinusta sen selvyyden, minkä tarvitsenkin.
Kulunut aika ja lähitapahtumat antavat siihen nyt mahdollisuuden. Ja se pelottaa...
Voin kuvitella tilanteen mikä on todella jännittävää, aivan tukka nousee pystyyn niin ettei pipokaan pysy päässä!!! iih!!
Älä pelkää, kyllä mä susta tykkään ja paljonkin..
iik!
sitten voin todeta tai sitten totean muuta...Pelottaa kun totuus tulee itsestään julki tästä "meidän tilanteesta" Enää ei voi kumpikaan paeta. Sen aika on tapahtumien johdosta ohi....
uskottavalta tuntuu, huomenna tai alkuviikon aikana sä voit katsella sinua ihaileviin ja rakastaviin silmiini! Osaat varmaankin tulkita katseistani ja olemuksestani sen, kuinka paljon minulle merkitset. Mutta sanotuksi sitä en saa, kuin korkeintaan pikkujouluissa.
rohkaisuksi, että mikäli minä olen kysymyksessä, niin tunteitani sinuun ei tarvitse epäilläkään! Olen jo pitkään haaveillut meistä...:)
ja tuntemuksissamme aivan samalla aaltopituudella, siis täällä bittiavaruudessa. Huomenna sen sitten tietää. Tällaisten asioiden on tapana paljastua. Totuus paljastuu ihan luontevasti toinen toisillemme. En tarkoita, että huomenna tämä juttu olisi kenellekään muulle julkinen.
Tunnen ja koen vaan, että eräs polku on käyty loppuun. Ja sen polun päässä odottaa totuus meistä... Niin kauan on epävarmuutta kun totuudelle ei ole annettu sijaa. Näin yksinkertaista se on!
jo itsekin vähän jännittäen, että toivottavasti et tee vääriä johtopäätöksiä, jos minä tapani mukaan yritän kaikin tavoin peittää kiinnostukseni sinuun. Vain silmäni sen saattavat kavaltaa...jos en katso koko aikaa seinille tai lattiaan...;)
lukemattomia kertoja tekemään jos vaikka mitä johtopäätöksiä kun olen salaa tarkkaillut käyttäytymistäsi ja yrittänyt selvittää suhtautumistasi minuun.
Ennemmin se on kyllä ollut mielestäni niin, että minä olen niitä seiniä ja lattioita mittaillut! En kuitenkaan enää niitä mittaile, sillä koen itsessäni ihan uutta vapautta ja voin nyt olla luontevasti tekemisissä kanssasi esim. työasioissa. Aikaisemmin sekin oli kovin vaikeaa ja väkinäistä. Minulle tuli aina kiire pois niistä tilanteista.
päin Suomen maata tää työpaikka on? Onkos e- Suomi?
e-Suomi. Tarkennahan itse sijainti selvemmäksi...
siltä alkaa hyvin vahvasti vaikuttaa, että olet juuri se suloinen nainen töistämme, johon olen ollut toivottoman ihastunut jo monta kuukautta! Mikähän tilanne se on, missä saat selvyyden tunteistani? Antaisitko, kiltti salarakkaani (siis VAIN ajatuksissani), jotakin vihjettä siitä?
oot sitten? Kumpi oot n vai m?
usein iloinen, välitön ja rohkeakin, mutta ihan lähi-suhteissa olen aikamoisen arka, mutta ihan aikuinen nainen.
haluaisin vastauksen kysymykseen, että näitkö silmistäni suuren rakkauden sinuun? Kun katsoin sinua silmät loistaen jälleennäkemisen riemusta! Kun tunsin taas sen tutun kihelmöivän tunteen lähelläsi! Kun koko olemukseni huusi sinulle: oletpa minun tai et, vain sinua minä rakastan!!!
vaikka kirjoitella rakkauskirjeitä sinulle siellä kun olen ns. kirjoittajatyyppi. (puran ja käsittelen paljon asioita kirjoittamisen kautta) mutta...
Tänään oli minulla kovin rankka työpäivä. Työt meinaavat kaatua niskaan välillä. Näin sinut/hänet kyllä tänään. Ainahan se merkillinen jännite tulee välillemme kun olet lähietäisyydelläkin. Kyllä sinä huomasit minut, mutta sinulla oli jotain muutakin siinä meneillään, mikä taas minua häiritsi kovasti! Ristiriitaiset tunnelmat taisivat jäädä, mutta huomenna on taas uusi päivä. Tiedän, että saan kohta sen "vastaukseni", mihin olen myös aivan valmis!
Kyllä olin näkevinäni, jotain uutta silmissäsi, sen pienen hetken, kun uskalsin sinua katsoa.
Ja taas menin niin hämmennyksiin sinusta, etten osannut tehdä asialle mitään... ÄÄH
siellä työpaikalla. Sinä kyllä katsoit minua, mutta vain hetken. Sinulla ei ollut mielestäni juuri tuossa tilanteessa oikein mahdollisuuttakaan enempään. Itse menin ainakin hetkeksi semmoiseen sisäiseen hermostumisen tilaan, että en paljoa uskaltanut sinua vilkaista. Poskeni hehkuivat, ainakin siltä tuntui.
Oli vain niin vahva ja se tuttu tunne kun olit siinä lähietäisyydellä. Minä se olin, joka hämmennyin, siksi poistuin paikaltakin melko pian. Mutta olemukseni huusi täysillä aivan samoin!! Vaikka olisitkin jonain päivänä toisen oma, niin sinä olet se ainoa, minun kalleimpani...
Mitään edistystä? Vai oliko? kamala päivä!
, koska en tänään nähnyt häntä ollenkaan. Mutta se päivä kyllä tulee, jolloin ihan väkisin jo työasioiden puitteissa törmätään. Päivä oli kamala! Töitä joutuu tekemään kuin viimeistä päivää...