Olen päättänyt lopettaa haaveilun oikeasta suhteesta ja rakkaudesta. Pari vuotta siitä olen haaveillut. Olen kuvitellut mielessäni miltä se tuntuu. Olen joutunut kokemaan niin pahoja pettymyksiä että melkein tapoin itseni kun en kestänyt sitä ahdistusta kun tunsin itseni todella yksinäiseksi, rumaksi ja epäonnistuneeksi.
Tulin tähän päätökseen tänä viikonloppuna kun olin hyvän ystäväni kanssa baarissa. Yritin lähestyä erästä miestä mutta hän halusikin tutustua ystävääni.
Ystävälläni on paljon ihailijoita, minulal ei ketään. En siis ole kateellinen vaan iloinen ystäväni puolesta mutta tajusin että olen miehille ilmaa.
Minulla on aivan ihana mielenrauha nyt kun pääsin eroon pakkomielteestä että tarvitsisin parisuhteen. Se on ennen täyttänyt ajatukseni niin ettei päähäni ole muuta mahtunutkaan.
Onneksi minulla on ihania ystäviä ja kaikki on muutoin hyvin elämässäni.
Tajusin sen että en kelpaa miehille ja se on ihan ok!
Tämän kirjoitin että muutkin jotka ei saa suhdetta voisivat ajatella että ehkä elämää on ilman suhdettakin! :D
En ole pitkään aikaan voinut näin hyvin!
Tulin tähän päätökseen tänä viikonloppuna kun olin hyvän ystäväni kanssa baarissa. Yritin lähestyä erästä miestä mutta hän halusikin tutustua ystävääni.
Ystävälläni on paljon ihailijoita, minulal ei ketään. En siis ole kateellinen vaan iloinen ystäväni puolesta mutta tajusin että olen miehille ilmaa.
Minulla on aivan ihana mielenrauha nyt kun pääsin eroon pakkomielteestä että tarvitsisin parisuhteen. Se on ennen täyttänyt ajatukseni niin ettei päähäni ole muuta mahtunutkaan.
Onneksi minulla on ihania ystäviä ja kaikki on muutoin hyvin elämässäni.
Tajusin sen että en kelpaa miehille ja se on ihan ok!
Tämän kirjoitin että muutkin jotka ei saa suhdetta voisivat ajatella että ehkä elämää on ilman suhdettakin! :D
En ole pitkään aikaan voinut näin hyvin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aina välillä tulee joku "mä en tarvi miestä!!!"
Siis hei kamoon, elämä toimii jotenkin ilman miestä tai naista,olen itsekkin tottumassa siihen ajatukseen mutten sentään väittäisi että on tosi mahtavaa ruveta jo ajattelemaan jotain munkkielämää. En usko että kukaan joka niin sanoo kertoo koko totuutta.
Ei yhdeltä mieheltä pakit saaminen mitään todista.
Jos olet oikeasti sen näköinen mistä monet pojat ei pidä niin sitten otan osaa ja toivon että se vielä siitä lähtee mutta.
On paljon muklavampi olo ku nei tarvitse kokoajan murehtia sitä että "en saa ketään blaablaablaa".
Se on pari vuotta ollut jotakin todella tärkeää minulle saada mies ja rakkautta ja huomiota mutta ei enää.
Ihanan vapautunut tunne. Olen päässyt pakkomielteestäni eroon.
Ehkä seuraavaksi pääsen eroon pakkomielteestä omaan ulkonäkööni koska enää ei tarvitse miettiä että olenko kenenkään mielestä viehättävä. Ei kiinnosta! :)
Tunnen samoin kuin sä possu... kunpa oppisi olla välittämättä omasta ulkonäöstä... en ole kuitenkaan niin ruma että muita oksettaisi. Otan vaan liikaa paineita siitä miltä näytän muiden mielestä. Vaikka oikeastihan kaikki ajattelee noin, ketään ei oikeastaan kiinnosta miltä muut näyttää. Aina mietitään onko oma tukka hyvin :D Tsemppiä.
Minua oikeastaan kiinnostavat kaveripiirissäni eniten ne naiset, jotka panostavat arkitilanteissa ulkonäköönsä ihan minimaalisesti. Ovat vaikkapa tavallisesti hupparissa ja farkuissa liikkeellä, ja baarissa ehkä vähän paremmin pukeutuneena. Ihan nättejä silti aina ovat, kauniimpaa sukupuolta kun edustavat.
Sitten joskus harvemmin bileisiin laittautuvat, ja sillon tulee mulle miehenä semmonen olo että "ainii toikin on oikeestaan lopulta aika dämn naisellinen". Tekee isomman vaikutuksen sillon.
Vähän eri juttu kuin ne, jotka meikkaavat lähikaupassa käväistäkseenkin... Niistä tulee sellanen olo, että koettavat vähän turhan vakavissaan kovasti olla kuningattaria/prinsessoja.