Monta tarinaa

Niin, tässä oma tarinani tiivistetysti. Ensimmäisessä "vakavassa" suhteessani en pettänyt tyttöystävääni muuten kuin kerran pari suutelin muita tyttöjä. Sitten myöhemmin ei ollut väliä enää niinkään ja olin eri tyttöjen kanssa vaikka samalla pelasin peliä muiden kans. Sit oli yhdet siskokset joiden kans seurustelin peräjälkeen. Petin toista ja sit aloin toisen kans ja sit petin sitä ehkä neljä kertaa. Kerran alaiseni kanssa. Kerran huorissa, kerran baaripoka ja sit toisen kerran vielä alaiseni kanssa. No nyt sekin suhde on ohi ja nyt olen ollut joku 1,5 vuotta yhdessä yhden tytön kanssa jota en ole pettänyt enkä pettäisi koskaan. Rakastan häntä. Uskonkin et sit kun oikeasti rakastaa niin ei halua enää pettää, mut jos ei oikeasti rakasta ni sit pettää jos tilaisuus tulee.

Jos pettää vaik rakastaa oikeasti, ni sit on jo sairas ja sit pitäis osata olla yksin.

Sellaisia mielipiteitä..
171093
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

" No nyt sekin suhde on ohi ja nyt olen ollut joku 1,5 vuotta yhdessä yhden tytön kanssa jota en ole pettänyt enkä pettäisi koskaan. Rakastan häntä. "

Katsotaanpa kun arki astuu kuvioon.

Äänestä
  • arki astuu kuvioon? Mulla ainakin on mielestäni astunut jo. Me ollaan asuttu kyseisen henkilön kanssa jo yli puol vuotta yhdessä ja aika 24/7 aikaa vietetään. Toki omia kavereita nähdään myös, mut kyl tässä arki on jo koettu minun mielestäni. Ei ole kyse enää mistään "ihastumisen huumasta", vaan ihan normaalista tasapainoisesta suhteesta.

    Toki ymmärrän sen, että on olemassa erilaisia ihmisiä ja joillekin se arki ehkä astuu kuvioihin vasta monen vuoden jälkeen, varsinkin jos on sitä sorttia että haaveilee ja elää niissä maailmoissa helposti. Itselläni ei näin ole.

    Mieluummin lopettaisin nykyisen suhteeni kuin lähtisin pettämisen katkeralle tielle enää koskaan. Olenkin päättänyt että en seurustele enää ellen todella rakasta toista ihmistä. Mikään muu syy ei ole pätevä yhdessä olemiseen. Ei mikään. Rakkautta pitää tokia pyrkiä vaalimaan, mutta jos se silti kuolee pois, en usko sen olleen todellista.

    Äänestä

  • sun mielestä kirjoitti:

    arki astuu kuvioon? Mulla ainakin on mielestäni astunut jo. Me ollaan asuttu kyseisen henkilön kanssa jo yli puol vuotta yhdessä ja aika 24/7 aikaa vietetään. Toki omia kavereita nähdään myös, mut kyl tässä arki on jo koettu minun mielestäni. Ei ole kyse enää mistään "ihastumisen huumasta", vaan ihan normaalista tasapainoisesta suhteesta.

    Toki ymmärrän sen, että on olemassa erilaisia ihmisiä ja joillekin se arki ehkä astuu kuvioihin vasta monen vuoden jälkeen, varsinkin jos on sitä sorttia että haaveilee ja elää niissä maailmoissa helposti. Itselläni ei näin ole.

    Mieluummin lopettaisin nykyisen suhteeni kuin lähtisin pettämisen katkeralle tielle enää koskaan. Olenkin päättänyt että en seurustele enää ellen todella rakasta toista ihmistä. Mikään muu syy ei ole pätevä yhdessä olemiseen. Ei mikään. Rakkautta pitää tokia pyrkiä vaalimaan, mutta jos se silti kuolee pois, en usko sen olleen todellista.

    niin säälittävän ja alistuvan ämmänlötterön ettei sille raaski olla häveliäisyyssyistä eikä säälin vuoksi vittumaine..kuin sitten sellaiselle naiselle kuin esim minä olen joka ei elä haaveissaan vaan katselee uteliaasti ja viisaasti ympärilleen että josko paskiaisen aikeet ei olekaan mitään puhtoisia..eipä silti nalkuta en hiljaa katselen ja sitten kun on mittari täynnä sieltä sitten huomautan että nyt on näin herra on pannut toisaalla --alas vetää.

    Sellasta se elämä on..vaikutat minusta täysin epästabiililta haaveilijalta...itsessäsi on vikaa... jos huoraat yms..kasva aikuiseksi ja ota itsekuri käyttöön.6kk on ihmisen elämässä lyhyt aika..tosin jotkun hönökki metuslemit voivat elää valheellisissa maailmoissaan kymmeniä vuosia jopa pettivät sitten tai eivät.

    Äänestä

  • löytää.... kirjoitti:

    niin säälittävän ja alistuvan ämmänlötterön ettei sille raaski olla häveliäisyyssyistä eikä säälin vuoksi vittumaine..kuin sitten sellaiselle naiselle kuin esim minä olen joka ei elä haaveissaan vaan katselee uteliaasti ja viisaasti ympärilleen että josko paskiaisen aikeet ei olekaan mitään puhtoisia..eipä silti nalkuta en hiljaa katselen ja sitten kun on mittari täynnä sieltä sitten huomautan että nyt on näin herra on pannut toisaalla --alas vetää.

    Sellasta se elämä on..vaikutat minusta täysin epästabiililta haaveilijalta...itsessäsi on vikaa... jos huoraat yms..kasva aikuiseksi ja ota itsekuri käyttöön.6kk on ihmisen elämässä lyhyt aika..tosin jotkun hönökki metuslemit voivat elää valheellisissa maailmoissaan kymmeniä vuosia jopa pettivät sitten tai eivät.

    "Toki ymmärrän sen, että on olemassa erilaisia ihmisiä ja joillekin se arki ehkä astuu kuvioihin vasta monen vuoden jälkeen, varsinkin jos on sitä sorttia että haaveilee ja elää niissä maailmoissa helposti. Itselläni ei näin ole."

    Eikö tuosta tule aika selvästi ilmi, etten elä missään haavemaailmoissa, vai onko äidinkielen alkeiden ymmärtäminen kaltaisellesi moukalle liikaa? Taitaa olla..

    Naiseni ei todellakaan ole säälittävä/alistuva ämmänlötterö, vaan puheistasi ja katkeruudestasi päättelen että sinä olet. Yök. Älä sano että katselet viisaasti ympärillesi, sillä tuon kaltaisilla "älynlahjoilla" siunattu nainen ei yksinkertaisesti pystyisi sellaiseen toimitukseen. Pitää olla viisas voidakseen viisaasti katsella..

    Vaikutat mielestäni vainoharhaiselta jakomielitautiselta pikkulutkalta, joten jospa lopettaisit tämän ketjun kommentoimisen ja söisit lisää lääkkeitä..

    Äänestä

  • sun mielestä kirjoitti:

    arki astuu kuvioon? Mulla ainakin on mielestäni astunut jo. Me ollaan asuttu kyseisen henkilön kanssa jo yli puol vuotta yhdessä ja aika 24/7 aikaa vietetään. Toki omia kavereita nähdään myös, mut kyl tässä arki on jo koettu minun mielestäni. Ei ole kyse enää mistään "ihastumisen huumasta", vaan ihan normaalista tasapainoisesta suhteesta.

    Toki ymmärrän sen, että on olemassa erilaisia ihmisiä ja joillekin se arki ehkä astuu kuvioihin vasta monen vuoden jälkeen, varsinkin jos on sitä sorttia että haaveilee ja elää niissä maailmoissa helposti. Itselläni ei näin ole.

    Mieluummin lopettaisin nykyisen suhteeni kuin lähtisin pettämisen katkeralle tielle enää koskaan. Olenkin päättänyt että en seurustele enää ellen todella rakasta toista ihmistä. Mikään muu syy ei ole pätevä yhdessä olemiseen. Ei mikään. Rakkautta pitää tokia pyrkiä vaalimaan, mutta jos se silti kuolee pois, en usko sen olleen todellista.

    Sitten kun olette olleet yhdessä 10v ilman hairahduksia voisin uskoakin, että otit opiksesi.

    Äänestä

  • hyvin lyhyt aika kirjoitti:

    Sitten kun olette olleet yhdessä 10v ilman hairahduksia voisin uskoakin, että otit opiksesi.

    että onko 1,5 vuotta aika joka kertoo olenko ottanut opikseni. Mielestäni 10 vuottakaan ei ole se aika, vaan vasta kuollessaan sen voisi todeta osuvasti pitävän paikkaansa. Kyse oli siitä, että voiko 1,5 vuodessa oikeasti tulla jo arki vastaan ja mielestäni voi ja on tullutkin..

    Äänestä

Tämä oli selvä provo. Tai sitten kirjoittaja on kusipää pahimmasta päästä. Sietäisit saada selkääsi!

Äänestä
  • on provo? En ymmärrä.

    Voi teitä kyynisiä ihmisiä.

    Äänestä

  • siinä aloituksessa ei ollut mitään provoa. Miksi olisi ollut? Ja mitä ihmeellistä tuollaisessa tarinassa sinun mielestäsi edes on? Uskon että noita on monia vastaavia tarinoita?

    Mikä tekee sinusta tosimiehen? Se, että olisit heti antamassa minulle selkään? Antaisitko selkään sen takia että olen parantanut tapani vai jostain muusta syystä?

    Ja hauskinta siinä on se, että jos yrittäisit sitä selkään antamista, niin luultavasti herra "tosimies" :D ottaisi itse selkäänsä pahemman kerran...

    Äänestä

  • kommunikoida mielestäni hyvinkin. Ei se rakkaudettomuus todellakaan ollut mikään hyvä syy mennä pettämään, ei siihen varmasti ole mitään hyvää syytä, joten miksi olisin yrittänyt kertoa teille "jonkun hyvän syyn", joka nostaisi pisteitäni? Ensinnäkin sellainen selittely on mielestäni ainakin yhtä selkärangatonta kuin pettäminen ja lisäksi täysin turhaa paskan jauhantaa.

    Alkuperäisellä kirjoituksellani yritin sanoa vain sen, että ei se niin mene et kun kerran pettää niin aina pettää ja mistä sä sen tiedät pystynkö olemaan uskollinen nykyiselleni? Samalla logiikalla mä voisin sanoa, et sellanen joka ei ole koskaan pettänyt pettää varmasti, kun haluaa kokea sen. Ei ne asiat ole noin mustavalkoisia, ei kaikki ole mustavalkoista vaikka sinä olisitkin.

    Ihmiset kasvaa ja kehittyy tiettyyn pisteeseen asti. Sinun pisteesi ei toivottavasti ole vielä tullut vastaan.. ..kirjoitustesi tason perusteella. Ja uskoisin, että olen parempi kommunikoimaan kuin sinä. Sinun kommunikointikykysi jää haukkumiseen, arvostelemiseen ja "antaa nyrkkien puhua"-luolamies käytökseen. Olet luultavasti naistenhakkaaja.

    Äänestä

Odotas kun tyttöystäväsi nyt pettää sinua. Sitten olet saanut sen minkä ansaitset.

Äänestä
  • Hitto että osaa olla lapsellista porukkaa täällä. Silmä silmästä periaatteellako täällä pitäisi aina teidän mielestänne mennä? Eli kaikki pahat sanat ja teot mitä te olette tehneet/sanoneet, pitäisi aina kostautua teille?

    Uskomatonta porukkaa. Ihan oikeasti ei voi muuta kuin ihmetellä että mistä teitä oikeasti huonoja ihmisiä sikiää noin paljon.

    Äänestä

Kyllähän ap:n kirjoituksesta paistaa läpi "minä minä minä ja vielä kerran minä" -ajattelu. Pitääkö yleensä loukata toista pettämällä? Miksei heti kättelyssä eroa? Tai tunnusta toiselle pettämisensä, niin voi petetty osapuoli erota jos niin parhaakseen katsoo? Paras tietysti olisi, jossei seurustelisi ollenkaan jos aikoo kuitenkin pettää.

Äänestä
  • Miten niin muka paistaa läpi? Tottaki mä kerron asioista "minä, minä, minä" asenteella, jos kerron omista kokemuksistani ja mitä minä olen tehnyt. Vai olisko mun pitänyt käsitellä asiaa kolmannesta persoonasta? Mikä ihme suakin oikeesti vaivaa? Ei sillä ole tekemistä mitään itsekeskeisen ihmisen kanssa, jos kertoo omista kokemuksistaan minä-muodossa ja siitä näkökulmasta. Vai kerrotko omista kokemuksista kavereillesi muiden ihmisten näkökulmasta? Toivottavasti et, voisi olla aika häiriintyneen kuuloista.

    Ei pidä loukata toista pettämällä, mutta tapahtuneille asioillehan ei varmaan mitään voi, eikä niistä syytteleminenkään kauheasti edesauta ihmisten elämää. Melkein kaikissa tapauksissa erosinkin vähän sen jälkeen kun olin pettänyt.

    Ja pointtini nimenomaan oli, etten enää aio pettää, eikä ole sellainen käynytkään mielessä nykyisessä suhteessani.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Miten niin muka paistaa läpi? Tottaki mä kerron asioista "minä, minä, minä" asenteella, jos kerron omista kokemuksistani ja mitä minä olen tehnyt. Vai olisko mun pitänyt käsitellä asiaa kolmannesta persoonasta? Mikä ihme suakin oikeesti vaivaa? Ei sillä ole tekemistä mitään itsekeskeisen ihmisen kanssa, jos kertoo omista kokemuksistaan minä-muodossa ja siitä näkökulmasta. Vai kerrotko omista kokemuksista kavereillesi muiden ihmisten näkökulmasta? Toivottavasti et, voisi olla aika häiriintyneen kuuloista.

    Ei pidä loukata toista pettämällä, mutta tapahtuneille asioillehan ei varmaan mitään voi, eikä niistä syytteleminenkään kauheasti edesauta ihmisten elämää. Melkein kaikissa tapauksissa erosinkin vähän sen jälkeen kun olin pettänyt.

    Ja pointtini nimenomaan oli, etten enää aio pettää, eikä ole sellainen käynytkään mielessä nykyisessä suhteessani.

    Ihan sama mikä se pointtisi nykyään on. Menneisyys meitä kauhistuttaa. Sun selkärangattomuus, se että ajattelet/ajattelit vain itseäsi, sun pelkuruus, sun aivottomuus. Niin ja vähän paha sille omalle tyttöystävällekin olisi ollut puhua suhteen "epäkohdista" jos kaikki kerran meni hyvin. Tuskinpa ne petetyt tulisivat vieläkään taputtamaan sua selkään ja toivottamaan onnea.

    Äänestä

  • Style. kirjoitti:

    Ihan sama mikä se pointtisi nykyään on. Menneisyys meitä kauhistuttaa. Sun selkärangattomuus, se että ajattelet/ajattelit vain itseäsi, sun pelkuruus, sun aivottomuus. Niin ja vähän paha sille omalle tyttöystävällekin olisi ollut puhua suhteen "epäkohdista" jos kaikki kerran meni hyvin. Tuskinpa ne petetyt tulisivat vieläkään taputtamaan sua selkään ja toivottamaan onnea.

    mutta eipä sillä ole heille kauheasti tällä hetkellä merkitystä, kun heistä kukaan ei tiedä sitä, että olen pettänyt. Eikä minua kyllä enää kadutakaan. Pitää osata antaa itselleen anteeksi samoin kuin toisille myös. Siinä olisi sinullekin jotain opittavaa. Ja uskon että, minulla on enemmän selkärankaa kuin kymmenellä kaltaisellasi haukkujalla.

    Äänestä

  • tulisivat taputtelemaan kirjoitti:

    mutta eipä sillä ole heille kauheasti tällä hetkellä merkitystä, kun heistä kukaan ei tiedä sitä, että olen pettänyt. Eikä minua kyllä enää kadutakaan. Pitää osata antaa itselleen anteeksi samoin kuin toisille myös. Siinä olisi sinullekin jotain opittavaa. Ja uskon että, minulla on enemmän selkärankaa kuin kymmenellä kaltaisellasi haukkujalla.

    Sepä kiva tietää, että sitä selkärankaa löytyy. Näissä asioissa nyt vaan satuit jättämään sen selkäranhan vahingossa kotiin. Mutta joo, kai tämä täytyy sitten pistää sen piikkiin, että sä olet ollut vain toivoton mies. Järki tipahtaa sinne alapäähän, kun jossain baarissa, tai missä lie olet bongannut jonkun söpön naikkosen.

    Uhreiltahan sun anteeksi pitäisi pyytää. Mieti kauemmin ensi kerralla, ennen kuin teet mitään peruuttamatonta. Jos et mahda itsellesi mitään, niin parisuhteet eivät selvästikään ole sun juttujasi.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Entinen pettäjä kirjoitti:

Niin, tässä oma tarinani tiivistetysti. Ensimmäisessä "vakavassa" suhteessani en pettänyt tyttöystävääni muuten kuin kerran pari suutelin muita tyttöjä. Sitten myöhemmin ei ollut väliä enää niinkään ja olin eri tyttöjen kanssa vaikka samalla pelasin peliä muiden kans. Sit oli yhdet siskokset joiden kans seurustelin peräjälkeen. Petin toista ja sit aloin toisen kans ja sit petin sitä ehkä neljä kertaa. Kerran alaiseni kanssa. Kerran huorissa, kerran baaripoka ja sit toisen kerran vielä alaiseni kanssa. No nyt sekin suhde on ohi ja nyt olen ollut joku 1,5 vuotta yhdessä yhden tytön kanssa jota en ole pettänyt enkä pettäisi koskaan. Rakastan häntä. Uskonkin et sit kun oikeasti rakastaa niin ei halua enää pettää, mut jos ei oikeasti rakasta ni sit pettää jos tilaisuus tulee.

Jos pettää vaik rakastaa oikeasti, ni sit on jo sairas ja sit pitäis osata olla yksin.

Sellaisia mielipiteitä..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu