mulla ei ole enään mitään! olen kaikki päivät vaan kotona, mietin entistä poikaystävääni koko ajan! se jätti mut ja sillä on nyt uusi nainen!
mulla ei ole töitä, en jaksa harrastaa enää mitään, muutenkin mulla on jonkin asteen masennus ja syön lääkkeitä.
kamalaa on ajatella, että se tyttö tutustuu exäni vanhempiin ja kavereihin. se vei multa kaiken! elämän! oltiin 4 vuotta yhdessä ja meni hyvin.
olen niin mustasukkainen! en jaksa eteen päin! tuntuu etten unohda koskaan! miten tästä pääsee yli? voisitteko ihanat ihmiset lohduttaa jotenkin? ja kertoa miten siitä jätkästä ei voi tuntua pahalta?
se vaan jätti mut yksin tähän pahaan maailmaan! en pysty rakastaa ketään muuta! haluan kaikki muistot takas mitä meillä oli. ja haluan pois sen naisen, mutta kun en vaan voi vaikuttaa siihen millään tavalla! ärsyttää jumalattomasti!
auttakaa! :/
mulla ei ole töitä, en jaksa harrastaa enää mitään, muutenkin mulla on jonkin asteen masennus ja syön lääkkeitä.
kamalaa on ajatella, että se tyttö tutustuu exäni vanhempiin ja kavereihin. se vei multa kaiken! elämän! oltiin 4 vuotta yhdessä ja meni hyvin.
olen niin mustasukkainen! en jaksa eteen päin! tuntuu etten unohda koskaan! miten tästä pääsee yli? voisitteko ihanat ihmiset lohduttaa jotenkin? ja kertoa miten siitä jätkästä ei voi tuntua pahalta?
se vaan jätti mut yksin tähän pahaan maailmaan! en pysty rakastaa ketään muuta! haluan kaikki muistot takas mitä meillä oli. ja haluan pois sen naisen, mutta kun en vaan voi vaikuttaa siihen millään tavalla! ärsyttää jumalattomasti!
auttakaa! :/
Vastaukset 8
Vanhimmat
"se vei multa kaiken!"
Kaiken? Olet vasta 20-vuotias, sullahan on koko elämä edessä.
Sitäpaisti jos olitte olleet yhdessä jo neljä vuotta, niin oli jo aikakin erota. Ei teinisuhteet kestä kumminkaan. Sitäpaitsi maailma on täynnä miehiä ja sinä olet parhaimmassa iässä mitä nainen voi olla .
Usko mua, kyllä minä nämä jutut tiedän.
Sattumalta itse eilen mietin, että kun on suhteessa ja rakastunut, on kuin purkalla toisessa kiinni. Ei näe eikä kuule mitään muuta. Mutta kunhan saa itsensä siitä purkasta irti, ja katsoo taakseen, alkaa ihmetellä, että mitähän mä tossa oikein näin?
Näin tulee käymään sinullekin.
Aika auttaa, se on varma.
nimimerkki. koettu on.
No, kyllähän se toki nyt surettaa, mutta vaikka vuosikin erosta eteenpäin niin luulen, että on kellossa jo ihan eri äänet. En vain jaksa uskoa, että kaksikymppisen koko elämä voi olla pilalla ja ohi, jos tulee ero poikaystävästä, päinvastoin sinulla on koko elämä edessäsi.
Mutta sure vain rauhassa, kyllä se ohi menee.
Ja turhaan sille naiselle olet vihainen, on sillä ex-poikaystävälläsikin ihan oma tahtonsa.
Kuten nuo muutkin kirjoittajat kommentoivat, niin älä liikaa huolestu asiasta.
Nyt on aika surun ja sitten tulee aika ilon, ihan varmasti.
Itse olen yli kolmekymppinen, pitkä suhde takana ja syviä haavoja. Mutta ne paranee. Vaimo löysi toisen miehen ja lähti sen matkaan. Syyn tietäminen eroon helpottaa jo vähän. Itse en olisi syytä koskaan saanut tietää jos en olisi itse löytänyt todisteita toisesta miehestä.
Rakkaus kääntyi vihaksi, sitten sääliksi ex-avovaimoa kohtaan. Kuinka heikko ihminen hän olikaan, koska rakastui toiseen parisuhteen aikana. Kuinka selkärangaton hän olikaan kun ei edes voinut asiaa kertoa. Miten hänen kanssaan olisikaan voinut luotettavasti jatkaa parisuhdetta, mitä muuta surua olisi mahtunut elämään selkärangattoman ihmisen kanssa? En halua edes ajatella...
Ole sinä vahvempi ihminen, sure nyt rauhassa ja aloita siten uusi tulevaisuus. Nyt sinulla on hyvä pohja siihen, olet oppinut jo paljon parisuhteesta. Monet oppivat yhtä paljon vasta minun ikäisenä.
Voimia ja tukea!
Nyt pää pystyyn! Jos on noin paska jätkä, niin saa luvan mennä, ei ole sun arvonen. Hyvä vaan, että pääsit eroon siitä.
Mies ei rakastanut sinua.
Kuin minun suustani, tai sormistani tuo kirjoitus. Nimimerkkikin voisi osua oikeaan.
Minäkin olen/olin aivan rikki erostani, 4v oltiin yhdessä, olen syntynyt 88, istun päivät yksin ja mietin.. töitä ei ole, enkä jaksa harrastaa.. exällä on tosin UUSIA naisia kymmeniä, että siinä eroaa tuo.. niin ja en syö lääkkeitä, vaikka tuntui välillä, että kilahtaa jos ei mene jollekkin puhumaan. Sitä odotellessa.
Nyt on alkanut vähän helpottamaan ja olen alkanut miettiä eron hyviäkin puolia.
Minua auttoi eteenpäin tässä nuo exäni kymmenet naiset.. saivat minut tajuamaan, että exäni ei ole sen minun suruni arvoinen sillä naisten määrällä. En usko, että hän rakasti minua enään, koska pysty heti olemaan uusien kanssa yms. ja se auttaa minua eteenpäin, vaikka väittääkin että rakasti muka.. todella iso kiitos exäni nykyisille uusille naisille, ette muutes tiedä toisistanne (hah).. kyllä se vielä tietoon tulee, älkää huoliko.
Kyllä se siitä. Kyllä minäkin iltoja istun ja muistelen kaikkea hyvää.. pitääkin välillä, mutta on siellä huonojakin aikoja.. muistele välillä niitä. Helpottaa.
Et voi vaikuttaa ja teet itsestäsi pellen jos menet sinne väliin riekkumaan.. nimimerkillä kokemusta on siitä, että mustasukkaisuus nosti päätään ensimmäisen kymmenen kohdalla.
Kyllähän ne mulle nauro kun humalassa mesosin, että miten vituttaa.. :D No, tuli opittua että itessähhän siinä tyrii.
Niin, raskaalta se tuntuu kun tuollaista käy. Itselleni on myös käynyt raskas ero, mies petti useamman kerran neljän vuoden aikan enkä tajunnut mitään, ennen kuin koko homma tuli ilmi kerralla. Huh. Minulle oli sellainen olo, että tarvitsen jotain keskusteluapua ja jos pääkaupunkiseudulla asuu niin nuorten kriisipistettä voin suositella. Auttoi tosi paljon kun pääsi puhumaan jollekin, joka on objektiivinen asian suhteen.
Voin kuitenkin kertoa, että kun tuollaisesta erosta selviää niin sitten on vähän viisaampi taas. Minä tapasin (aika pian eron jälkeen tosin) aivan ihanan miehen, jonka kanssa olen ollut kaksi vuotta yhdessä, enkä ollenkaan tajua mitä näin siinä exässäni, jonka perään niin kovin itkin. Olen oikeastaan todella onnellinen, että hän petti ja että se tuli ilmi. Jos hän ei oli pettänyt, olisin varmaan vieläkin siinä suhteessa, joka näin jälkikäteen ajatellen oli epätyydyttävä monella tavalla.