Itse voin myöntää,että en anna lapsiani anopille hoitoon,koska oma äitinikin on tosi laiska heitä hoitamaan.Yleensä yritän kaikin keinoin hoitaa lapseni itse.Tiedän,että tällätavoin poltan itseni pikkuhiljaa loppuun,mutta en vaan voi itselleni mitään.
Joka kerta,kun mies ehdottaa äitiään hoitajaksi niin keksin vaikka mitä tekosyitä,ja lopulta hoidan taas itse.Menen jotenkin ihan pakokauhun valtaan,jos joku muu hoitaisi lapsiani.
Jotenkin tuntuu,että myöskin pelkään,että lapset kiintyvät miehen puolen sukulaisiin.Ja minusta se ei tunnu ajatuksena kovin mukavalta,koska omat sukulaiseni taas ovat jäänneet niin vieraiksi.Pelkään,että jos tuleekin vaikka ero joskus,niin lapset kääntävätkin minulle selkänsä,koska olisivat liian kiintyneitä isän puolen sukulaisiin.
Ehkä tämä voi kuulostaa tosi ihmeelliseltä, ja minut varmaankin haukutaan lyttyyn jne.Mutta lifes go on.
Joka kerta,kun mies ehdottaa äitiään hoitajaksi niin keksin vaikka mitä tekosyitä,ja lopulta hoidan taas itse.Menen jotenkin ihan pakokauhun valtaan,jos joku muu hoitaisi lapsiani.
Jotenkin tuntuu,että myöskin pelkään,että lapset kiintyvät miehen puolen sukulaisiin.Ja minusta se ei tunnu ajatuksena kovin mukavalta,koska omat sukulaiseni taas ovat jäänneet niin vieraiksi.Pelkään,että jos tuleekin vaikka ero joskus,niin lapset kääntävätkin minulle selkänsä,koska olisivat liian kiintyneitä isän puolen sukulaisiin.
Ehkä tämä voi kuulostaa tosi ihmeelliseltä, ja minut varmaankin haukutaan lyttyyn jne.Mutta lifes go on.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lapsi tarvitsee kodin ulkopuolisia ihmisiä, siis aikuisia ihmisiä ja mummot ovat siihen hyviä vaihtoehtoja!
Sun pitää luottaa itseesi, että hoidat lapsesi niin hyvin että ne ei sua hylkää, ja jos kasvatat ne oikein, niin en usko et niin tulee käymäänkään!
Luulen että tolla tyylillä mitä sää nyt pidät, on lopputulos just se mitä pelkäätkin, paljon todennäköisemmin, kun että antaisit lapsille vapauden olla isovanhemmillaan, ja saada myös heistä tukea, koska loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, mikä on parasta lapsille!?
Muuta mielummin asennettasi, että mummot ja vaarit on hyviä kavereita lapsillekin, niin ei tuu pakokauhuja antaa lapsia joskus heillekin!
ei voi yleistää antaa tai ei anna riippuu isovanhemmista ja heidän kyvyistään ja tavastaan toimia. Ei ole olemassa mitään kultaista sääntöä, että lapsi häiriintyisi mikäli ei ole kanssakäymisissä isovanhempiensa kanssa ??
lapsille!!! Mutta tässä ei tainnut olla siitä kyse?
Ja laitoin perheen ulkopuolisen aikuisen ihmisen kanssa, ja tosiaan usein mummot ja vaarit on hyviä vaihtoehtoja, ei ole myöskään olemassa kultaista sääntöä siitä, että kun et vie isovanhemmille lastasi, niin lapsesi ei häiriinny??
Miten niin. "poltat itsesi loppuun" hoitamalla omia lapsiasi?
Kyllä omien lapsien hoitamiseen voimat aina riittävät.
Moni äiti on samanlainen kuin sinä, että ei pysty jättämään lapsia muille hetkeksikään. Itsekin olin niitä, jo pari tuntia poissaoloa sai minut ihan pahoinvoivaksi. Ymmärsin kuitenkin, että en minä yksin heille voi riittää aikuiskontaktiksi.
Ei sinun toki tarvitse pelätä, että lapset kiintyisivät muihin enemmän kuin sinuun, sillä lapset ovat hyvin uskollisia omille vanhemmilleen. - Kurjimmissakin olosuhteissa kasvaneet lapset kaipaavat kotiin ja vanhempiaan, jos joutuvat muualle.
Lapselle on hyväksi oppia tuntemaan muitakin turvallisia aikuisia kuin omat vanhemmat, sillä hidän on sitten helpompi selviytyä maailmassa hieman vanhemmalla iällä.
Liiaksi huollettu ja hoivattu lapsi ei luota kehenkään muuhun ja pelkää toimia ilman vanhempiaan. Lapsen kasvatukseenkin kuuluu muu maailma.
Ymmärrän huolesi. Olen sen läpikäynyt aikanani.
Lapsistani kuitenkin kasvoi ihan reippaita koululaisia, ja kun aikanani menin takaisin työelämään, he selviytyivät hyvin.
Olisit edes vähän paremman jutun keksinyt.
kun lapset ovat muuallkin ja kiintyvät isovanhempiin,se on heille jatossa elämän evästä.oppivat luottamaan muihin ihmisiin.mikä vihtori se sinun miehes on,ettei ole vienyt lapsia vanhemmilleen.oletko laittanut hänet kaapin alle.taitaa olla sinulla itsetutkiskelun paikka avioliitossakin.kysys huvikses mieheltäsi,onko hän onnellinen.
Eli omaa mummiani. Samoin vaareja, joita vielä on kaksi.
Sain pienenä olla yökylässä isovanhempien luona ja kouluikäisenä lomilla. Niistä ajoista on upeat kokemukset!
Älä jätä lapsiasi vaille näitä tärkeitä ihmissuhteita!
Tiedätkö, et vieläkin mummille ja vaareille soittaessa on aivan erityinen, herkkä fiilis. Kun tavataan, tuntuu turvalliselle, lämpimälle ja rakastamiselle. Kuin jalkapohjiin jäänyt lattialankun narahdus. Lämmin.
Mulla ei oo lapsia. Mut jos joskus on, niin miksi kieltäisin heiltä isovanhemmat? Kieltäydyn olemasta niin itsekäs.
Harvoin täällä lapset kertovat mielipiteensä. Sinun herkkä ajatus isovanhemmuudesta jääköön tänne malliksi. Ei me mummot ja anopit pahoja olla. Kun on kasvatettu fiksut lapset ja niillä on itse valitut puolisot, niin miksi ihmeessä pitäis taistella tuulimyllyjen kanssa? En minä halua lapsenlapsiani omistaa. Miniän käsittämätön viha on asia, mitä en pysty tajuamaan. En varmaan saa annettua omille lapsenlapsilleni tuota fiilistä, josta kerrot. Kun en saa tavata lapsia.
Täähän on miniöitten suurimpia ongelmia. Miten voi täydellisesti omistaa miehen ja lapsen vain itselleen.
Ongelma on nimeltään sairaalloinen mustasukkaisuus.
Tältä pohjalta sinunkin on lähestyttävä asiaa.
Jossain vaiheessa joudut kuitenkin lapsestasi luovuttamaan. HÄN on oma ihmisensä ja kuuluu vain itselleen.
Lapsellasi tulee olemaan ikioma elämänsä riippumatta sinusta. Jos et käy tätä asiaa lävitse, niin eräänä päivänä lapsen on pakko hylätä sinut voidakseen elää.
Rakkautesi on tukahduttavaa ja omistavaa. Aito rakkaus näkee oman sydämensä ylitse. Jos ajattelet lapsesi parasta, suot hänelle muitakin ihmisiä kuin itsesi.
Lapsistaan ylihuolehtiva miniä ei tajua, että hän on samalla tiellä kuin se vihattu anoppi.
Kun lapsi aikuistuu, on luopuminen sitten mahdotonta. Kierre jatkuu.
Pitäisi muistaa laulun sanoin "Lainaa vain, lainaa vain. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain!"
Hyvin sanottu! Nyt osuit naulan kantaan.
Tällä lailla ne kaikkien miniöiden niin vihaamat anopit saavat alkunsa! Miniästä itsestään tulee ihan samanlainen kuin hänen halveksimansa anoppihirviö! Olisiko kuitenkin niin, että usein anoppi ei olekaan niin paha, vaan vika onkin miniässä? Miniä saattaa olla luonteeltaan itsekäs mustasukkainen ihminen, joka käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet mustamaalata ja haukkua anoppinsa.
Aina pitää kuitenkin pitää mielessä, että olemme kaikki ennen kaikkea IHMISIÄ, emme synnynnäisiä miniöitä ja anoppeja!
Tuo oli HYVÄ pointti!!
Sitä onnellisempaa on lapsille mitä läheisemmät kiintymyssuhteet on isovanhempiin. Olen kulkenut lasten kanssa paljo mumuloissa, että he tustuisivat toisiinsa, mutta en minäkään ole jättänyt heitä sinne hoitoon, miksi pitäisi? En halua että mummut rasittuvat lapsistamme vaan jaksaisivat olla heidän kanssaan silloin kun käymme siellä perheenä.
Isovanhemmat ovat ihana rikkaus, eivätkä he katoa vaikka vanhemmat eroaisivatkin. tietysti haluan säilyttää lasten yhteyden isänsä sukulaisiin sittenkin vaikka tiemme eroaisivat. En ymmärrä kysymystä.
Olet nyt virittämässä pahaa ansaa itsellesi. Jos yrität sitoa lapset itseesi ja vain itseesi, niin ne siteet voivat aikanaan osoittautua niin tiukoiksi, että lasten on katkottava ne kovin ottein. Päästäkseen itsenäistymään ja lentämään vapaasti. Tai sitten heistä tulee äidistään liian riippuvaisia. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja lähtökohtia itsenäiselle elämälle.
Jos lapset kiintyvät muihinkin ihmisiin, niin ei se ole sinulta pois. Päinvastoin - se toisi sinullekin monenlaista hyvää. Ja kuten joku jo kirjoitti - lapset ovat hyvin lojaaleja vanhemmilleen. Jopa huonoille, laiminlyöville vanhemmilleen piltit ovat uskollisia. Ei heillä ole mitään syytä hyljeksiä hyvää äitiä, jollainen oletan sinun olevan. Kunhan pääset liiallisesta ripustautumisesta, niin voit olla erinomainen äiti.
Terveisin yksi miniä, jolla on ollut vaikeuksia anoppinsa kanssa, mutta joka silti on tukenut isovanhempien ja lastenlasten kontakteja.
Kun olin pieni, mummolassa käytiin joka viikonloppu. Toisessa mummolassa käytiin ainakin kerran viikossa.
Jostain syystä vain toiset isovanhemmat tulivat läheisiksi ja rakkaiksi. Ehkä he ottivat enemmän kontaktia. Kielsivät napakasti jos meinattiin tehdä jotain typerää, halasivat kun tuli itkuporu jne. (yksi syy saattaa olla myös se, että toisessa mummolassa oli kissoja, toisessa ei mitään eläimiä).
Kuitenkin kun lapsena solmittiin läheiset välit isovanhempien kanssa, vieläkin käyn ainakin kerran viikossa papan luona juomassa kahvit. Pappa on jo kohta 85 vuotias. Tykkää kovasti kun sinne menee itseleivottujen pullien kanssa.
En edes osaisi kuvitella, että näkisin pappani vain kerran pari vuodessa. (monet kaverini sanovat että "en ole käynyt mummoa katsomassa kuin viimeksi 2 vuotta sitten jouluna"). Kamalaa.
Isovanhemmille vinkiksi: vaikka miniä tai vävy ei olisikaan unelma, älkää kostako sitä lapsille. Kun vanhenette, lapsenlasten vanhemmat eivät ehkä käy, mutta lastenlapset saattavat käydä, jos heihin on luonut hyvät suhteet.
ajaa liittosi karille ja eroon. Yritä opetella kuottamaan äitiisi, anoppiisi ja muihin sukulaisiin ja naapurin teinnityttöhin lastenhoitajina. Siitä hyödyt sinä itse ja ennenkaikea siit hy6tyät lapsesi, jotka tottuvat muihin ihmisiin ja luovat suhteet sukulaisiin. Hoida suhdetta mieheesi ja ota kahdenkeskistä aikaa.
Ai mistä muka tiedän? Siitä, että vaimoni toimi kuten sinä ja se tuhosi parisuhteemme.
Jos et omin avuin saa hoidettua itseäsi kuntoon, mene ammattiauttajalle.
tekstistäsi päätellen olet se eronnut mies, jonka napanuora on kiinni äidissä ?
17 vuotiaana maailmalle ja äitiin välimatkaa 500 kilsaa. Pari kertaa vuodessa nähdään ja silloin tällöin soitellaan.
Mutta ex vaimo oli aivan toivoton tapaus, lapsia ei saanut hoitaa kuin hän ja senhän voinet sinäkin kuvitella, mitä siitä seurasi.
Mitä hemmettiä? Kirjoitit, että oma äitisi on LAISKA hoitamaan lapsiasi.
Anteeksi nyt vaan, mutta äitisi ei ole hoitovelvollinen, ei mitenkään. Johan nyt on hemmetti, ihan kuin isovanhemmilla olisi oikeasti joku lastenhoitamispakko! Missä laissa se on määrätty?
Ja OMIEN LASTESI hoitamisessa poltat itsesi loppuun, siis HÄH MITÄ?
Kuinka helppoa sinun elämäsi mielestäsi pitäisi olla? Miten kestät mitään arjen rasituksia, jos lapsesikin ovat liikaa? Miksi muuten tulit hankkineeksi lapsia?
Mua alkaa tosissaan ottaa päähän nämä nykyiset uusavuttomat muijat! Minä kävin aikoinani kahden lapsen äitinä töissä ja opiskelin siinä samalla. Asuttiin korvessa sellaisessa talossa, mihin ei tullut vettä sisälle. Lapset vein aamulla pulkassa vetämällä naapuriin hoitoon, kun lähdin bussilla töihin. Töistä tultua kiireesti hakemaan lapset ja kotiin laittamaan ruokaa. Mies oli reppuhommissa eikä tullut aina edes viikonloppuna kotiin.
Pidin sitä normaalina elämänmenona. En siinä mitenkään palanut loppuun mistään päästä. Mistä saamarin sokerista te nykynuoret naiset olette tehty, kun ette kestä yhtään mitään?
Et tajuakkaan kuinka onnellisessa tilanteessa olet kun lapsillasi on isovanhemmat, hyvä ihminen anna lastesi saada olla heidän kanssaan, kuinka monta perhettä on ilman mummia ja pappaa, eivät he ole kauaan kuvioissa mukana. Lapsesi eivät sinua kiitä kun kasvavat kun et antanut heidän olla isovanhempien kanssa. Sen takia jos minkään he tulevat sinua inhoamaan. Heillä kuuluu olla erilainen suhde mummiin ja pappaan kun omiin vanhempiin koska heillä on enemmän aikaa ja voivat lelliä lapsia enemmän, anna heille mahdollisuus, älä vie sitä lapsiltasi, olet itserakas ja ajattelet vain itseäsi. Minä antaisin mitä vaan että minun lapsillani olisi isovanhemmat lähellä, he ovat todella tärkeitä opettajia lapsille ja sinullekkin. Ongelma taitaa olla sinun päässäsi ja valitettavasti kostat sen lapsillesi, sääli käy heitä.
No lapset oppii esimerkistä että tämä kostautuu sulle sitten kun lapsesi saavat lapsia arvaa tuovatko he niitä sinua katsomaan????
Eikö lapsesi ole sinulle tärkeintä maailmassa?
Siltä ei ainakaan tunnu.
On hienoa kun voi antaa lapset varmaan hoivaan jossa heillä on kypsiä, elämän koulimia ihmisiä turvana.
Mitäs jos sinulle ja miehellesi sattuu jotain ja lapsesi (onneksi!) ehkä pääsevät lastenkodin sijasta mummun hoiviin mutta hups.... se mummu onkin täysin vieras???
Lopeta itsekkyys ja ajattele edes kerran lapsiasi.
Miten hyvä on se mummun lämmin syli ja rauhallinen olemus? Tiedätkö edes ja onko itselläsi kokemusta siitä sylistä? Jos ei ole mutta anna ja suo se plapsillesi.
Itse tein kaksi lasta ja jo heidän pieniä ollessa, järjestin asiat kuntoon. Kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.