Sain taas pitkästä aikaa kokea todellista läheisyyttä...Nainen minussa hymyilee, äiti minussa pelkää, avovaimo minussa haukkuu pataluhaksi..Miksi elämän pitää olla näin hankalaa.?..Ihoni huutaa kosketusta, huuleni suutelemista..mieheni ei minua sytytä enää millään lailla..minussa on varmaan jotain vikaa..en haluaisi olla petturi, mutta luulen,että se on vain ajan kysymys...
Äiti, avovaimo ja nainen..monta roolia..mikä niistä voittaa?
surusilmä...
4558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko mies itse vaikuttanut jotenkin siihen asiaan, kun sua ei enää sytytä? Vai onko kyseessä klassinen kyllästyminen? Etkö osaa avata suutasi ja puhua sille miehellesi? Onko vieraan miehen kosketusta niin pakko saada, että oman miehen hyvät puolet, lapset ja kaikki muu jää sen himon jalkoihin?
Puhuminen ei auta, kaikki eivät vain osaa puhua ja mun mies on yksi niistä....>Eikä ymmärrä vaikka rautalangasta vääntäisi..
Tuo sinun tekstisi kuullosti todella tutulta - kuin suoraan omasta elämästäni. Olen ollut mieheni kanssa jo monia, monia vuosia. Välillä ollut ylä -ja alamäkiä. Äitinä hoidan perheeni ja kotini, vaimona hoidan (tai ainakin pyrin hoitamaan) velvollisuuteni aviovuoteessa, mutta naisena en saa sitä mitä kaipaisin - tuntea oloni haluttavaksi ja seksikkääksi. Kyllähän mieheni mulle aina silloin tällöin sanoo, että olen kaunis tms. mutta kun siinä ei ole mitään tunnetta mukana. Saati, että tuntisin oloni seksikkääksi, lähinnä panopuuksi.
Ehkä vika on mussa kun tunnen niin... Olen koittanut sanoa miehelleni, että mistä tykkäisin tai mistä syttyisin, niin ei. Se on kuin seinille puhuisi. Tai no, kyllä hän kuuntelee mitä haluan, mutta tekee sitten ihan oman päänsä mukaan. On kuin mun toiveilla ei olisi väliä. Viimeksi eilen hän kyseli, että miksemme ole harrastaneet seksiä pitkään aikaan. Kuinka sanoa hänelle, että en halua seksiä hänen kanssaan, koska tunnen olevani panopuu?! JA sitten koittaa vielä perustella sitä kun hän kääntää kaiken toisin päin. Joten rakas "surusilmä", ymmärrän hyvin miksi sinua alkaa houkuttaa aidan toiselle puolelle katsominen... Niin minuakin....
Miehet unohtaa hyvin usein, että myös äidiksi tulon jälkeen naiset ovat naisia.
Niitä samoja naisia, jotka kaipaavat intohimoa, huomiota... aivan samoja naisia kuin ennenkin, joilla on myös toinen rooli: äitiys.
Vanhemmuus vie usein voimat olla lähekkäin toisen kanssa. Arki pyörii hyvin pitkälti lasten ympärillä. Kun lapset on saatu nukkumaan, on liian väsynyt kokemaan kumppaninsa kosketuksia.
Kun tätä samaa jatkuu ja jatkuu, ilman hengähdystaukoa, alkaa se suuri rakkaus muuttumaan toveruudeksi. Toveruus on vaikea muuttaa enää palavaksi intohimoksi.
Meillä on tällä hetkellä se tilanne, että ne haudatut tunteet kaivellaan esiin.
Kerromme toisillemme mistä pidämme, koskettelemme paljon, suutelemme paljon ja flirttailemme.
Olen löytänyt takaisin mieheni luokse. Sen miehen, joka sai aikoinaan sydämeni läpättämään kiihkeästi.
Se on parisuhteen molemmista osapuolista kiinni, että haluaako löytää takaisin toistensa luokse.
Minä halusin ja mieheni halusi, nyt olemme taas lähempänä toisiamme.
Kun parisuhde voi hyvin, voi lapsetkin hyvin.
Liian helposti luovutetaan parisuhteissa.
Sen rakkaan luokse löytää uudelleen, kun viitsii tehdä asioiden eteen jotain - yhdessä.