Olimme juuri "hakemassa" esikoistamme laitokselta. Kotimatkalla ehdin ensi kertaa kysyä mieheltäni miten hän koki synnytyksen. Kovasti oli kuulemma ollut mieleenpainuva kokemus, joskin hieman ahdistava. Mites te muut olette kokeneet synnytykseen osallistumisen?
Mies ja synnytys
mamma_08
9404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
en todellakaan suosittele et kattoo sinne toiseen päähän, ihan vitun traumaattista.
koit?
Mullekin meinaan ensisynnytys oli just nimenomaan mieleenpainuva ja ahdistava kokemus.
kokemus. Sattuihan se ja oli nopeasti ohi, mutta näin jälkeenpäin yks parhaita kokemuksia.
Paikka jossa mies voi rehellisesti sanoa että "en osaa enkä osallistu. Voin pitää kädestä ja tehdä mitä käsketään."
Oli sellainen vähän "pitäisköhän mun olla täällä laisinkaan kun en tiiä mitä tehdään" tyyppinen olo. Kömpelö ja tollo. Silti äiti arvosti läsnäoloa joten nimenomaan se se miehen tehtävä siinä on olla. Mennään se juttu yhdes läpi vaikka itse miehenä ei pysty muuta kuin pitää kii ja koittaa olla menettämättä tajuntaansa kun mennään "kuoppaista tietä ja lujaa".
siis että on paikalla, vaikka olis vähän kamalaakin. Arvostan, että ottaa huomioon sen että äiti pitää sitä läsnäoloa tärkeänä. Olet hieno mies.
Eräällä sukulaisnaisellani on kolme lasta. Mies tuli ensimmäiseen synnytykseen mukaan, ja äiti ja lapsi voivat hyvin, mutta mies pyörtyi.
mieleenpainuvia kokemuksia,miolemmat. Ja keskenään ihan erilaisia, tietysti.
Esikoinen tuli niin hopusti, että kätilö löi vaan käättä eteen, ettei mukelo ois pudonnu lattialle. Exältä repes kaikki paikat niin kuin revetä voi. Ei ehtinyt mitään puudukkeita nauttia. Kätilöharjoittelija kursi vapisevin käsin alapäätä kasaan tunnin verran. Exä kertoi myöhemmin, ettei hän edes tuntenut sitä ompelua.
Kuopus sitten teki tuloaan tuntitolkulla. Siinä ehti vähän enemmän pidellä kädestäkin. Tästä mulle jäi sellainen järisyttävä muistikuva: olin syystä tai toisesta siellä jalkopäässä, kun pojan pää alkoi tulla ulos... sitä ei voi uskoa - kuinka se naisen elin näytti kääntyvän ympäri ja ne sisäosat näkyivät. Ei siitä sen enempää. Ei kuitenkaan moni nainenkaan, kätilöitä lukuunottamatta, oo tainnut nähdä, miltä se tosiaan näyttää, kun ihmisen lapsi tulee maailmaan?
Rajua puuhaa se oli molemmilla kerroilla. Muutti tietysti mun käsitystä realistisemmaksi koko vauvatouhusta. Olis kiva sanoa, että se "syvensi parisuhdettamme", mutta ei se tainnut hirveesti syventää, kun ei loppuun asti toisiamme siedetty. Vaikea sanoa mihin se vaikutti, mukanaolo. Olen kuitenkin kiitollinen, että olen saanut olla katsomassa molempien poikieni syntymän.
Jostain syystä mua ei ahdistanut sen enempää, kuin asiaan kuuluu. En pyörtynyt, en sekoillut. Pitelin ilokaasumaskia ja kädestä pitelin.
tikkausta tosiaan tee lääkäri?
Voi tulla vaikka mitä sutta ja sekundaa. Sitte on pelit väljiä :(
mikä sen titteli oli. Ei kuitenkaan lääkäri. ... kyllä se oli kätilö...