Kumpi olisi parempi; 1000€ maksava Les Paul vai SG?
Olen kuullut paljon pahaa SG mallista, mutta onko siinä oikeasti mikään vikana, kun sillä kerran soittavat Angus ja Iommi?
Olen kuullut paljon pahaa SG mallista, mutta onko siinä oikeasti mikään vikana, kun sillä kerran soittavat Angus ja Iommi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä taitaa tonnin SG on parempi kuin tonnin Les Paul. Jonkun Les Paul studion voi tonnilla saada muttei ole läheskään samaa luokkaa kuin standard joka taas maksaakin halvimmillaan jonku 2000€. Eli SG standard omasta mielestäni. Taas näitä tunne kysymyksiä että kumpi on parempi jne. Ei selviä sulle muulla kuin kokeilemalla.
SG Faded malleistakin saattaa löytyä hyviä soittopelejä. Akustinen soundi noissa on jo voimakas kun ei ole liian paksua lakkaakerrosta.
Kumpparit vai Huopikkaat?!;D
Ihan samantasoinen kysymys, eli riippuu hyvin pitkälti tilanteesta.
Kyseessä on kuiteskin kaksi erityyppistä kitaraa.
Jos SG-soittajien meininki kuulostaa omaan korvaan paremmalta, niin sitten sellainen...ja jos taas LP:n soundi on enempi mieleen, niin sellanen.
Mikäli ett huomaa noiden kitaroiden soundissa mitään eroa, niin sittenhän se on ihana sama, kumman valitset.
Ota se, kumpi enempi sattuu miellyttämään muuten tai vedä vaikka pitkää tikkua.
Molemmat on ihan hyviä pelejä...eikä minulla oo ainkaan SG:stä mitään pahaa sanottavaa.
Mutta nyt kannataa katsoa myös muita varmoja merkkjeä. Tonnilla saa jo todella hyvän Jammun tai Tokain. Niissä jo huippumikit ja viimeistely aivan eri luokkaa kuin halpis-Gibsoneissa. Elämä halpis-Gibsonin kanssa alkaa aina korjaamolla. Lähes poikeuksetta nauhat ja vireet pielessä, ruuvit löysällä ja varusteissa kummallisia puutteita. Mikitkin voivat olla mitä sattuu. Mua ei kiinnosta nimi, vaan se, että kalu on alusta loppuun hyvin ja maulla tehty. Tonnin/parin luokassa Jammu ja Tokai ovat lopulta melkein aina parempia kuin jenkit. Gibson alkaa olla kunnossa kun laitetaan rahaa 3000-5000 ekee. Ja ainoa oikea(lankkujen kunkku) Gibson on LP Standard huippumikeillä ja -varusteilla. SG usein hieman räikeä kalu eikä paljon eroa esim. Iboista. Se ei oikein natsaa pitemmän päälle.
Oikeassa olet. 800 - 1000 € kun pistää Tokai merkkiseen lankkuun, niin saa kunnon skeeban.
Ihmettelen, jos ett tosissaan löydä kunnon Gibsonia Alle 3000- euron?!:D
Sitten muutama juttu. En ole tavannut tuon hintaluokan Gibsoneita, jossa ois nauhat ollu miten sattuu. Jos jonkun kitaran vire on huono, niin se ei tarkoita sitä, että kitara on huono...vaan vire! Kitaraa ei siis ole säädetty (jostain syystä)?!...ja ruuvithan toimii kahteen suuntaan, eli jos on ruuvit löysällä, niin ottakaan nyt ihmeessä ruuvimeisseli kauniiseen käteen ja kiristäkää ne!?:D
Toinen asia, mikä ihmetyttää on jupina näistä mikeistä. Studio mallissa...mihin nyt ilmeisesti viitataan tällä halpis-Gibson LP kommentilla, on ihan hyvät perus LP-mikit. Samoja käytetään näköjään 3000 Gibson LP Supremessa. En oo ikinä vielä löytäny sellasta Gibsonia, jonka mikit ois mitä sattuu!? Mikkejä, josta nyt vois sanoa, että on ihan mitä sattuu...löytyy vain niistä todella halvoista ritsoista. Ei juuri muista kitaroista merkkiin katsomatta!
Eli oleellinen kysymys tonnin kitaroissa on puhtaasti se, minkä laatuisia puita kitarassa käytetään ja monestako palasta ne on mahdollisesti tehty. Sen pystyy jo aistimaan siitä, soiko itse kitara hyvin.
En pidä mikkikysymystä oleellisena. Yleisesti ottaen 1000 kitaroista löytyy hyvät mikit ja jos ei miellytä, niin sitten vaihtaa itse. Jos joku haluaa, että pitää olla jotkut EMG:n mikit, niin sähän on sitten makuasia.
Jos vire/säädöt on huonot, niin säätää tai säädättää kitaran. Tekee ihmeitä!
Mainittakoon vielä, että itse en edes ole mikään Gibson fani vaan puhtaasti stratocaster soittaja.
...kuin tuo jammu. Eli jos kitara ei ole säädöissään, kyllä tonnin kitaran kohdalla voi ehdottaa myyjälle säätöä samaan hintaan tai ainakin sopuhintaan.
Mutta tuo mikkijupina on jotain mitä en käsitä. Siinä kun ei eritelty mikä niistä mikeistä tekee huonot. Mikithän on silloin huonot jos ne rätisevät (tämä ei johdu yleensä mikeistä, vaan tähän auttaa sähköjen voitelu), hurisevat (yksikelaisten ominaisuus johon voi vaikuttaa) tai kiertävät mikrofonisesti.
Jos taas mikkien ominaissoundista puuttuu se 'mojo' siihen on vaikea ottaa kantaa, mutta ei se tee mikkejä välttämättä huonoiksi vaan enemmänkin tarkoitukseen soveltumattomaksi. Mutta se pitäisi jo ymmärtää että mahdollisimman suuri ulostuloteho ei ole se mikin hyvyyden mittari, ulostulotehohan on verrannollinen lähinnä käämikierroksiin.
On kyllä erittäin harvinaista, että kitaran mikit rätisis uutena?! Itse mikrofonihan toimii, jos käämi kunnossa...ja se ei toimi, jos käämi ei ole kunnossa. Siinä ne vaihtoehdot on.
Johto ei ole halvimissakaan kitaroissa niin suuri kustannus, että sen laadusta kannattais tinkiä ja kolvaaminen onnistuu varmasti halpatuontikitarapajassa siinä missä merkkipajassakin!
Ei ole ulostuloteho mikään laadun mittari...se kyllä tiedetään, mutta yleisestiottaen juuri näissä markan kitasoissa mikkien soundi on tosi heiveröinen.
Mitä tulee yksikelaisten häiriöherkkyyteen, niin en ole ikinä ymmärtänyt, miksi siitä asiasta marmatetaan niin paljon?! Häiriöttömiä yksikelaisia on, mutta minusta ne kaikki toimii kahden käämin systeemillä...ja kaksikelainen ei mulle ole yksikelainen.
Foliovuoraukset on sitten asia erikseen, mutta niillekään en näe juurikaan käyttöä, kun ei tosissaan noi häiriöt paljon haittaa.
niin kannattaa hankkia ESP:ltä tai se vähän riippuu millast musaa soitat mut mä ostaisin kumminki ESP les paul se on ainaki "very heavy"