jos käy niin että satunnainen naisystäväsi tulee raskaaksi ja haluaa pitää lapsen. Itse haluat palavasti lapsen, mutta et ole varma haluatko olla juri tämän naisen kanssa.
Mitä teet?
Mitä teet?
kysymys
---------
40754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kyllä lapsella pitää olla hyvä äiti.
vaatii niin sulla ei ole oikeutta kieltäytyä isyystestistä. Eli ei siinä tunnustamisia kysellä.
nainen on varmasti ihan hyvä äiti, mutta sinulla ei ole aitoja tunteita häntä kohtaan (mahdollisesti toivot niiden kuitenkin heräävän)?
en ajatellu tuota asiaa... mut kai siitä vois selvitä puhumalla...
Mikäli ei niin muuttasin perheineni johonki vähän konservatiivisempaan valtioon.
Eli siis semmoiseen jossa pakotettais naimisiin? Hylkäisitkö tosiaan lapsesi vain siitä syystä et lapsen äiti ei miellyttäis.
Ne tunteet ei syty jos ne ei oo syttyäkseen. Varmaan se jäis sellaseks marttyyri hommaks.
Jos mies on niin idiootti että töppää tuolla keinon niin pakkohan se ois niellä. Menisin naimisiin hommasisin perheen ja ettisin duunin jossa ollaan mahd. palj. pois kotoa. Siitä varmaan tulis sellanen platoninen ja kylmä suhde jota piettäs vaan lapsen harhakuvitelmien ylläpitämiseks.
En hylkäis lasta... tuskin äitiikään.. Miusta tulis vaan yks onneton ja yksinäinen himoduunari.
Jos nainen huijais miut lapsen isäks.. niin kai se tasais vähän tiliä, jos muutettas maahan jossa mies on oikeesti perheenpää.
Miksi menisit naimisiin naisen kanssa jota et halua vaimoksesi? Voisithan olla etäisänä ja maksaa elareita. Se, että et pidä naisesta, ei kai tarkoita sitä ettet pitäisi lapsesta?
tilantees voisit olla hyvä isä? Eiks olis parempi olla etäisä ja huolehtia lapsesta vuorollas ja viettää aikaa sen kanssa.
Mie oon sitä koulukuntaa jonka mielestä isänki pitää olla läsnä. En lähtis mihinkää etäisä juttuun.
Joko isä 24/7 tai sit ei isä ollenkaan... Enkä lähtis siihenkää leikkiin että mulle lapsi merkkais muutaman satasen menoerää...
Just äsken sanoin että mulle ei kelpaa mikään viikonloppu isän pesti...
suunnittelit hankkivas työn et olisit mahd. paljon pois kotoa? mä en ymmärrä tuota yhtälöä...
Pois emännän luota mut kumminki lapsen kaa...
aikaseen töihin ja sit voiki mennä hakemaan muksun aikasempaan. Jos puoliso on iltatöissä nii sit on vapaailta, mut muuten sit ku emäntä tulee töistä niin lapsien kaa mennään harrastuksiin... nii ja illalla sit saa rauhassa tehdä hommia konttorilla tai kotona, kuhan lapset nukkuu...
Siinä saattaa käydä niinkin ettei nainen haluakaan tuollaista järjestelyä. Mitäs sitten teet? Alatko taistelemaan huoltajuudesta?
äänestäsin. lapselle yks ääni mulle yks ja puolisolle yks.. Jos miun ääni ois voittava niin sit taistelisin, jos äiti ja lapsi ois samaa mieltä niin eihän se auttas ku lähtee menemään. Jättäsin hyvästit molemmille.
Mie en taitas vaan kestää sitä viikonloppu isyyttä....
Aika monen on pakko.
vastasyntynyt kykenee mielipiteensä muodostamaan ja ilmaisemaan tuosta asiasta?
Siis hylkäisitkö molemmat? Myös lapsen?
Etenki tällasessa tapauksessa jossa huijataan isäks, mut sit ei kyetäkkään syömään sitä puuroo joka itte on keitetty.
Mie luulisin että mie lähtisin ettimään sitä onneani sit ihan joltain muulta uralta.. Surffipummina uudessa seelannissa ei elämä varmaan ois kovinkaa kurjaa.
Talo ja muu omaisuus puolitettas ja mun osuus jätettäs penskalle. Edunvalvojaks nimitettäis mun vanhemmat joten kaipa se siitä sit lähtis...
Mut sehän on äidin valinta. Joko minä tai se.
Sillon äiti voittas 6-0. mie antasin sille täyden mahdollisuuden ettii se elämäsä mies ja hyvä isä lapselle. Parempi se ku katkera viikonloppu isä joka vaan haukkus ja alentas äitiä.
sellanen valtio jossa ihmisoikeudet on vaan miehillä.
Ettei ihan pystyyn tuomita.
lähtökohta on siis ollu koko ajan sellanen että -multa ei oo kysytty haluanko lasta.
- Nyt toinen haluaa ykspuolisesti erota
-Enkä missään vaiheessa oo rakastanu äiteetä
Jos taas se lapsi olis yhteinen ja rakkauden tulos, niin asiat pitäs kattoo aikalailla erivalossa... Sillon varmaan joustas aika paljon enemmän...
Ei välttämättä ole naiseltakaan kysytty että haluaako hän lapsen, mutta jos niin käy... ei voi mitään. Naiselle se voi kuitenkin olla se ensimmäinen ja viimeinen mahdollisuus lapsen saamiseen, eikä välttämättä suunniteltu juttu. Ja jotkut naiset pitävät siitä kiinni. Ja jos nainen vielä rakastaa sinua niin miksi hän päätyisi aborttiin? Lapsi olisi silloin hänen kannaltaan rakkauden tulos.
Olet aika itsekäs jos rankaiset siitä lastasi hylkäämällä hänet.
Mut sen valinnan tekee se puoliso... Se päätys aborttiin siks ku mie kertosin mitä mieltä mie asiasta olen. Molemmat tietäs kaiken mitä tulis tapahtumaan, joko oltais yhdessä tai sit ei missään tekemisissä.
Iteppähän kantasin sen päätöksen ja eläsin sen kanssa. Ei se helppo ratkasu olis, mut itseni tuntien. Se ois varmaan ainoo keino pitää ittesä suunnilleen järjissään ja oman elämäsä herrana.
"et ole varma haluatko olla juri tämän naisen kanssa."
mitä hittoa, ei sun sen naisen kanssa tarvitse olla vaikka sun lapsen saiskin. otat toisen naisen.
Tarviiko vanhemmuus parisuhteen taakseen?
Ei tarvi. Etenkään huonoa parisuhdetta joka itseasiassa toimii rasitteena vanhemmuudelle ja pohjimmiltaan jopa vahingoittaa lasta ja hänen suhdekyvykkyyttään.
Problem solved. Next.
Ok "Vahingoittaa" on turhan kova sana ehkä, mutta huono parisuhde ei anna hyvää mallia lapselle ihmissuhteista. Mielummin siis vapaat vanhemmat jotka ovat onnellisia vaikka sitten sinkkuina ja rakastavat ja välittävät lapsesta ja toimivat hänen edukseen kuin malli jossa parisuhdepakko ja sotiminen muodostavat lapsen arjen ja petaa lapsen parisuhteiden "normaalius" käsitettä.
normaali aikuisten mielipide,lapset haluu aina että vanhemmat olisi yhdessä.
Lapset haluavat kaikenlaista. Viisaat vanhemmat osaavat päättää mikä lapselle on parasta.
Mun mielestä vanhempien ero on parempi silloin kun lapsi ei ole vielä syntynytkään kuin silloin kun lapsi on vaikkapa jo kouluikäinen. Mikään parisuhde ei kestä pelkästään yhteisen lapsen takia. On vain järjestelykysymys jotta lapsi saa kokea läheisyyttä sekä äidin että isän kanssa, vaikka he olisivatkin eronneet.
Että aikuiset on yhdessä jos lapset ei oo koskaan saaneet sitä mallia vanhemmiltaan?
Omissa lapsissani näen tän aika selkeesti. Vanhempi muistaa ajan jolloin isi asui kotona ja kaipaa sitä yhä. Nuorempi on sopeutunut tähän vaihtovanhemmuuteen ihan täysin eikä näytä ajattelevankaan että isä ja äiti kuuluu myös jonkinlaiseen tiiviisesen suhteeseen keskenään.
Mitä lapset myöhemmin kyselee - heille kerrotaan rehellisesti asiat heidän omalla tasollaan. Tää elämä ei kuitenkaan perustu sille että lapsien kaikki toiveet täytetään - vaan elämä on sellaista kuin miksi se muodostuu - ja siksi se valitaan parhaista aineksista vaikka täydellisiä ei olekaan. Mun mielestä se on järkevin oppitunti mitä voi tarjota lapsilleen yleisestä elämänmallista; tee paremmin kuin huonommin.
oli aikoja lapsuudessani jolloin toivoin vain että vanhempani olisivat vain eronneet kun kaikki huomasimme, että mitään kipinää ei ole eikä tule. Siitä kärsii kaikki ja sanoisin että lapset enemmän.
Tämä oli nyttemmin jo aikuisenkin lapsen mielipide, joka uskoo että jos vanhemmat ovat onnellisia, niin sitten vasta ovat lapsetkin.
Lasten kustannuksella tuossa mennään jos yhteen jäädään.
aina. Lapsikin voi haluta ihan jotain muuta.
Varmaan yrittäisin olla läsnä siinä odotuksessa ja myöhemmin kersan elämässä. Tuskin aloittaisin parisuhdetta pelkästään lapsen takia.
abortin
onnistuvas?
keinot
naista saadaksesi aikaan keskenmenon?
käyttäisin kaikki lailliset suostuttelun ja painostuksen keinot
näin. makselisin elarit ajallaan. en jaksa stressata sellaisesta mistä pääsee rahalla eroon.