Minulla on ollut parin vuoden ajan suhde mieheen - ystävyyspohjalta ns. avoin suhde, johon on kuulunut säännölliset ehkä kerran pari viikossa toinen luona yöpymiset, hellyyden osoitukset, seksi...
Minä olen pikkuhiljaa alkanut kiintymään tähän mieheen, sillä olemme yhtäaikaa hyviä ystäviä ja jaamme kaiken arkisista pikkuasioista suurempiin. Olemme vähintään puhelinyhteydessä päivittäin.
Hän haluaa pitää suhteen ns. avoimena, koska "se on niin paljon helpomaa". Helpompaa kun kummallaki on omat kodit ja tavallaan myös omat elämät, vaikka jaammekin niin paljon. Itse haluaisin jotain enemmän.
Joskus, jos olen halunnut nähdä häntä sen toisen tai kolmannen kerran viikon sisällä, hän on kysynyt että olenko läheisriippuvainen! Nyt hajottaa aika raskaasti! Tajuan, ettei hän halua suhteelta koskaan tämän enempää, eli meidän toiveet ja tarpeet ei vaan nyt kohtaa. Kipeältä tuntuu, mutta ehkä tällainen avoin suhde täytyy vaan lopettaa - helpommin sanottu kuin tehty...
Minä olen pikkuhiljaa alkanut kiintymään tähän mieheen, sillä olemme yhtäaikaa hyviä ystäviä ja jaamme kaiken arkisista pikkuasioista suurempiin. Olemme vähintään puhelinyhteydessä päivittäin.
Hän haluaa pitää suhteen ns. avoimena, koska "se on niin paljon helpomaa". Helpompaa kun kummallaki on omat kodit ja tavallaan myös omat elämät, vaikka jaammekin niin paljon. Itse haluaisin jotain enemmän.
Joskus, jos olen halunnut nähdä häntä sen toisen tai kolmannen kerran viikon sisällä, hän on kysynyt että olenko läheisriippuvainen! Nyt hajottaa aika raskaasti! Tajuan, ettei hän halua suhteelta koskaan tämän enempää, eli meidän toiveet ja tarpeet ei vaan nyt kohtaa. Kipeältä tuntuu, mutta ehkä tällainen avoin suhde täytyy vaan lopettaa - helpommin sanottu kuin tehty...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuttu tunne. Me olemme tapailleet reilut puoli vuotta, mies ei halua seurustella, ainoastaan tavata n. kerran kolmessa viikossa. Eli silloin kun hän kokee tarvitsevansa seksiä.
Itselläni on myös tunteita tätä miestä kohtaan. Hänellä ilmeisesti ei. Hänelle on tabu puhua ks. asiasta. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän soittaa minulle useasti päivän aikana ja viestejä tulee myös useita.
Tällä hetkellä olen tavannut tässä hiljattain uuden ihmisen joka sai minut tajuamaan että ansaitsen parempaa...Voimia sinulle
Sama täällä, mulla vei liian kauan tajuta, et toinen ei halua sen enempää. Kuulosti niin tutulta. Kun otin etäisyyttä mieheen hän aloitti keskustelun läheisemmästä suhteesta- ja minä uskoin kerta toisensa jälkeen.
Aina oli selityksiä, että kun nää projektit ja mikä milloinkin oli kesken, niin sitten.
Lopullisessa erossa ei enää jaariteltu, se kesti kymmenkunta sekunttia.
Minä taas olen tuntenut vetoa tähän mieheen jo vuosikausia,ollut varmaan molemmin puolista,minun eroon saakka ollut pelkkää ystävyyttä.Nyt sitten kun erosin kesällä niin ollaan tapailtu,käynyt minun luona silloin tällöin tai tapailtu toisella paikka kunnalla.Ex:ä kauhean mustasukkanen vieläkin että on pitänyt pitää suhde salassa.Mies on tehnyt alusta asti selväksi että ei halua mitään vakavampaa,on kuulema pettynyt rakkauteen.Mutta minä taas haluaisin nähdä useammin ja seurustella kunnolla,varmaan säikähti kun otin puheeksi tai ex:ä on sanonut jotain,(on perhetuttu)Nyt sitten mennyt useampi viikko että ei ole kuulunut mitään,ei soittoja,viestejä eikä mitään muutakaan.Minäkään en ole pitänyt mitään yhteyttä,kaipuu vain on aivan kauhea.Olen yrittänyt tukahduttaa tunteeni,koska tuntuu että olen rakastunut oikein kunnolla.En tiedä oikein mitä on tapahtunut,onko mies löytänyt uuden naisen joka ei ole niin vaativa kuin minä.Ehkä naisilla tunteet herää herkemmin,juuri kun aloin nauttia rakastelustakin kunnolla.Melko varmasti tämä on minulla läheisriippuvuutta,vuosia ollut tunteettomassa suhteessa ex:ään,erokin ollut aivan kauhea.Mutta kun ei edes osaa katsella muita miehiä sillä silmällä,tämä vain aina mielessä.Olen yrittänyt irrottautua tästä miehestä,onnistumatta.Pakkohan sen on joskus pystyttävä unohtamaan,hulluksihan tässä tulee.
olen itse ollut 6 vuotta sellaisessa suhteessa,tavataan kun mies haluaa.löysin toisen,tälle miehelle tuli kiire tavata useammin.nyt taas tavataan kerran viikossa kun herraa panettaa.sanoo rakastavan.
Kuulostaa vähän siltä, että miehillä on taipumusta tällaisiin suhteisiin?! Eivät halua sitoutua, mutta pakko olla joku, jonka luo voi mennä jos panettaa. Siksi yritetään kovasti kuitenkin pitää välit lämpimänä.
Mun "avoliidokki" tai miksi sitä nyt ikinä voiskaa sanoa tällasta - ei oo koskaan suoraan sanonu että rakastaa. Ei kuulema niin suuria sanoja osaa edes käyttää enään. Niin pettynyt ihmissuhteissaan. Tiedä sitte - sanoo vaan aina, että' no kyllähän sä näät minkä verran mä susta pidän. Joo no mitä siitä nyt näkee. Ainaki sen, ettei hän fyysiesti voi vastustaa mua ja toisaalta myös sen, että viihdymme yhdessä. No onko tuolla toisaalta mitään väliä, jos ei kerran kuitenkaan halua sitoutua. KUnpa vaan löytäisin jotain parempaa!! Pääsis tästä - eteenpäin!
>>>Ainaki sen, ettei hän fyysiesti voi vastustaa mua ja toisaalta myös sen, että viihdymme yhdessä. No onko tuolla toisaalta mitään väliä, jos ei kerran kuitenkaan halua sitoutua.
Fyysistä vetoa ja viihdytte yhdessä. Mitä muuta sitä pitäisi olla? Miksi tuo ei riitä?
Täällä joka toinen tilittää kun on oltu kymmenen vuotta suhteessa tai aviossakin ja toinen juopottelee tai huorittelee tai muuten vaan menee huonosti. Siinä ollaan kuitenkin niin sitoutuneita, yhteiset lapset ja lainat ja talot ja kaikki. Joskus vuosia sitten on sanottu se kuuluisa taikasana, "rakastan". Sekö sitten on onnellisempaa?
Sinulla on kiva "avoliidokki" -- mainio sana! -- joka tykkää sinusta ja jonka kanssa menee hyvin.
Nauti elämästä, seksistä, muusta yhdessäolosta. Älä vaadi sitoutumista ja rakkaudentunnustuksia, ne vain tekevät elämän vaikeaksi.
Liityn jonon jatkoksi, niin oli kaikkien tarinassa paljon tuttua :(
Olen tapaillut n.puolitoista vuotta yhtä miestä, alkuun suhteemme oli lähes "kunnon" seurustelua mutta miehen kokiessa sen ahdistavaksi, sovimme tapaavamme "ystävinä", no aikuisina ystävinä eli suhteeseen kuuluu myös seksi ;)
Mutta että sen vakavampaa ei ole mun lupa toivoa tältä suhteelta...
Kyse ei ole enää mistään nuoresta miehestä, keski-ikäinen jo, kuten minäkin alan pian olla...Joskus sanoi syyksi tällaiseen "suhteeseen" minun lapseni jotka ovat vielä täysin riippuvaisia minusta, eli ovat pieniä kun hänen taas jo isoja...ei jaksa enää aloittaa alusta pienten lasten kasvatusta yms.
Me tapailemme n. joka toinen vkl(joskus vain yhden päivän ja yön, joskus koko vkl vietämme yhdessä)..ja jos hyvin käy niin hän tulee käymään viikollakin meillä (se on todella harvinaista, ehkä n. kerran puolessa vuodessa)...
Monilla teillä muilla tuntui olevan kyse ns. seksisuhteesta, mutta tässä ei voi puhua siitä, minulla kyllä olisi haluja mutta miehen halut ei vastaa omiani...pitäisi kai olla hyvillään kun tästähän voi päätellä ettei hän halua pelkän seksin takia tavata, vaan jostain muustakin syystä... Toki joskus meillä on ihan kiihkeääkin mutta minulle liian harvoin ;)
Miehellä tarve myös saada viettää ns. aikaa poikien kanssa, siksikin usein empii kun kysyn että tapaammeko ensi vkl, ei voi luvata mitään kun ei tiedä jos vaikka tulee jotain "parempaa" eli menoa poikien kanssa...kyllä korpeaa jäädä kakkoseksi...tai oikeastaan minä tulen vasta häntäpäässä, kavereiden, jääkiekon, omien lasten, oman ajan yms. jälkeen :(
Ja arvatkaas kuin monesti olen päättänyt että nyt tämä loppuu, en pidä yhteyttä, en kysy nähdäänkö tms. mutta niin vain aina huomaan pitäväni yhteyttä ja huolestuvani ellen kuule hänestä koko päivänä (soittelemme vähintään kerran päivässä, myös hän minulle enkä vain minä hänelle ;)...
Kun jokin meitä pitää yhdessä, meillä on kivaa sitten kun olemme kaksin eikä ilmassa leiju mitään ristiriitoja joista pitäisi keskustella...mutta tahtoisin vain vähän enemmän...ikävä kyllä......
Liityn myös jonon jatkoksi. Itselläni tosin ajallisesti hieman eri tilanne kuin teillä aikaisemmin kirjottaneilla.
Tapasin n.1kk sitten aivan ihanan miehen ja meillä oli todella hauskaa ja meillä synkkasi todella hyvin. Asiat tuntui loksahtavan paikalleen ensi tapaamisesta lähtien :) Tunsin löytäneeni miehen kenen kanssa voisin jakaa elämäni.
Parin päivän toisiamme näkemättä hän muuttui kovin mietteliääksi, kaikki tuli ihan tyhjästä. En tiedä mikä sen ajattelu-prosessin laukaisi, liika aika? Selvisi että hän ei tiedä onko valmis seurustelemaan, onko meillä tarpeeksi yhteistä ollaanko samalla aaltopituudella? Tässä nyt on mennyt viikko jos toinenkin pohtiessa asioita. Ensimmäisen viikon otin ajattelu/sulattelu aikaa. Sen jälkeen olisi ollut valmis keskustelemaan asioista, sille ei ole mikään aika käynyt mikä mulle olisi(mulla 3-vuorotyö, sillä opiskelu keikkatyö).
Miettiessäni ja välillä muutaman sanan sen kanssa vaihdellut, on tullut sellanen olo että meistä ei voi tulla mitään. Se on liian syvällinen, ajattelu on liian psykologista enkä ymmärrä sen puheita. Hankalaksi tämän tekee se, että todellakin olen kaivannut sitä ja meidän yhdessä vietettyjä hetkiä todella paljon. Haluaisin suhteen sen kanssa, mulla on tunteita sitä kohtaa yhä edelleen. Vaikuttaa hieman siltä että hän ei halua ystävyyttä enempää :(
Ideoita ja neuvoja, mitä pitäisi tehdä kaipailen. Olen ihan sekasin ja en tiedä mikä olisi fiksuin ratkaisu tässä kohtaa. Jokatapauksessa jonkinlainen keskustelu mietinnän tuloksista tms pidetään jahka saadaan aikataulut sopimaan yhteen.
suurkiitokset sulle viimeisenä ketjussa kirjoittaneelle! mulla tästä jo vuoden kokemusta.menee aikoja jottei jeppe ehdi,jaksa ym selitystä tavata.sitten joskusyhtäkkiä kysyy seurakseen...ja kun olen ottanut puheeksi määrittelemättömän jutun,ei ole pinnaa jutella,ja se että mikä on tyypillistä asialle,mies ehdoillistaa tapaamisten ajankohdat hälle sopiviksi.ei toimi lainkaan toisinpäin ett minä ehdotan niin ei.sitten kun kysyn muista suhteista,kieltää tuhahtaen tai sanoo napakasti että en ole tilivelvollinen tai aviomiehesi.ei oe ollut neuvotteluvaraa.oletko joku ammattiihminen kun määritit asian oikein ja esimerkein kuten asiaan kuuluukin? siis kertokaa samassa soutamis ja huopaamistilanteissa olevat kuinka saitte kaverin avoimeksi asialle? tyhmäähän se on elätellä katteettomia toiveidenpoikasia tämmöisen ihmisen kanssa,mutta se voimakas voima joka huokuu miehen persoonasta on liiankibn voimakas vaikuttamaan .tunnen kaltaisiani ystävättäriäni ainakin 3kpl jotka kittuuttavat tämänlaisen ihmisen kanssa .odottaen kuin ihmettä tai kuuta nousevaa että siitäjutusta nyt kehkeytyisi jotakin,turhautuen ,kaivaten ja epäillen muista mustasukkaisuuden kivuissa.mutta kuinka tarttua härkää sarvista,miten tämmöisestä kaverista saisi otteen oikeaan keskusteluun? eivät he rakasta,ottaisivat enenmmän viereensä,kotiin,ystävien luokse esittävät muille.uhrit odottavat ikäänkuin hissukseen että jotta ottaako yhteyttä ja saa taas luuloa ettätunteilla olisi pelissä enemmänkin tekemistä.kirjoittakaa kanssasiaret kuinka irrotitte kaverista selvää?jos mies ei kerro ja tuhahtaa jos kysyy.useakin nainen ei uskalla lysyä koska pelkää menettävänsä miehen suututtaessaan hänet-tämä on totta,siksi he hiljaa tyytyvät mihin tyytyvät vaikka janoavat paljon enemmän rakkautta ja yhteydenpitoa.sen takia ei jotkut naiset rohkene kysyä asiasta koska pelkää että mies hermostuu ja hylkää naisparan joka turhautuneena avaa suunsa.keinoja asian suhteen kertkaa miten kävi-toiset taas hissukseen tyytyvät roikkumaan ohuessa seitikin varassa ärsyttämättä miestä ja kärsivät tästä olen nähnyt useasti tätä ja itsekin koen samaa...
Oli pakko kirjoittaa tästä aiheesta vaikka ajatuksenani on viettää aikaa muutoinkin kuin netissä. Syy miksi kuitenkin kirjoitan ei pelkästään ole empatia sinua (teitä) kohtaan, koska hyväksikäyttänyt sattuu olemaan kanssani samaa sukupuolta (mies), vaan niitä on enemmän. Seuraavat painavatkin sanat voivat satuttaa. Se ei ole kuitenkaan tarkoitukseni, vaan selvittää asia perinpohjaisesti ja auttaa selviämään asiasta.
Ensimmäiseksi totean, että ET(ette) ole Avoimessa suhteessa, vaan jossain määrittämättömässä "suhteessa". Avoin suhde on jotain muuta.
Avoin suhde on parisuhteessa olevien kahden ihmisen välillä vallitseva sopimuksellinen suhde. Se mitä sopimus sisältää, on kummankin yhteisellä sopimuksella määritetty ja sen mukaan he toimivat hyvässä yhteisymmärryksessä: Joillekin se voi olla sopimus seksistä suhteen ulkopuolella olevien kanssa; toisille se voi olla sopimusta suuteluun, kahvilla käymiseen tai vaikka lomareissuun suhteen ulkopuolella (eri sukupuolta?) olevan ihmisen kanssa. Sen määrittävät parisuhteessa olevat ihmiset yhdessä.
Avoin suhde EI ole "katsellaan-katsellaan"-suhde. Se ei ole myöskään tapailun, seurustelun ja yhdessä asumisen välimaastossa oleva epämääräinen suhde, joka liikkuu sitä mukaa kuin "suhteessa" olevat soutavat ja huopaavat. Avoin suhde on parisuhteessa olevien juttu. Jos et (ette) tiedä mitä parisuhde tarkoittaa, selostan sen lyhyesti:
Parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde, jossa molemmat asuvat samassa osoitteessa ja ns. kantavat omalla panoksellaan kortensa kekoon. Se vaatii sitoutumista; fyysistä, henkistä ja taloudellista itsensä likoonlaittamista. Se tuleeko parisuhteesta perhe (lapsia), on ihan toinen juttu.
Se miksi puhuin suhteestasi (suhteestanne) määrittelemättömänä "suhteena", johtuu siitä että sinua (teitä) hyväksikäytetään. Hyväksikäyttäminen EI tarkoita pelkästään aina seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttöä on myös tunteilla/tunnetiloilla leikkiminen. Se onko tapauksessa(-nne) kyse harkitusta tai huomaamattomasta, en ota kantaa.
Se, että tällaista tapahtuu ei tarkoita että olisitte epäonnistuneet. Tuskin kukaan Wincapitaan sijoittanut olisi leikkiin lähtenyt, jos hän ei olisi uskonut asiaan. Siispä meitä kaikkia hyväksikäytetään joskus...jopa ihan huomaamatta.
Kun mietin mitä suhteessasi (suhteessanne) on käynyt, tulee mielee satu "Pienestä tulitikkutytöstä". Lyhyesti referoiden tulee mieleen, että sinä (te) olet uskotellut että tätä tulitikkua (=suhdetta) hieman polttamalla (=nauttimalla) tulisi lämmin olo, näkisi kaikki hienot asiat (=notkuvat pöydät, hyvän miehen jne). On muistettava, että se on lumetta joka vie lyhyeen ja nopeaan loppuun. Tarinan tytölle kävi fyysinen loppu, mutta sinulle (teille) voi käydä henkinen loppuminen. Kun tämä "suhde" (=hyväksikäyttäminen) päättyy aikanaan, se voi viedä todella kauan kun saatte voimia, uskallusta ja rohkeutta aloittaa uusi suhde jollaista oikeasti haluatte.
Neuvoni on tämä:
Lopettakaa nykyinen "suhde". Älkää polttako tulitikkuja (=seurustelko hyväksikäyttäjien kanssa), vaan ryhdistäytykää ja hakekaa sellaiseen kotiin (=suhteeseen) jossa on hyvä olla. Se ei tarkoita etteikö rakastumisen "nuotio" voi palaa isollakin liekillä, mutta silloin siihen lämpöön tottuu ja kun "nuotio" heikkenee, tulee taasen kylmä olo.
Ryhdistäytykää, ottakaa aikaa itsellenne, todellisille ystävillenne, kenties lapsillenne (jos niitäkin on). Saatte niiltä varmasti voimaa jaksaa. Selvittäkää asia tämän "suhteessa" olevan kanssa ja laittaakaa ehdoksi joko-tai. Älkää olko pieniä tulitikkutyttöjä, vaan selvittäkää asia, sillä voihan olla kyse pelkästään molemminpuolisesta ymmärtämättömyydestä.
Viimeiseksi...
Älkää sanoko/mainostako olevanne Avoimessa suhteessa, jos ette tiedä mitä se tarkoittaa. Älkää ryhtykö parisuhteessannekaan Avoimeen suhteeseen jos tiedätte ettette sitä halua.
Kaiken tämän sanomisen pyrin sanomaan hyvässä hengessä ja toivotan teille kaikille voimia elämässänne ja suhteessanne. Ugh, olen puhunut!