"Pohjimmiltaan kukaan äiti tuskin on paha ja haluaa satuttaa omaa lastaan, ainakaan sitä jälkikäteen katumatta."
"Vanhempi rakastaa aina lastaan."
Miten niin näin? Mistä on keksitty nuo käsitteet että vanhempi ei koskaan halua satuttaa lastaan pohjinmiltaan tai että vanhemmat aina rakastavat lastaan??!!
Jos vanhempi aiheuttaa lapselleen koko elämän ajan pahaa mieltä eikä suostu muuttumaan, mitä helvetin rakkautta se sellainen on tai mitä välittämistä se on ettei mukamas halua satuttaa lastaan pohjimmiltaan??!!
Onko täällä ketään viisasta joka osaa vastata noihin kunnon perusteluin?
"Vanhempi rakastaa aina lastaan."
Miten niin näin? Mistä on keksitty nuo käsitteet että vanhempi ei koskaan halua satuttaa lastaan pohjinmiltaan tai että vanhemmat aina rakastavat lastaan??!!
Jos vanhempi aiheuttaa lapselleen koko elämän ajan pahaa mieltä eikä suostu muuttumaan, mitä helvetin rakkautta se sellainen on tai mitä välittämistä se on ettei mukamas halua satuttaa lastaan pohjimmiltaan??!!
Onko täällä ketään viisasta joka osaa vastata noihin kunnon perusteluin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos ihminen on pohjimmiltaan tunneköyhä ja itsekäs, niin ei vanhemmuus häntä miksikään muuta.
Omaa lasta on helppo nöyryyttää ja alistaa ns. kasvatuksen nimissä, ja moni vanhempi todella kuvittelee olevansa oikeudenmukainen ja viisas. Harva ihminen tieten tahtoen tekee vääryyttä edes omalle lapselleen, jonka lojaalisuuteen voi aina luottaa.
Lapsi kuvittelee aina vanhempien olevan oikeassa. Hän ottaa syyt niskoilleen ja koettaa kaikin keinoin miellyttää.
Kun raja tule vastaan, niin ollaan jo melkein aikuisia.
Kuitenkin, jos lapsi painaa kärsimänsä vääryydet oppina mieleensä, niin hän ei jatka virheitä omille lapsilleen. Se pitäisi aina muistaa.
Hän tietää, ettei saa lasta kohdella väärin.
Tunteetonta on sanoa, että noin minuakin käsiteltiin lapsena, ja ihminen minustakin tuli.
Vääryyttä ei saa siirtää kolmanteen ja neljänteen polveen, niin kuin aikaisempina vuosikymmeninä useinkin on tehty.
On myös ihmisiä, joiden on pakko purkaa omat turhautumisensa sortamalla muita. Panna muut kärsimään, valittaa itse ja vaatia muilta suorituksia, joihin ei itse pystyisi. Kun ihmisuhtet katkeavat, ovathan lapset aina jäljellä, ja heihin sitten on ripustauduttava.
Jokainen vanhempi miettiköön omalta kohdaltaan, miten on elänyt, ja kenen taakkana on ehkä tälläkin hetkellä.
Olipa viisas kirjoitus. Piti oikein kahteen kertaan lukea. Kiitos kirjoittajalle :)
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - ilman mitään ehtoja.
Raamatusta on tipahtanut pois käskyn toinen puoli: vanhemmat, kunnioittakaa lapsianne.
On ihan turha jauhaa jostain abstraktista rakkaudesta, hokea että äiti sinua rakastaa blaa blaa. Jos ne todelliset teot ovatkin sitten ihan päinvastaisia.
Minua on kohdeltu kaltoin ja äitikin oikein ilmeisesti nautti, jos pääsi nöyryyttämään minua vieraiden läsnäollessa.
Tietysti olin vanhemmistani riippuvainen. Lähdin luonnollisesti heti kun siivet joten kuten kantoivat.
Nyt äiti ihmettelee, miksei saa minusta enää piikaa ja sontatunkiota.
No äiti kulta, ei se enää käy kun minä olen itsenäinen aikuinen enkä enää sinusta millään lailla riippuvainen.
Mitä rakkaus on? se voi olla omistavaa, tuhoavaa, alistavaa. Missä ja kuka lupasi, että rakkaus on puhdasta ja auvoisaa? Rakkauden, samoin kuin uskonkin nimissä on tehty uskomattoman paljon pahaa ja vahinkoa.
että vanhemmat rakastavat aina lapsiaan kun puhun siitä etten luota vanhempiini koska ovat kohdelleet minua aina huonosti ja koettavat käyttää hyväkseen minua aina kuin mahdollista ja sitten käskyttävät, tee sitä, tee tuota jne. vaikka olen jo kolmikymppinen, itsekseen toimeentuleva ihminen. Ja vaikka olen heille suoraan sanonut ja vihjaillut useaan kertaan, ei mitään vaikutusta.
On itse äiti tai isä, joka kohtelee lapsiaan kuin piikoja ja renkejä. Yrittää tuputtaa tuota "vanhemmat rakastavat AINA lapsiaan" -mantraa kaikille.
Vaihda terapeuttia.
Mahtaako terapeuttisi olla ajan tasalla?
Miksi ihminen siitä muuttuu, että saa lapsia? Jos on ilkeä ja pahansuopa, niin lapsia on kaikkein helpoin löylyttää milloin mistäkin asiasta ja paasata päälle, että rakkautta tämä vaan on...
Lapsi ei jätä. Tai niin uskoo vanhempi, vaikka kuinka huonsti lastaan syrjisi ja mollaisi.
Hämmästys on sitten aikanaan vilpitön!Mistä se nyt noin suuttui! Ainahan minä olen sitä noin kohdellut, ja nyt suuttui kuin pippuri.
Omituinen.
lasteni isä rakasta lapsiaan käytöksestään päätelleen,kunhan pahaa mieltä vain heille tuttaa joten ei hajuukaan kuka ja miksi nuo typerät käsitykset keksitty.
Ikävää kun omat vanhempasi ovat psykopaatteja, mutta yleensä vanhemmat rakastavat lapsiaan.
mutta kun näin ei ole, se jättää kamalaa jälkeä. Olen kohta viisikymppinen ja edelleenkin isäni kohtelee minua kuin roskaa ja selvästi nauttii siitä. Sitten perheessä on se hyvä sisar, joka kyllä osaa ja auttaa, jonka perhe kutsutaan sukujuhliin ja lomailemaan. Luonteeltani olen hiljaisempi, mutta itsepäinen ja pidän oikeuksistani kiinni. Nuoruuden selkäsaunat ja viha rikkoivat minussa perusluottamuksen ihmisiin. Pitäisi varmaan hakeutua terapiaan ettei perhe- ja sukulaiskohtaamisten jälkeen olisi niin rikki.
Mä olen transtaustainen nainen...oon siis syntynyt poikana ja ollut naisellinen ja halunnut olla nainen ja nyt olen käynyt korjausleikkaukset ja hormoonihoidot lääpi ja olen onnellinen. Siis äitinini hyväksy minut ennen korjausleikkauksia , mutta nyt ei hyväksy minua kokonaisena eikä ole koskaan sanonut mulle mitään positiivista. Luulisi hänen olevan hyvillään, että munulla on kaikki menny hyvin, mutta ei ole osoittanut millään tavalla ja minä olen aatellut , että en saa hyväksyntää koskaan ja olen luopunut toivosta
Minun äitini pitää minua itsensä jatkeena. Kuvittelee, että voi kohdella minua kuin huvittaa. Tein lopun suhteesta. Sanoin, että jos et kohtele kunnolla et kohtele enää ollenkaan. Hänellä ei ole kykyä muuttua ihmisenä, joten suhde päättyi siihen. Itsellä on hyvä olo kun ei ole huonoa ihmissuhdetta. Äitini ei koskaan myöntänyt tekojaan tai sanojaan. Sanoi, että minä kuvittelen asiat tai tunnen asiat väärin. Ei vanhemmat aina rakasta lapsiaan ja halua heille hyvää.