Tää on varmaan paras aika kirjoittaa nyt, kun mies seilaa tuolla pitkin kyliä kännipäissään ja mä kotona lastenkanssa. Eli ollaan oltu naimisissa 7v.ja ihania lapsia kaksi. Mies sai reissuhommia ja reissaa pitkin suomea viikot mä olen vuorotöissä ja lapset hoidossa. Eihän tässä mitään ihmeellistä ookkaan mut.. Mies haluaa vapaa aikaa viikonloppuisin ja mulla on hyvin harvoin vapaatajust viikonloppuina. Noo just silloin kun olisi hyvä aika parantaa maailmaa, olla lastenkanssa,tai olla vaan yhdessä kun sitä harvoin on niin kapakki onkin paras ja oikea vaihtoehto. Vedetään kunnolla parit päivät ja pyhänä voivotellaan et kun on kurjaa. Ja et kun on niin raskasta olla duunissa. Mitäs minä!!! Mä haen lapset hoidosta,teen ruokaa, siivoan, käyn kaupassa ja kaikki tää töitten jälkeen, tai ennen töitä. Joskus kun olisi aikaa niin lukisin vaikka lehden oikein rauhassa. Lehti tulee kyl mut ei ehdi lukea. Niin et miehellä on vaan vaikeeta ei muilla. Voi kun teki hyvää oikeen haukkua. Ai nii lapsilla on ikävä isää, mutta ensin huvi sitten muut...
Onko tää kurjuutta vai ...
Lellu
5758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo on sitä kun toinen ottaa kaiken itsestään selvyytenä. mies pitää sinua niin varmana, selvänä tapauksena että olet hänelle joka päiväinen itsestään selvyys.
hän tavoittelee varmasti teidän kummankin yhteistä hyvää, mutta varmasti on oman edun tavoittelija. tee asialle jotakin. ei tuo tuosta muutukkaan.
Elät tavallista suomalaista naisen elämää. Kun teet kaiken ja vastaat kaikesta, sitkistyt ja vahvistut ja elät pitempään kuin ukkosi.
Saat täältä myötätuntoa, vaikka ei se sinua paljon auta!
Kiitos vaan.Myötätunnot tulee ilomielin vastaan, ja tietenkin takaisin jos tarvitset!
kurjuutta. Jos ei tämä yksin eläminenkään aina niin herkkua ole.
Olisinkohan minäkin tuollainen aviomies. Vaikea sanoa ku ei kokemusta.
Kuulostaa karulta toi sun juttus. Mulla tällanen tilanne. Teen vuorotyötä ja opiskelen. Mies reissuhommissa ja paljon pois kotoa. Ei lapsia, mutta erittäin vaativa lemmikki...Mä huolehdin arjen pyörittämisestä yksin. Siivoan, laitan ruuan, käyn kaupassa, pesen pyykit jne. Mun työ ei oo miehen mielestä mitään sen omaan verrattuna. Ainoastaan SEN työ on niin helvetin raskasta ja vaativaa, että senpä takia kaikki vapaa-aika kuluukin maatessa ja nukkuessa.
Mieheltä ei saa vaatia mitään osallistumista askareisiin, vaan hänen pitää saada levätä. Mutta ah, jos joku kaveri sattuu soittamaan niin johan on ukko viidessä minuutissa lähtövalmiina!
Jos pyydän osallistumista kotitöihin tai vaikkapa lähtemään kanssani johonkin, niin siitä seuraa ankara luento kuinka raskas työviikko HÄNELLÄ on takana, kuinka vähän on tullut nukuttua jne. Minulla ei kuitenkaan ikinä ole tilaisuutta vapaapäivänäni vain maata ja nukkua, jonkunhan ne arkiset askareetkin on hoidettava. Ja eläin on hoidettava myös vapaapäivänä...Mies kyllä on kova tekemään töitä TÖISSÄ, mutta kotioloissa se on kuin vetelä paska. Mitään ei saa aikaseks!
Pelkään että miten asiat on sitten kun tähän vielä tupsahtaa pari tenavaa. Jääkö niidenkin hoito vaan mun vastuulle, ja mitäs sitte kun lapset kaipaa huomiota ja isin pitää saada vaan nukkua raskaan työviikon jälkeen. En tiedä uskallanko lähteä lapsentekopuuhiin ollenkaan...Se hyvä puoli meillä on et herra ei dokaa, mutta ei siitä paljoa iloa ole kun toinen vetää sikeitä koko viikonlopun tai korkeintaan kattoo telkkaria.
Sulle nostan hattua kun jaksat lasten kans. Monesti oon aatellu että reissuhommissa olevien miesten vaimoilla on melkein yksinhuoltajan asema...Itse en enää sure tätä yksinäisyyttä, mutta kaipaisin kovasti miehltäkin osallistumista arkeen ja edes hiukan aktiivisuutta yhteisissä jutuissa. Eihän elämä voi olla pelkkää työntekoa? Kyllä ihmisen täytyis jaksaa muutakin. Eikä perheellinen mies niinku sun miehes, voi kuvitella että kaikki vapaa-aika olis vaan yksin hänen omaa aikaansa.