tämä ei kyllä mitenkään liity parisuhteeseen, mutta toivon saavani täältä edes jotain apua asiaan.
Elikäs rakastuin kaveriini, vaikka niin ei pitänyt käydä. Olimme sitä ennen tehnyt sopimuksen siitä että voisimme käyttää toisiamme tiukan paikan tullen vähän niin kuin korvikkeena.
Kumminkin ajan kanssa huomasin rakastuneeni ja päätin katkasita välit tähän miespuoliseen kaveriini, koksa en halunnut satuttaa itseäni asialla. Tiesin ette mies ollut millään tasolla rakastunut minuun, vaikka kuulemma olin kiinnostava ja minun kanssa oli helppo olla.
Mies suuttui minulle kamalasti siitä että pistin välit jäihin.En tajua miksi hän niin kovasti suuttui asaista? Kerroin ihan suoraan vaan että olen rakastunut häneen ja koska tiedän ettei hän koskaan voi tarjota minulle mitään sen kummempaa niin minusta olisi parempi ettemme näe enää.Ja ihan vaan siksi että minun pitää löytää joku jolta saan vastarakkautta ja unelmiani toteutettua.Sanoin myös että en ole harmissani siitä että hän ei minua rakasta, mutta se olis väärin kummallekin jatkaa asioita samaan malliin, koska toiseen se tulee sattumaan kumminkin.
Hän veti asiasta kauheat pultit. sanoi että joskus ehkä asia voisi muuttua hänenkin osaltaa, mutta sen varaan ei ainakaan itse laskisi mitään.
En ymmärrä..olin rehellinen asioista, enkä tahtonut että valehtelen syytä siihen miksi pistän kaveruudenkin jäihin. Ahdistaa niin kamalasti koko juttu.
Onko kukaan koskaan kokenut samaa ja saanut hommaan tolkkua?En voi tunteilleni mitään, mutta ajan kanssa nekin voi hävitä tai kuolla pois, miten asian nyt ilmaisee.En kuitenkaan toivonut menettäväni ystävää näin isoon riitaan siitä että tunteita tuli peliin.olisin toivonut ymmärrystä häneltäkin siihen että on aika vaan päästää irti
Elikäs rakastuin kaveriini, vaikka niin ei pitänyt käydä. Olimme sitä ennen tehnyt sopimuksen siitä että voisimme käyttää toisiamme tiukan paikan tullen vähän niin kuin korvikkeena.
Kumminkin ajan kanssa huomasin rakastuneeni ja päätin katkasita välit tähän miespuoliseen kaveriini, koksa en halunnut satuttaa itseäni asialla. Tiesin ette mies ollut millään tasolla rakastunut minuun, vaikka kuulemma olin kiinnostava ja minun kanssa oli helppo olla.
Mies suuttui minulle kamalasti siitä että pistin välit jäihin.En tajua miksi hän niin kovasti suuttui asaista? Kerroin ihan suoraan vaan että olen rakastunut häneen ja koska tiedän ettei hän koskaan voi tarjota minulle mitään sen kummempaa niin minusta olisi parempi ettemme näe enää.Ja ihan vaan siksi että minun pitää löytää joku jolta saan vastarakkautta ja unelmiani toteutettua.Sanoin myös että en ole harmissani siitä että hän ei minua rakasta, mutta se olis väärin kummallekin jatkaa asioita samaan malliin, koska toiseen se tulee sattumaan kumminkin.
Hän veti asiasta kauheat pultit. sanoi että joskus ehkä asia voisi muuttua hänenkin osaltaa, mutta sen varaan ei ainakaan itse laskisi mitään.
En ymmärrä..olin rehellinen asioista, enkä tahtonut että valehtelen syytä siihen miksi pistän kaveruudenkin jäihin. Ahdistaa niin kamalasti koko juttu.
Onko kukaan koskaan kokenut samaa ja saanut hommaan tolkkua?En voi tunteilleni mitään, mutta ajan kanssa nekin voi hävitä tai kuolla pois, miten asian nyt ilmaisee.En kuitenkaan toivonut menettäväni ystävää näin isoon riitaan siitä että tunteita tuli peliin.olisin toivonut ymmärrystä häneltäkin siihen että on aika vaan päästää irti
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoittelinki tossa jo aijemmin omista murheistani, mutta vastaan nyt sulle kuiten. Mun tarina on kans samanlainen eli kaveriini oon ihastunu. Tosin me ollaan molemmat tätä hemmetin soppaa keitelty jo monen vuoden ajan. En oo missään vaiheessa nähny että olis ollu tarpeen pistää ystävyyttä jäihin vai siksi että meillä on ollut ja on tunteita toisiamme kohtaan. Me tosin törmäillään kaveripiirin takia toisiimme aina silloin tällöin tahtomattaankin jotenka olis ihan hullua alkaa välttelemään toista.
Mulla vaan tää tilanne on vielä päällä joten en osaa muulla tavalla auttaa sua tälläkertaa.... Ehkä huomenna olen taas viisaampi
Niin se vaan menee et jos ystävään ihastuu/rakastuu niin yleensä ystävyys loppuu :(
Kun löydät uuden ja aikaa kuluu, voi tämä ystävyys vielä eheytyä.
eli sen äijän reaktiohan johtui vaan siitä, että oli TOTTUNUT siihen että olit sille se turvallinen "korvike" seurustelujuttujen välillä...eli sellanen keltä saa fyysistä ja henkistä hyötyä ilman sitoumuksia ja miehillä on tapana suuttua kun noin hyvä kaveruussuhde vedetään jäihin...olit varmaan ainut todellinen "hyötykaveri".
Ei siis romanttisia fiiliksiä sua kohtaan selvästikään ja tollasen suhteen nyt ei kannata jäädä odottelemaan ns. tunteita. Korvikejärjestely toimi sille liiankin hyvin.
panokaveri ei halua enää nähdä. Yksinkertaista.
Hän itsekin sanoi ettei rakasta eikä sellaisia tunteita ole sinua kohtaan.
Nyt hän joutuu metsästää ja hakee uuden panosuhteen itselleen. Siinä katos joutuu nyt mies tekee vähän töitä sen eteen. Saattaa rasittaa itseään :0)
En nyt ole edellisten kirjoittajien kanssa välttämättä samaa mieltä tästä sun tilanteesta. On tietty mahdollista että tyyppiä vaan harmitta se kun vakipano lähti menemään, mutta voi olla kyse myös siitä, että kyllä sä laitoit tuolla yllättävällä välien katkaisemisella sen pojan pään varmaan ihan sekaisin. Se on varmaan ollut tottunut teidän järjestelyyn niin ettei ole ehkä edes kelaillut omia tunteitaan (miehet tekee tätä naisia harvemmin..:)). Nyt kun pistit välit poikki, sitä harmittaa kun on tottunut sun seuraan ja ehkä jopa ikävöi sua... Eli luulen että kundi ei ole itsekään vielä varma tunteistaan..
Kuitenkin luulitko itse, että kaveri olisi ihan kylmän tyynesti sanonut vaan että "Ok. Ei sitten nähdä enää.."? Jos se tyyppi alkaisi susta tykkäämään niin se varmasti sulle siitä sitten ilmoittaa, mutta muuten uskon, että hänen reaktionsa on varsin luonnollinen. Hyvä kuitenkin, että olit rehellinen. Kyllä hän sitä varmaan ajan myötä oppii arvostamaan.