Tiedän, että rakkaus ja tunteet voivat kuihtua, mutta meidän suhteessamme niitä ei tainnut alun alkaen ollakaan. Nainen harva se hetki tunnusti rakkauttaan mua kohtaan, kertoi miten paljon valoa olen hänen elämäänsä tuonut. Naisen "tunteet" kestivät tasan niin kauan kunnes löysi uuden, omasta mielestään paremman. "Sori, kai se kestät, mä en vain rakasta sua enää." Ja mun vain piti niellä ja hyväksyä tämä käytös. Ja nyt taitaa sama kaava jatkua toisen miehen kanssa, koska eihän hän ole koskaan ollut ilman miestä.
En itke tämän naisen perään. Alitajunnassani osasin kai tämän aavistaakin. Mitä enemmän korulauseita- sitä enemmän paskaa. Ärsyttää vain tämänkaltaiset idiootit- teflon-ihmiset, joihin ei tartu mikään. Ja silti osataan niin hyvin lietsoa syyllisyyttä ja olla mustasukkaisia, saada toinen näyttämään pahalta. Onko tämä nykyajan sairaus, koska olen aika usein törmännyt tämän kaltaisiin ihmisiin, vai onko mussa vain joku leima, joka tuo näitä mun luokseni?
En itke tämän naisen perään. Alitajunnassani osasin kai tämän aavistaakin. Mitä enemmän korulauseita- sitä enemmän paskaa. Ärsyttää vain tämänkaltaiset idiootit- teflon-ihmiset, joihin ei tartu mikään. Ja silti osataan niin hyvin lietsoa syyllisyyttä ja olla mustasukkaisia, saada toinen näyttämään pahalta. Onko tämä nykyajan sairaus, koska olen aika usein törmännyt tämän kaltaisiin ihmisiin, vai onko mussa vain joku leima, joka tuo näitä mun luokseni?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.