Miten jatkaa eteenpäin?

Tuntuu kyllä nyt todella pahalta, että laitoin viestini tänne, kun täällä näyttäisi olevan suurin osa läheistensä menettäneiden viestejä. Olisi pitänyt varmasti kirjoittaa jonnekin muualle... Olen pahoillani :(

Hae apua ammattiauttajalta, elämäsi on arvokas etkä saa luovuttaa. Ensin sinun pitää irtautua puolisostasi, hän ei ole sinulle hyväksi, vaan on itsekin avun tarpeessa. Ihanteellista olisi toimia asioiden parantamiseksi yhdessä, mutta se vaatii jo paljon kummaltakin. Sinun pitää päästä itsenäistymään ja luottamaan omiin siipiisi, vaikkakin toisten avulla. Kun osaa olla yksin, voi opetella elämään toisen kanssa. Hakeudu uusiin paikkoihin uusien ihmisten pariin, mutta ensin ammatti-ihmisten puoleen.
Hyvää jatkoa, tie ei ole helppo, mutta mahdollinen.

Kirjeestäsi huomaa, että olet herkkä ja tunteva ihminen. Teit aivan oikein kun kirjoitit ja teet oikein kun haluat ulos tuosta jamasta.

Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, että sinun on päästävä eroon kumppanistasi. Vaikuttaa vähän siltä, että hän nimenomaan pyrkii horjuttamaan horjuvaa tasapainoasi. Häntä et voi auttaa, mutta itseäsi voit.
Tarvitset ulkopuolista apua ihan selvästi.
Noin ei voi jatkua.
Tuossa jamassa monesti tuntuu ettei ystävät välitä vaikkei niin olisikaan. Kysy ystävältäsi apua ja tukea. Eivät oikeasti ole ystäviä jos eivät tule hätiin. Täytyy uskaltaa pyytää apua.

Tukipuhelimissa on ihmisiä vastaamassa. Yritä uudelleen josko sattuisi joku joka ymmärtää.
Seurakunnalla on diakoni joka voi auttaa.
Usein seurakunnan apua pelätään ihan suotta.

Sinä olet tärkeä ja arvokas ihminen! Ansaitset parempaa ja ihmisarvoista elämää!

Lämmöllä!

...sinun ei tarvitse olla yksin vaikeiden asioidesi kanssa. Asioiden kertominen ja selvitteleminen ihmisen kanssa, joka näkee tilanteesi objektiivisemmin saa sinutkin varmasti näkemään valonpilkahduksen kaiken harmauden keskellä.

Sinun olisi nyt parasta ottaa kokonaan uusi startti elämällesi, ja alkaa laittaa sitä sellaiseen kuntoon kuin itse sen haluaisit olevan. Se voi olla pitkä ja vaikeakin prosessi, mutta kannattaa varmasti. Ensiksi sinun olisi saatava keskusteluapua itsellesi, ja siten kohotettava itsetuntoasi. Sen jälkeen varmasti asiat lähtevätkin pyörimään enemmän omalla painollaan, uskallat lähteä sinua selvästi vahingoittavasta suhteesta, ja löydät uutta sisältöä elämällesi.

Mahdollisen ammattiavun lisäksi sinun kannattaa yrittää pyytää apua ystäviltäsi. Jos ymmärrystä ei sieltä suunnalta tunnu tulevan, niin koita löytää esimerkiksi netin kautta ihmisiä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kanssasi. Ala rohkeasti esim. kirjeenvaihtoon; mitä voit siinä menettää?

Itse jotenkin vierastan ajatusta ammatti-ihmisten avusta, vaikka se kieltämättä varmasti olisikin objektiivisesti katsoen paras vaihtoehto. Olen saanut vertaistukea, positiivista kannustusta ja apua asioiden selkeyttämisessä omassa päässäni www.tukiasema.net -sivustolta ja erityisesti sen keskustelupalstalta.

Hei
Itselläni on taustana yhden vanhempani addiktio, 20-vuotta hänen kuolemansa jälkeen sain vihjeen mennä Al-Anoniin joka on tarkoitettu päihteidenkäyttäjien läheisten ja omaisten auttamiseksi. Oman paikkasi Al-Anonin tiedot saat AA-järjestöltä. Siellä saa vertaistukea sekä tukea jokapäiväiseen elämään ja jaksamiseen.
Al-Anonia ei mainosteta missään, joten itse joudut kysymään paikallista osastoa. Suosittelen lämpimästi sinulle. Olen varma että saat apua

Olet masentunut ja sinulla on semmoinen puoliso, joka ei tosiaankaan rakasta sinua kerran noin kauheita sanoo. Hae jonkinlaista muutosta tilanteeseen, tai romahdat lopullisesti.

Et ole epäonnistunut, vaikka sinusta tuntuu nyt niin. Ei ole sinun syytä, että vanhempasi ovat alkoholisteja ja sinua on petetty. Ystävät kokevat varmaan jotenkin avuttomuutta ja heillä ei omasta mielestään ole riittävästi sanoja tukea sinua, siksi karttavat. Avopuoliso yrittää hirtehisellä huumorilla tai kovuudella kieltää tekoaan, että on loukannut sinua syvästi. Tuo vaikuttaa jonkinlaiselta puollustusmekanismilta "avustaa silmukan teossa". Niin, voi olla että ymmärrän väärin, enhän ole ammattilainen. Olen itse myös kokenut elämässäni samanlaista, mutta selvinnyt ja käynyt surutyöni loppuun. Sinulle olisi nyt eduksi päästä tästä kehästä avarammalle. Kullanarvoisia korvat, jotka jaksavat kuunnella tällaisessa tilanteessa. Kun elää kauan, useimman kohdalla sattuu, että elämä sysää laaksonpohjalle. Aikanansa suru helpottuu ja uusi lehti alkaa avautumaan elämässä. Se on vain juuri kriisissä pahinta, ettei oikein jaksa lähteä liikkeelle eikä näe tilanteessa mitään ulospääsyä. Niitä ovia on kuitenkin edessä sen sumuverhon takana. Nykyään on nämä nettipalstat yksi väylä - ei ollut silloin 25 vuotta sitten.
Ota vain itse aktiivisesti yhteyttä ystäviisi, vaikka ei aina syntyisään keskustelua kipeistä asioistasi. Saat ainkin välistä muuta ajateltavaa. Käy esim. kauneimmat joululaulutilaisuudessa, lenkillä ym. Uskon että selviät. Rohkaisen sinua.

Kiitos teille kaikille paljon vastauksistanne. Avopuolisoni teki vihdoin sellaisen tempauksen, joka tavallaan herätti minut viimeistään todellisuuteen ja siihen, etteivät asiat tule tästä ainakaan paranemaan. Etsin nyt ahkerasti omaa kotia, olen laittanut ilmoituksia lehtiin ja suunnittelen kovasti muuttoa. Erityisen raskastahan tämä näin joulun alla on, mutta ei ole vaihtoehtoja. En tiedä yhtään, miten tulen tästä selviämään, mutta sen ainakin tiedän ettei meillä ole enää minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta.

Kiitos vielä kerran kaikista muutokseen kannustaneista ja muutenkin sympaattisista viesteistänne ja oikein onnellista ja lämmintä joulun odotusta teille kaikille! Pitäkää itsestänne huolta :)