Väkisin tulee mieleeni näitä valituksia lukiessa, että kuinkas ihania ja täydellisiä ne miniöitten omat äidit ovat, jotka varmaan ovat , useampi heistä, myös jonkun anoppi. :-)
Kuinkas ???
Kummastuttaa...
7740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinhän se on, että vävyt ei valita, eikä anopit valita vävyistään.
Sillä totinen totuus on, että tytöt pääsee naimisiin, ja pojat joutuu naimisiin.
Niin että kun on vävyn saanut, niin se kannattaa pitää hyvällä tuulella.
Sanotaan myös, että jokaisen menestyneen miehen takana on hämmästynyt anoppi.
Minulla ainakin on anoppiin mitä parhaimmat välit, tekisin hänen puolestaan tosi pajon.
Minkäslaisia ovat sellaiset anopit, joilla on sekä miniä että vävy?
Miniä ja vävy ovat ihan eri asiat. Moni miniä ei siedä anoppiaan, joka on vävyn mielestä ihan kelvollinen muori.
Se on asennekysymys.
Tytär saattaa pitää äitiin kaiken aikaa yhteyttä ja puhua kyllästymiseen asti, kuinka äiti sanoi, äidin mielestä, kotona ennen, mutta äitikin on sitä mieltä...
Eihän se ole äidin vika. Äiti avustaa parhaansa mukaan. Vävy ei yleensä tästä hätkähdä, sillä miehethän vaan tykkäävät, mitä enemmän hoivaavia naisihmisiä ympärillä häärää.
Mutta sama äiti on varmaan kummissaan, jos miniä ei halua ollenkaan puhua näistä samoista asioista, vaan vetää esiin oman kasvatuksensa mukaiset asenteet. Hämmästystä molemmin puolin.
Siitähän nämä ristiriidat syntyvät.
Anoppikoulutusta ei ole, eikä muutakaan sukukoulutusta uusille ja vanhoille pareille.
Kun sukuun tulee uusia ihmisiä, saa jokainen olla hetken varovainen, ettei aiheuta erehdyksesä kommelluksia.
Jatkuva anoppi/miniä-viha sen sijaan on epäonnistumista. Joku ei ole silloin käsittänyt, että kaikki olemme ihmisiä, ja kaikki elämme omaa elämäämme.
Vaikka kuinka rakastan ja kunnioitan äitiäni, en voi sille mitään etten voi sietää häntä kovinkaan paljoa silmissäni. Hän on oikea marttyyrien marttyyri ja syyllistää kaikesta meitä lapsia. Osaa hän olla ihana ja kiltti, mutta kun marttyyrivaihde menee päälle, niin voi helvata..
Anoppini taas on ihan eri maata. Hänelläkin on omat vahvat mielipiteensä, mutta ei hän tule koskaan syyllistämään jos minä tai poikansa teemme jotain hänen mielipiteidensä vastaisesti. Joskus suhteemme alussa jopa häpeällisesti ajattelin, että hän olisi parempi äiti.. Mutta ei nyt kuitenkaan! Oma äiti on kaikesta huolimatta maailman paras:)
Olen ihmetellyt samaa.
Kun miniä valittaa sitä, että mies pitää yhteyttä vanhempiinsa, onko hän valmis rajoittamaan suhdetta omiin vanhempiinsa? Kun miniä ei päästä anoppia kylään, kielletäänkö myös äidin kyläreissut? Kun anoppi puuttuu joka asiaan, onko äiti korrektisti aina vaiti? Kun anoppi moitiskelee miniää, puhuuko oma äiti vain mukavia asioita? Kun ei koskaan käydä anopin luona, jäävätkö myös omat vanhemmat unholaan?
Olisi joskus mukava lukea rehellisiä tarinoita omista puutteista ja kyvyttömyyksistä kohdata miehen vanhemmat ja erilaiset tavat ja tottumukset. Nämä rutisevat miniät syyttävät kaikesta anoppejaan, samalla kun rakastavat omia lapsiaan he ovat valmiita riistämään anopilta oikeuden tavata milloinkaan omaa poikaansa ja mikä hirveintä, he ovat valmiit riistämään lapsiltaan suhteen isänsä vanhempiin.
se on kummastella jos ei itsellä ole koskaan ongelmia ollut?
Äiti tytär suhde on erilainen kuin miniä anoppi suhde.