Olen asunut avoliitossa vasta 16kk, rakkaustarina piti olla kyseessä.... Mieheni eronnut pitkästä suhteestaan, lapsiensa äidistä 10v sitten. Mies kuulemma rakastaa häntä omalla tavallaan, haluaa olla ystävänä ja tavata, vähäsen jutella edes kerran kuussa. Minua jotenkin kalvaa, tuntuu ettei mies ole päässyt vieläkään irti menneestä tai haluaakokaan.Tiedän olevani luonteeltani täysin erilainen nainen.Ainakin suhteemme alussa ex tuntui pompottavan miestä..miehen piti lainata autoaan juuri silloin kun ex määräsi ja myös tehdä palveluksia exän suvulle. Kun sanoin mielipiteeni, ei ymmärtänyt suhtautumistani, vaan olisi vienyt minut vierailulle ex-anopilleen. Sentäs jotain rajaa...totesin.Ehkä olen liian tiukkapipo, kun itse olen suhteeni katkaissut entisiini. Koen loukatuksi tulemista, itselläni kun ei lähisukua ja ystävätkin kaukana.
Suhteita ja suhteita
Nainen 51v
6788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainakin omat eronneet vanhempani ovat aina olleet ystäviä, asuivat jopa monta vuotta eron jälkeen yhdessäkin. Ja kuitenkin sitten omillaan kun asuivat, niin olivat ystäviä..esimerkiksi isä kävi monesti meille korjaamassa jotain, jos oli tarvis ja näin. Eikä heidän välillään kyllä ollut ystävyyttä kummempaa. Näin järjestyy lasten kanssa oleilukin kätevästi ja sitten samalla voi sopia reissuista ym. Ja esimerkiksi äitini hoitaa setääni ja hoiti myös isäni äitiä hänen vielä elossa ollessaan..joten ei nämä asiat nyt ihan niin mustavalkoisia ole, vaikka ymmärrän kyllä että ulkopuolista ärsyttäisi. Se on vain sitä välittämistä, jos jonkun kanssa ollaan oltu pitkään yhdessä, niin olishan se esim lapsillekin kurjaa jos vanhemmat ei tulisi toimeen..tai vaikka ei voitaisi mennä mummille yhdessä tai käydä ollenkaan toisella mummilla kuin aina toisen seurassa. Eli tuskin kyseessä nyt on sen kummempaa kuin ystävyyttä. Ja taidat tosiaan tulla siinä mielessä kakkosena, että tuskin tämä miehesi haluaa katkoa välejään lapsiinsa ym. Ja et varmaan tämmöistä viitsi edes vaatia, koska eihän siinä olisi mitään järkeä.
Ihmisiä on niin erilaisia ja jos itse ei ole kokenut samanlaista suhdetta, niin vaikeaa on varmasti ymmärtää. Mutta yritä kestää=) Toki tällaiset, että auto pitäis saaha just tällä sekunnilla, niin semmoset on mielestäni liikaa vaadittuja. Tietysit he voivat omistaa puoleksi auton, jolloin tilanne on toki eri. Ja kannattaa ottaa huomioon se, että on ihan ok lainata autoa tai odottaa toisen vaikka korjaavan jotain lapsiperheissä (vaikkakin eronneissa), koska tässä tapauksessa äiti kuitenkin maksaa suurimman osan lasten kuluista. Ja ne voi tosiaan olla melko huikeita, jos on useampi harrastuksia ja nekin aika kalliita. Eli kukin tekee osansa, lapsista ei ainakaan huoltovastuu lopu koskaan periaatteessa=)
Mielestäni kuitenkin tuo antaa hyvän kuvan miehestä, että häntä kiinnostaa omat lapset ym. Eikä hän ole ilmeisesti katkera. Tietysit jos nyt alkaa jotain epäilyttävää tulemaan, niin sitten on asia eri. Mutta tuossa iässä vaan pitää hyväksyä, että toisilla voi olla lapsia jo useammankin kansa jopa ja he tarvitsevat myös huomiota.
..mutta vähän lisään. Ymmärrän kaiken tuon ja en lapsista toki mitään sanokaan, ovat jo aikuisia, ei huollettia alaikäisiä. Autokin miehen aivan ikioma. Kertomansa mukaan heidän avoliittonsa ei ruusuinen lasten syntymän jälkeen. Mies hoiti pääsääntöisesti kodin ja lapset, koska vaimoke halusi opiskella ja harrastaa. Opiskelu tosin ei auttanut häntä "urallaan". Saipa olla poissa kotoa ja sen askareista.
Lopulta päättivät erota, kun nainen ei antanut läheisyyttä, ei edes seksiä. Mies hoiti toista lastansa yksinhuoltajana, silti maksoi elatusmaksua hänestä naiselle. Ja olkoot ystäviä, vaan alkujaan suhtautui hieman nurjasti, kun olin oman exäni kanssa (avoliitossa 22v)puheväleissä, käytännön asioista..rahajutut yms.
Tämä nyrppii, kun itselläni ei saisi olla samoja "oikeuksia".
Eikä hänen ex käynyt juuri koskaan miehen vanhemmilla, mutta minua kyllä pyydetty..melkeinpä kuin omaishoitajaksi, iäkkäitä ja sairaita kun ovat.
Loppukevennyksenä totean ettei exänsä koskaan tehnyt lapsilleen, miehelleen ruokaa..leiponut tms. Siitäkin "järkyttynyt", kun minä hoidan sen puolen nurisematta...koska pidän niistä touhuista ja rakastan häntä.
Joten..on suhteita ja suhteita. Ja isä läheisempi lapsilleen kuin äiti.
Ootko varma et hommat menny noin miehen entisessä liitossa? Vai onko pelkästään miehen kertomaa? Pitäisiköhän teidän puhua asioista suoraan, aikuisia kuin olette. Molemmille tietysti samat oikeudet. Ja ota luottamuksen osoituksena itseäsi kohtaan, että pyydetään auttamaan miehen vanhempia :). Muista ettei pakko kuitenkaan ole.
Oli nappiin kirjoitettu mielipide. Itse kuulun siihen ryhmään miehiä, joille omien lasten äiti on aina ykkönen. Ero ei katkaise suhteita lapsiin ja heidän äitiinsä. Ystävyys säilyy..
Useiden seurusteku vuosien ja avioliiton sekä sen purkautumisen jälkeen syntyy eräänlainen "sisko ja sen veli" tilanne. Pidän tätä kypsyyden merkkinä.
Sen sijaan nykyisen ja exän vertailu millään tavoin puolestaan osoittaa jo melkomoista kypsymättömyyttä.
Niin se vaan on... Meillä kaikilla on menneisyytemme, halusimme tai emme.
Sepä se, miehen kertomaa. Olen serkkunsa kanssa luottamuksella jutellu ja senkin perusteella uskon mieheni kertomaa. Aikuisia kun olemme, olen puhunut mieheni kanssa, koettanut saada avautumaan, ollut läheinen, auttanut henkisesti..kaikkea mahdollista. Vaan heidän suhteensa oli ollut puhumaton, voi mennä päiväkausia etteivät puhuneet toisilleen kuin korkeintaan käytännönasioita sana pari. Mikä huvittavinta, kun eronneet, mies määrätty elatusmaksuihin, vaan poika halunnut isälleen. Isä sanonut ex.lle, ettei maksa pojasta maksua kun hänen luonaan. Ex: kylläpä maksat, kun niin on määrätty, mitään muutoksia ei haeta. Eikä haettu, mies kasvatti ja elätti pojan, maksoi elatusmaksun ex.lle. Kertomuksia kuunnellessani tuli mieleen, koiran virassa ollut. Ei vastustele, välttääkseen riidat ja lapsilla kiristykset. Pahaa ei puhu hänestä, vain sen, että tuli aikanaan väärin valittua. Mutta lapset hyvä asia.
Minua edellinen naisystävä petti ja jätti hänet juuri tämän yakia, kun elää kuin menneisyydessä ja silloin todennut, että ex hänen elämänsä rakkaus. Minulle ei niin sanonut, koska sekoitin päänsä täysin, rakastui heti ja teki iskemiseni täysin hänelle poikkeavalla tavalla. Sen uskon.
Siis häntä, miestäni, hänen minua edeltänyt naisystävänsä pettänyt ja jättänyt ja ihan siksi, koska mies elää kuin menneisyydessä. Tosin nyt kun olen yrittänyt avata silmiään tähän hetkeen ja tulevaan, on muuttunut, kiittänyt ettei kukaan koskaan hänelle puhunut kuin minä ja avannut silmiään. Päässyt jopa masennuksestaankin eroon.
Miksi sitten toin aiheen tällaiselle palstalle? Purkaan itseäni siksi, koska olen rakastuneena naisena kokenut olevani terapeutti asioille jotka ei minusta johtuvia. Miehen olisi erossa pitänyt siivota jälkensä siihen naiseen tai sitten ei olisi pitänyt erota lainkaan. Kysyn usein mihin hän minua tarvitsee? Kaikkeen.