Kirjoitan teille palan elämääni, koska toivon kommentteja teiltä hyvät lukijat. Tulen myös muuttamaan joitakin tunnistamiseen liittyviä tekijöitä.
Erosin kauan sitten ex-miehestäni. Ero oli riitaisa ja nykyään tulemme paremmin toimeen keskenämme kuin yhdessä olomme aikana. Tapaamme harvakseltaan. Lapsia ei ole kenelläkään tarinaan liittyvällä osapuolella.
Eräänä iltana tapasin uuden miehen joka säväytti. Tätä ennen minulla ei ollut mitään romansseja, koska tunsin, että en ollut valmis uuteen suhteeseen. Tiesin hänen olevan varattu. Mutta koska en harrasta yhdenillanjuttuja, enkä myöskään ihastu helpolla uskalsin lähteä mukaan.
Suhteemme eteni tunne tasolla nopeasti. Koimme henkisen yhteyden välillämme. Myös ulkonäkö, tyyli ja muutkin asiat kolahtivat rajusti. Yritin pistää jarruja ja halusin todella että tämä kolmas osapuoli (toinen nainen, eivät ole kihloissa)tulisi tietoiseksi tästä asiasta. Jouduin myöskin kamppailemaan periaatteideni kanssa, koska ikinä en eläissäni ollut kiinnostunut kenestäkään varatusta miehestä. Koitin myös hillitä ja hallita tunteitani, mutta päivä päivältä ne vain vahvistuivat.
Ensimmäisellä tapaamisella menimme hänen asuntoonsa. Emme kuitenkaan ottaneet toisiimme millään muotoa yhteyttä, ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen. Seuraavaksi tapasimme taas sattumalta yökerhossa ja tämä mies riuhtaisi minut mukaansa. Hän ei millään tavalla peitellyt tunteitaan, ihastumistaan, halusi kulkea käsi kädessä ja suukotella.
Vasta tuon toisen tapaamisemme jälkeen suhteemme sai vauhtia. Aloimme nähdä päivittäin. Kävimme kävelyllä, katsoimme elokuvia. Kaikki oli hyvin.
Hän halusi varsin nopeasti seksiä kanssani. Mutta olin hyvinkin viileä, koska en halunnut ryhtyä toiseksi naiseksi vaikka sellainen todellisuudessa olinkin. Oli meillä hellyyttä. Ja aloin antaa periksi pikku hiljaa, ja lähennyimme myös fyysisesti ensin halauksin ja intohimoisin suudelmin.
Tämä kaikki oli mahdollisista koska luotin tähän ihmiseen sekä tämä toinen nainen oli työkomennuksella ulkomailla. Mies suunnitteli kanssani yhteistä tulevaisuutta ja olin todella ihastunut.
Tein hyvinkin paljon asioita hänen eteensä kuten autoin häntä työprojektissa. Loihdin kynttiläillallisia ja hieroin hänen töistä kipeytyneitä hartioitaan.
Meillä on myös yhteisiä ystäviä, joille ei saanut kertoa tapailustamme. Hän halusi kertoa ensin tällä nykyiselle naiselle ja sen jälkeen hän olisi valmis astumaan parrasvaloihin kanssani. Kunnioitin hänen päätöstään ja myöskin ihailin että hänkin joutui käymään samanlaista kamppailua itsensä kanssa kuten minäkin. Joka kertoi minulle, ettei hän hyppää irtosuhteisuhteisiin vaan on luotettava. Kemiamme sopimat niin hyvin yhteen, että pelkästä katseesta pystyimme lukemaan mitä toinen aikoi sanoa.
Hän piti enimmäkseen yhteyttä minuun, joten se en ollut minä joka roikkui tässä suhteessa. Hän myös halusi tulla luokseni joka yö. Vaikka välttämättä en olisi ollut halukas etenemään niin nopeasti. Olisin tarvinnut aikaa itselleni ja aikaa sulatella tätä kaikkea mitä tapahtui.
Kuitenkin soluttauduin hänen kaveripiiriinsä ja hän sai huomata että hänen kaverinsa olivat myös ihastuneita minuun. Tein lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen omalla tavallani. Ehkä hän oli liian mustakkainen? Ehkä hän pelkäsi heittäytyä suhteeseen täysillä, koska vedän miehiä puoleeni?
Hän sanoi minulle että olen mahtava, hyvää seuraa. Hän myös sanoi että olimme keskusteluissamme, joita rakastin, samanlaisia. Hän jopa kehui, että kanssani koki syvällisempiä keskusteluita kuin hänen nykyisensä kanssa. Hän myös sanoi, että olen naisellisempi, kuin hänen nykyisensä.
Meillä oli hyvin paljon yhteistä. Pidimme samoista asioista. Ehkä pelottavan paljon.
Sitten aivan yhtäkkiä. Olin toki huomannut, että hän oli hiljaisempi ja vakavampi kuin ennen. Mutta oletin sen johtuvan siitä, että häntä painoi omatunto, koska olisi ollut reilua kaikkia kohtaan jos hän olisi ollut vapaa. Hän kertoi minulle miettineensä asioita ja halusi lopettaa tapailun. Syytä en koskaan saanut selville. Kuitenkin hän kertoi, että aikoo erota nykyisestä naisesta vaikka ei välttämättä kerrokkaan hänelle meidän romanssista.
Erittäin mielenkiintoista asiasta tekee sen. Että hän vaihtoi hiustyyliään, koska minä halusin ja aikoo pitää sen. Hän myös näytti minulle yhtä hänelle tärkeää asiaa, joka oli vienyt paljon aikaa viime aikoina, koska halusi minun mielipiteen asiasta. Hän myös antoi minulle muiston itsestään viime tapaamisella. Hän oli myös iloinen etten katkeroitunut erostamme ja halukas pitämään minuun yhteyttä.
Hänen suhteensa tähän hänen nykyiseen naiseen ei kuitenkaan ollut niin helppo lopettaa. Koska heillä on jonkin verran yhteistä omaisuutta. Ja myöskin hän halusi kertoa tälle naiselle face to face, minkä toki ymmärrän. Hän puhui jo ensimmäisellä tapaamisella kuinka huono heidän suhteensa on. Ja tämä nainen ei ole hänen elämänsä valittu.
Tässä vaiheessa te hyvät lukijat astutte kuvioihin. Haluan teidän analyysiinne asiasta. Mitä tuon miehen päässä liikkuu? Olinko pelkkä toive paremmasta ja koska hän näki että parempia suhteita ja naisia on olemassa, hän uskaltaa lähteä pois nykyisestä suhteestaan? Jostain syystä hänellä oli aavistuksen heikko itsetunto.
Erosimmeko vain, jotta hänen ollessa vapaa hän etsii minut käsiinsä ja heittäytyy suhteeseen täysillä?
Tottakai minä eläydyin suhteeseen voimakkaammin kuin hän. Mutta minulla oli se mahdollisuus, koska olin sinkku. Kuitenkaan suhteemme ei ollut normaali, koska tavallaan suhteessamme oli kolme kahden sijaan. Moni asia olisi ollut erillaista kuin jos olisimme olleet kahden.
Onko olemassa toivoa? Vai pitäisikö uskoa että peli on menetetty?
Kokiko mies että olin fiksumpi kuin hän? Varjostiko se meidän suhdettamme? Kokiko hän että hallitsin häntä liikaa? Painostinko häntä?
Omasta mielestäni en koettanut saada häntä tuntemaan itsensä huonoksi. Tottakai yritin parhaani, koska jotenkin koin kilpailutilanteena itselleni tämän asetelman. Toin paljon itsestäni ilmi ja uskoin että hän yllättyi monestakin asiasta positiivisesti. En pyrkinyt hallitsemaan häntä millään tavalla. Painostinko? Aluksi asiasta, että hän jättäisi naisensa vuokseni. Mutta koska koin että olin hänen naisensa, hän useasti sanoi sen että halusi minut, unohdin asian, koska uskoin että hän hoitaa asian itse omalla tavallaan.
En ollut hänelle missään vaiheessa ilkeä. Kunnioitin hänen päätöstään olla julkistamatta suhdettamme, vaikka se teki myös omasta elämästäni osittain hankalaa. En ottanut yhteyttä yhteisiin ystäviimme. Olisin voinnut hyvinkin helposti tehdä muutamia asioita, jotka olisivat olleet edukseni ja saattanut toisen naisen tietoisuuteen romanssimme. En halunnut pelata likaista peliä enkä myöskään loukata häntä,joten tein hänelle tien luokseni hyvinkin helpoksi.
Tätä kirjoittaessani juolahti mieleen asia, jota en ollut ennen pohtinut. Koska yhteistä omaisuutta on, erotilanteesta heidän välillään tulisi myrskyisä jos nainen tajuaa tulleensa petetyksi. Ajatteleeko tämä mies järjellä ei tunteella tätä asiaa? Koska he eroavat on yhteisistä raha-asioista sopiminen mutkattomampaa kun eroavat hyvissä tunnelmissa, eikä eroon liity kolmatta osapuolta.
Vai enkö tuonnut ilmi hänelle tarpeeksi, että olin todella ihastunut, että koin hänet tärkeäksi? Enkö hehkuttanut tarpeeksi hänen hyviä puoliaan? Vaadinko häneltä liikaa?
Olin omalla tavalla salaperäinen. Olinko liikaakin? Teinkö itsestäni tiedostamatta liian täydellisen? Tunsiko hän itsensä epävarmaksi kanssani? Ajatteliko ettei hän saa pidettyä minua itsellään ja että vaihtaisin hänet toiseen?
Hän oli minusta mustasukkainen, ei sairaalla tavalla mutta kuitenkin. Ajatteliko hän että koska olen kiinnostava persoona, en olisi hänelle uskollinen. Sitäkö hän pelkäsi?
Toivon teiltä hyvät lukijat palautetta. Kestän kyllä rakentavaa kritiikkiä. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tarinani loppuun. Tämä vuodatus helpotti omalla tavallani sisintäni, koska sain purkaa ajatuksiani ylös. Luen mahdollisia vastuksianne ja tulen myös vastaamaan niihin mahdollisuuksien mukaan.
Rakkautta ja valoa elämäänne, varsinkin hänelle!
Erosin kauan sitten ex-miehestäni. Ero oli riitaisa ja nykyään tulemme paremmin toimeen keskenämme kuin yhdessä olomme aikana. Tapaamme harvakseltaan. Lapsia ei ole kenelläkään tarinaan liittyvällä osapuolella.
Eräänä iltana tapasin uuden miehen joka säväytti. Tätä ennen minulla ei ollut mitään romansseja, koska tunsin, että en ollut valmis uuteen suhteeseen. Tiesin hänen olevan varattu. Mutta koska en harrasta yhdenillanjuttuja, enkä myöskään ihastu helpolla uskalsin lähteä mukaan.
Suhteemme eteni tunne tasolla nopeasti. Koimme henkisen yhteyden välillämme. Myös ulkonäkö, tyyli ja muutkin asiat kolahtivat rajusti. Yritin pistää jarruja ja halusin todella että tämä kolmas osapuoli (toinen nainen, eivät ole kihloissa)tulisi tietoiseksi tästä asiasta. Jouduin myöskin kamppailemaan periaatteideni kanssa, koska ikinä en eläissäni ollut kiinnostunut kenestäkään varatusta miehestä. Koitin myös hillitä ja hallita tunteitani, mutta päivä päivältä ne vain vahvistuivat.
Ensimmäisellä tapaamisella menimme hänen asuntoonsa. Emme kuitenkaan ottaneet toisiimme millään muotoa yhteyttä, ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen. Seuraavaksi tapasimme taas sattumalta yökerhossa ja tämä mies riuhtaisi minut mukaansa. Hän ei millään tavalla peitellyt tunteitaan, ihastumistaan, halusi kulkea käsi kädessä ja suukotella.
Vasta tuon toisen tapaamisemme jälkeen suhteemme sai vauhtia. Aloimme nähdä päivittäin. Kävimme kävelyllä, katsoimme elokuvia. Kaikki oli hyvin.
Hän halusi varsin nopeasti seksiä kanssani. Mutta olin hyvinkin viileä, koska en halunnut ryhtyä toiseksi naiseksi vaikka sellainen todellisuudessa olinkin. Oli meillä hellyyttä. Ja aloin antaa periksi pikku hiljaa, ja lähennyimme myös fyysisesti ensin halauksin ja intohimoisin suudelmin.
Tämä kaikki oli mahdollisista koska luotin tähän ihmiseen sekä tämä toinen nainen oli työkomennuksella ulkomailla. Mies suunnitteli kanssani yhteistä tulevaisuutta ja olin todella ihastunut.
Tein hyvinkin paljon asioita hänen eteensä kuten autoin häntä työprojektissa. Loihdin kynttiläillallisia ja hieroin hänen töistä kipeytyneitä hartioitaan.
Meillä on myös yhteisiä ystäviä, joille ei saanut kertoa tapailustamme. Hän halusi kertoa ensin tällä nykyiselle naiselle ja sen jälkeen hän olisi valmis astumaan parrasvaloihin kanssani. Kunnioitin hänen päätöstään ja myöskin ihailin että hänkin joutui käymään samanlaista kamppailua itsensä kanssa kuten minäkin. Joka kertoi minulle, ettei hän hyppää irtosuhteisuhteisiin vaan on luotettava. Kemiamme sopimat niin hyvin yhteen, että pelkästä katseesta pystyimme lukemaan mitä toinen aikoi sanoa.
Hän piti enimmäkseen yhteyttä minuun, joten se en ollut minä joka roikkui tässä suhteessa. Hän myös halusi tulla luokseni joka yö. Vaikka välttämättä en olisi ollut halukas etenemään niin nopeasti. Olisin tarvinnut aikaa itselleni ja aikaa sulatella tätä kaikkea mitä tapahtui.
Kuitenkin soluttauduin hänen kaveripiiriinsä ja hän sai huomata että hänen kaverinsa olivat myös ihastuneita minuun. Tein lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen omalla tavallani. Ehkä hän oli liian mustakkainen? Ehkä hän pelkäsi heittäytyä suhteeseen täysillä, koska vedän miehiä puoleeni?
Hän sanoi minulle että olen mahtava, hyvää seuraa. Hän myös sanoi että olimme keskusteluissamme, joita rakastin, samanlaisia. Hän jopa kehui, että kanssani koki syvällisempiä keskusteluita kuin hänen nykyisensä kanssa. Hän myös sanoi, että olen naisellisempi, kuin hänen nykyisensä.
Meillä oli hyvin paljon yhteistä. Pidimme samoista asioista. Ehkä pelottavan paljon.
Sitten aivan yhtäkkiä. Olin toki huomannut, että hän oli hiljaisempi ja vakavampi kuin ennen. Mutta oletin sen johtuvan siitä, että häntä painoi omatunto, koska olisi ollut reilua kaikkia kohtaan jos hän olisi ollut vapaa. Hän kertoi minulle miettineensä asioita ja halusi lopettaa tapailun. Syytä en koskaan saanut selville. Kuitenkin hän kertoi, että aikoo erota nykyisestä naisesta vaikka ei välttämättä kerrokkaan hänelle meidän romanssista.
Erittäin mielenkiintoista asiasta tekee sen. Että hän vaihtoi hiustyyliään, koska minä halusin ja aikoo pitää sen. Hän myös näytti minulle yhtä hänelle tärkeää asiaa, joka oli vienyt paljon aikaa viime aikoina, koska halusi minun mielipiteen asiasta. Hän myös antoi minulle muiston itsestään viime tapaamisella. Hän oli myös iloinen etten katkeroitunut erostamme ja halukas pitämään minuun yhteyttä.
Hänen suhteensa tähän hänen nykyiseen naiseen ei kuitenkaan ollut niin helppo lopettaa. Koska heillä on jonkin verran yhteistä omaisuutta. Ja myöskin hän halusi kertoa tälle naiselle face to face, minkä toki ymmärrän. Hän puhui jo ensimmäisellä tapaamisella kuinka huono heidän suhteensa on. Ja tämä nainen ei ole hänen elämänsä valittu.
Tässä vaiheessa te hyvät lukijat astutte kuvioihin. Haluan teidän analyysiinne asiasta. Mitä tuon miehen päässä liikkuu? Olinko pelkkä toive paremmasta ja koska hän näki että parempia suhteita ja naisia on olemassa, hän uskaltaa lähteä pois nykyisestä suhteestaan? Jostain syystä hänellä oli aavistuksen heikko itsetunto.
Erosimmeko vain, jotta hänen ollessa vapaa hän etsii minut käsiinsä ja heittäytyy suhteeseen täysillä?
Tottakai minä eläydyin suhteeseen voimakkaammin kuin hän. Mutta minulla oli se mahdollisuus, koska olin sinkku. Kuitenkaan suhteemme ei ollut normaali, koska tavallaan suhteessamme oli kolme kahden sijaan. Moni asia olisi ollut erillaista kuin jos olisimme olleet kahden.
Onko olemassa toivoa? Vai pitäisikö uskoa että peli on menetetty?
Kokiko mies että olin fiksumpi kuin hän? Varjostiko se meidän suhdettamme? Kokiko hän että hallitsin häntä liikaa? Painostinko häntä?
Omasta mielestäni en koettanut saada häntä tuntemaan itsensä huonoksi. Tottakai yritin parhaani, koska jotenkin koin kilpailutilanteena itselleni tämän asetelman. Toin paljon itsestäni ilmi ja uskoin että hän yllättyi monestakin asiasta positiivisesti. En pyrkinyt hallitsemaan häntä millään tavalla. Painostinko? Aluksi asiasta, että hän jättäisi naisensa vuokseni. Mutta koska koin että olin hänen naisensa, hän useasti sanoi sen että halusi minut, unohdin asian, koska uskoin että hän hoitaa asian itse omalla tavallaan.
En ollut hänelle missään vaiheessa ilkeä. Kunnioitin hänen päätöstään olla julkistamatta suhdettamme, vaikka se teki myös omasta elämästäni osittain hankalaa. En ottanut yhteyttä yhteisiin ystäviimme. Olisin voinnut hyvinkin helposti tehdä muutamia asioita, jotka olisivat olleet edukseni ja saattanut toisen naisen tietoisuuteen romanssimme. En halunnut pelata likaista peliä enkä myöskään loukata häntä,joten tein hänelle tien luokseni hyvinkin helpoksi.
Tätä kirjoittaessani juolahti mieleen asia, jota en ollut ennen pohtinut. Koska yhteistä omaisuutta on, erotilanteesta heidän välillään tulisi myrskyisä jos nainen tajuaa tulleensa petetyksi. Ajatteleeko tämä mies järjellä ei tunteella tätä asiaa? Koska he eroavat on yhteisistä raha-asioista sopiminen mutkattomampaa kun eroavat hyvissä tunnelmissa, eikä eroon liity kolmatta osapuolta.
Vai enkö tuonnut ilmi hänelle tarpeeksi, että olin todella ihastunut, että koin hänet tärkeäksi? Enkö hehkuttanut tarpeeksi hänen hyviä puoliaan? Vaadinko häneltä liikaa?
Olin omalla tavalla salaperäinen. Olinko liikaakin? Teinkö itsestäni tiedostamatta liian täydellisen? Tunsiko hän itsensä epävarmaksi kanssani? Ajatteliko ettei hän saa pidettyä minua itsellään ja että vaihtaisin hänet toiseen?
Hän oli minusta mustasukkainen, ei sairaalla tavalla mutta kuitenkin. Ajatteliko hän että koska olen kiinnostava persoona, en olisi hänelle uskollinen. Sitäkö hän pelkäsi?
Toivon teiltä hyvät lukijat palautetta. Kestän kyllä rakentavaa kritiikkiä. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tarinani loppuun. Tämä vuodatus helpotti omalla tavallani sisintäni, koska sain purkaa ajatuksiani ylös. Luen mahdollisia vastuksianne ja tulen myös vastaamaan niihin mahdollisuuksien mukaan.
Rakkautta ja valoa elämäänne, varsinkin hänelle!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Me miehet emme halua liian mystistä naista. Elikäs olit liian salaperäinen ja täydellinen. Mies tunsi olonsa epävarmaksi kanssasi, juuri tuota miehesi pelkäsi, että vaihtaisit hänet toiseen.
Nainen ulkomaankomennuksella tai muulla työkeikalla. Eipä ole ensimmäinen mies, joka hankkii siksi aikaa toisen naisen. Vastaavia vonkaajia on ollut isellänikin, mutta olen ne torjunnut liian järkevänä ihmisenä. Turha hänen oli käyttäytyä huonosti tai suututtaa. Hän varmaan todella nautti seurastasi ja miellyttämisestäsi niin kauan, kun sitä tarvitsi. Sovussa eroaminen poistaa vaaran, että juoruat vakkarille. Kenenkähän se yhteinen omaisuus lopulta olikaan? Joillekin raha on tärkeää. Älä vain jää roikkumaan tai kaipailemaan. Äläkä toiste aloita varatun kanssa suhdetta, vaikka olisi kuinka kiva tai viehättävä varsinkaan, jos toinen ei tee elettäkään erotakseen entisestä. Poltat vain siipesi uudelleen!
Olen samaa mieltä tämän aikaisemman "miehenä vastaan" kanssa. Kokenut itse hieman samankaltaisen jutun. Liian täydellistä ollakseen totta, näin siinä käy. Sä et ole totta, epävarmuus hiipii, ja pahimmillaan se toinen tuhoaa sen suhteen omalla epävarmuudellaan, ainakin aikaa myöten, jos ei noin yllättäen. Ihmiset sanovat aina haaveilevansa ties mistä ja kun se ties mikä on siinä, se on liikaa.
Toinen vaihtoehto on tää erillään olon... No, siinä tulee ikäänkuin elettyä toisessa maailmassa, on vaikeaa muistaa jotenkin... en osaa selittää, mutta helposti liukuu mukaan toisenlaiseen elämään. Eli kumppani tuli takaisin kotiin, kaikki onkin konkreettista, oikeaa, ja se ihastuminen, niin oikeaa kun onkin ehkä tavallaan ollut...Niin, se kuuluu sinne toiseen maailmaan. ymmärtääköhän tästä nyt... Mutta ikäänkuin se täydellinen suhde on se toisen maailman haave, joka jää haaveeksi, koska kun ns. oikea kumppani astuu ovesta sisän, hänen mukanaan tulee realismi (myös talosta, kodista, rahoista jne.), kaikki päätökset (ei ne olekaan helppoja), myös muistot siitä elämästä, tuttuus ja se minkä jo tietää, ja niin edelleen. Olen itsekin tuota reissuelämää viettänyt, sekä mennyt itse että jäänyt kotiin, ja sellaista se on. Siinä on vaikeaa välillä pitää jalkoja maassa. Ymmärrän hyvin.
Mä en usko, että sun ois pitäny sinänsä tehdä mitään toisin. Joskus vaan asiat menee näin.
Haluaisitko että sinua petettäisiin? Tuskin, olisit odottanut että mies on sinkku, ei olisi tullut tällaista ''ongelmaa''