oeln nyt eroamassa asumme saman katon alla viellä,niin kauan kun löydän oman asunnon, kaikki ahistaa mua henkisellä tasolla! muistot, tuoksut. kuvat. ja yhteisestä KODISTA lähteminen... en tiedä sit kuinka selviää. kaikki sanoaa että aika on paras lääke... mutta niin paljon jäi tekemättä, yhteiset lomat. ja muut hommat.... mutta homma vaan kuihtu käsiin... hänellä oli paljon harrastuksia ja suurimman osan kyl olin yksin.... no kai tällä on oma tarkoituksensa kun tänne toiseen kaupunkiin muutin noin 2v sitten rakkauden perässä, tai ainakin mä rakastin häntä, mutta hän vaan oli välittäny minusta mutta ei rakastanu vaikka odotti sitä tunnetta.. 2vuotta hoh hoihjakkaa..... en nyt kaikkea jaksa kirjoitella suhteestamme,,, mutta rakkaus sokaisee ja koskee sit kun matto vetästään alta!!!! onko kaikella tarkoitus, annoin kaikkeni suhteelle. en koskaan loukannu sanoilla en fyysisesti. olin hyvä koitin tehdä kaiken minkä voi... mutta ei ei ei.... mites seuraava suhde, pitääkö siinä olla varovaisempi, ja pidättyvämpi...?????? kuinka olette selvinneet erosta jne,,, meillä on kummiskin ihan 27 ja 29 ikää ei olla lapsosia
avoero
pettynyt rakkauteensa
2487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noista selviää aina. Jos vaan tahtoa on. Ensimmäinen vaihe on hyväksyä, että homma on päättynyt. Toiseksi päätettävä että jumalauta siitä mennään yli.
Kuviosta löytyy omakohtaista kokemusta. Itse 34v mies ja eronnut 12v liitosta. Kipeää oli aluksi. Ihmettelen kaiken tarkoitusta ja sitä että miten voi enää koskaa löytää uutta rakkautta. No, se tuli eteen paljon nopeammin kuin olisi odottanutkaan.
Eli, pahin vaihe on tsempattava. Sen jälkeen huomaa olevansa paljon entistä vahvempi. Ja antavan seuraavalle suhteelle enemmän arvoa. Tsemppiä!
On tullut käytyä.Kumppanin vuoks muutto ja vakituisen työ suhteen jättäminen. Niinpä kävi et ero tuli aikanaan. Mut hyviä ihmissuhteita sieltä jäi muutama. Varmaan loppu elämäks.Aikansa vie mut selviää usko pois.Tällä hetkellä elelen itsekseni ja ihan tyytyväinen oon olooni.Tsemppiä tuo vaihe on aika raastava muistan vielä senkin. Vaan en katkeruudella.