Kestätkö

katkes kerran kynsi :(

kipukynnys. Kaiken vittumaisin kipu oli, kun kädelle roiskui palavaa muovia ja sitä ei voinut ottaa pois, ennen kuin se oli jähmettynyt.

Toinen oli, kun haalarin taskusta meni sisään sulaa terästä ja se poltti reiteen kolon (heh munat sentään säästyi)

tunnetusti suurempi kipukynnys :)

Henkistä tuskaa siedän loputtomasti.

Verikoetta otettaessa aina pyörryn.

kipukynnys on melko korkea.

Pahin kokemasi kipu?
Synnytys ilman kivunlievitystä.

Ka syöp raatanaaloja, nii vot jokk` toine päevä paskantaa kettinkii. vua töis mie oon rakennusfirmas murkauspallon , ja vot huilatessain heilum tivolissa tykinkuulana. Suatana... jo vot , sellane äijän kutjake.

ja pahin hetkellinen kipu taitaa mennä hammasosastolle, mutta toisaalta enemmän on vituttanut yksi pitkäkestoinen selkäkipu

helpolla ei kyllä poru pääse mutta jos oikein kovasti sattuu niin kyllä silmistä saataapi vesi tulla.. en sitte tiiä miksi. pahin kipu on ehdottomasti HAMMASSÄRKY!! kuudesta metristä olen tippunut maahan selälleen ja ampunut ihtiä erehdyksessä roomankynttilällä naamaan. kirveestä on tullu sormeen. turpaanki on saattanu joskus tulla. mutta mikään näistä ei voita hammassärkyä. sitte ku minä joudun helevettiin nii kyllä tiiän mikä siellä odottaa.. :(

kipua tuottaa myös sellainen että sitoo jalat ja kädet selän taakse ja heittää putkaan yöksi. jomotus on aamulla valtaisa.:)

Kipu on osa ihmisen elimistöä ja kertoo että jokin on vialla. Monista asioista on tehty liian kipukeskeisiä, esim. synnytyksestä. Voin sanoa, että tikku pahasti sormessa 9h ajan tuntuisi pahemmalta kuin 9h synnytys. Synnytyskivun kanssa voi olla ja toimia, mutta auta armias jos et saa sitä tikkua pois! Hampaan poraaminen tehottoman puudutuksen kanssa on tainnut olla elämäni pahin kipu. Mahakivut ovat myös pahoja.

Moni nainen sanoo synnytyskivun pahimmaksi mutta itse pistäisin muut kivut edelle. Ja ei sillä etteikö synnytyskin olisi sattunut. Mutta se oli hyvää, ns. hallittavissa olevaa kipua, keholle luonnollista ja sen tiesi pian loppuvan.

Mulla on ihan kohtuullisen hyvä kipukynnys, ja huutoa ei kuulu vaikka tuskasta maahan kaadun.

Pitkittynyt kipu onkin sitten jo toinen juttu. Puolitoista kuukautta särki kerran leikkauksen jälkeen kaikkea päässä. Päätä, silmiä, nenää poskia, hampaita, luita yms. Kipu oli 24/7 eikä hellittänyt yhtään pillereilläkään. Silloin alkoi tulee sellaista kipuväsymystä, että meinasi kestäminen loppua. Olin jo anomassa morfiinia tai asetta jostain.

Häipy se kuitenkin ennenkuin mun kestämikynnys ylittyi totaalisesti.

joskus 1980-luvulla, kuljin kaksinkerroin.

Pomo tilasi ambulanssin, lääkintämiehet kysyi juonko paljon alkoholia.
Vastasin "En juo" ja ambulanssi lähti ilman minua.
Pomo tilasi taksin.

Joka tilanteessa, silloinkin kun tulee pötkylä pöksyyn. Voin itkeä tirauttaa vaikka kassajonossa, jos en saanut mitään karkkihyllyltä.

Esim. lävistysten ja tatuointien tekeminen ei juuri hetkauta, sen sijaan hammaslääkärissä en suostu olemaan ilman puudutusta. Ikeneni ovat paljon herkemmät kuin iho. Migreenikohtaukset saan pidettyä nykyisin lääkityksellä poissa. Joskus on iskenyt omituisia vatsakramppeja, jotka salpaavat hengityksen. Niiden syistä en ole selvillä. Kahdesti olen joutunut leikkaukseen ja toipuminen oli jossain määrin kivuliasta.

kivaa tuska luo tunnetta ja kärsimys on heikkojen luoma illuusio.

Mielestäni kestän kipua aika hyvin... enkä nyt osaa sanoo pahinta tuskaa... Ku kaikki on vähän suhteellista.

Mut varmaan top 5 osaan sanoa.

Se laserilla tehty selkäleikkaus joka piti parantaa avohaavana. ois ehkä ykkösenä. Ensinnäkin siinä oli hermot näkyvissä ja niiden ympärillä poltettua lihaa. 4 kk sitä ja varmasti söi vähän miestä.

kakkoseks mie voisin rankata sen ku "juoksin" nilkassa oleva telaluu murtuneena n.20 kilsaa.. Loppu oli varsin tuskasta, eikä siitä huvittanu ees vitsailla.

Polvipotku suoraan the herkkään paikkaan. Ainoo kerta ku on lähteny muisti ja tajunta... voitte uskoo että en noussu kanveesista vaaditussa 10 sekunnissa. tän takia pitäs kyllä itteasiassa käydä testauttamassa vieläkö on jälkeläisistä toivoo... Se alko oksettamaan ja kurkkuun tuli sellanen teräksen maku.. Kipu katos aika nopeesti..

Sit rintaranka jäi jumiin... 3 puudutuspiikkiä lihakseen ennen ku se laukes. Se oli oikeesti ilkeän olosta. Tää on sattunu pari kertaa ja molemmilla kerroilla se alko puristamaan jotain hermoa.

Sit joskus koriksessa sain just hypyn aikana taklauksen polven yläpuolelle. Tiedätte sen paikan johon tulee ns. puujalka. Siihen sain kunnon pommin ja putosin sit suoraan sen jalan päälle... Kesti oman aikansa ennen ku siitä pääs tolpilleen...

Sit tietty tulehtuneet haavat ja pienet hankaavat palovammat on vähän ilkeitä, se kipu ei sinänsä oo kovaa, mut pitkään kestäessä se alkaa nyppimään. H

Fyysinen kipukynnys on korkealla.

Synnytyksissäkin oli kipua, mutta se meni kohtuu nopeasti ohi. Vannoin toisen jälkeen, etten tähän tilanteeseen itteäni enää koskaan saata.

Kaikkein karmaisevimman koin kuitenkin viime keväänä. Minulla on ollut takahammas, jossa on tuntunut kipua kymmenen vuotta. Hoitolan hammaslääkärin toimenpiteet olivat tehottomia mm. paikan korjailua, purennan korjailua, useita röntgenkuvia, hampaitten koputtelua ja juurihoitoja kaikkiin muihin hampaisiin paitsi tähän...kun siinä jo oli hoidettu juuri. Lopulta kieltäydyin menemästä tälle lääkärille, joka väitti, ettei hampaassa mitään vikaa taida olla...päässä taitaa olla. Kuitenkin hampaaseen tuli juureen sellainen tulehdus, että se sitten NÄKYI. Jopa röntgenissä. Kiukutellen lääkäri totes, että vissiin pitää poistaa hammas. Sitä olin pyytänyt viimeset kolme vuotta.

Kunnes sitten taas aikaa kului...ennen seuraavaa hoitokertaa vietin kauhunsekaisen viime Vapun. Tulehdus levisi turvotukseksi kasvoille ja söin kaikki mahdolliset särkylääkkeet joita löysin. Ei auttanut mikään eikä enää pystynyt kivulta nukkumaan edes.

Ihan helvettiä! Kiitos paikkakunnan hammashoitolan. Jälleen aivan uusi lääkäri pääsi operoimaan ja poisvedetystä hampaasta totesi, että tässä on ollut pitkäaikainen tulehdus... kalvopussit muodostuneet juureen. Olin niin sekaisin kivusta ...ollut jo viikon... etten voinut kuin huokaista helpotuksesta, että VIHDOIN pääsin siittä hampaasta eroon.

Joo. Tämän episodin saanut sitten ihan kiitettävää palvelua hammashoitolasta. Kyseinen hammaslääkäri on lähtenyt hoitolasta pois. Miksiköhän?

Hammaskipu on kaikkein helvetillisin kipu...