6 vuotta mieheni kanssa. Joskus silloin alkuaikoina hän petti minua parhaan ystäväni kanssa pariin otteeseen ja sen jälkeen on pettänyt 4 kanssa. Kerran hän petti minua työkaverinsa kanssa. En tiedä oliko tämä alkanut jo työpaikalla, mutta itse tiedän siitä sen verran että joissain pikkujouluissa se ilmeisesti alkoi. No kerran hän oli sitten häippässyt tälle paikkakunnalle ryyppäämään missä nainen asui ja siellä oli yötä, ei vastannut puhelimeen.. sitten kun viimein näin mieheni hän oli niin ivallinen ja ilkeä ja sanoi haluavansa erota ja ettei rakastanut minua enää. Jotenkin sain sitten hänet vielä itselleni. en tiedä onko hän sen jälkeen pettänyt.. Olen nykyään todella mustasukkainen ja määräilevä.. Tuntuu ihan siltä että hän voisi tehdä sen uudelleen. Hän on sanonut ettei enää voisi tehdä niin minulle. Ja että rakastaa minua yli kaiken. Jotenkin en vain voi uskoa sitä. Baareissakin kun ollaan tuntuu että hän katselee jatkuvasti muita naisia ja flirttailee ystävilleni. Ahdistaa. Mitä mieltä olette, pettääkö hän vielä?
Olen surustellut
ahdistunut
6733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sairaus. Mutta alkoholin käyttö on osa kulttuuriamme. Joten kulttuuriimme on määritellyt normaaliksi sen että juodaan ja sitten tunteet sekoavat vaistot ja eläimellisyys saa vallan. sitten petetään ja nautiskellaan.
Niin ja tämä ruokkii vielä sitä alkoholismin kierrettä, etä kun todellisuus kolkuttaa ja alkaa nähdä ympärillään muiden tuskan, niin juodaan lisää jotta se unohtuu.
Voit joko martyyrinä elää siinä sivussa ja seurata miehesi mellastusta. Voit poistua ja erota. Tai voit mennä mukaan.
alat vain juoda säännöllisesti ja käymään baareissa. Kyllä se petetyksi tulemisen tuska ajaa sinutkin sitten viinan voimalla vieraaseen sänkyyn. Sitten tiedät miltä se tuntuu.
*No itselle kävi liki noin. Puolisoni petti minua ystäväni kanssa. Olimme juoneet tietty. No se kalvoi, että miten toinen voi olla noin itsekäs etc... sitten siitä vielä ivailtiin.
No yritin itsekin pettää mutten onnistunut, moraali ei jotenkin antanut aluksi periksi. Se tuska ajoi tilanteen jopa siihen pisteeseen, että puolisoni, ehdotti että pettäisin tai ei se olisi edes silloin sitä ollut. Vaan että olen jonkun kanssa josta pidän. Ei onnistunut sekään, piti erota. No erotiin ei mennyt kuin tunti ja löysin jo jonkun sopivan "uhrin" yhden puolitutun, josta kuitenkin pidin.
No homma nyt ei ihan onnistunut täysin, mutta kuitenkin riittävästi. No kerroin puolisolleni ja alkoi tappelu ja syyttely etc.... No erossa pysyttiin. hengailin tämä uuden tutavuuden kanssa. No se ei ottanut minun puolelta tulta. Löysin kolmannen osapuolen, jonka kanssa nyt olen sitten vakituisesti ollut 2 vuotta. Edelleen tämä puolituttu on kuvioissa. Syyllisyys painaa minua hyväksikäytöstä, mutta välit on lämmenneet sinnekin päin. Koska tulin taas tämän uudenkin osalta petetyksi suhteen alkuvaiheessa. Ja nyt olemme tilanteessa, että suhteemme ei toimi, kun eri asioita halutaan elämästä.
Niin kyllä olen silti sitä mieltä että minun kannatti "pettää" myös. Elämäni on mennyt eteenpäin, vaikkakin kivistä polkua edelleen. Se jääminen kävi ylivoimaiseksi siihen ensimmäsieen suhteeseen ja olisin edelleen onneton.
Miehesi jatkaa tuota rataa niin kauan kuin teet jotain samaa. Sitten hän joko sinut jättää tai pieksää, jos tyhmä on eikä ymmärrä että omaa syytänsä kaikki on.
Onko mies noin muuten sitten mitä ihanin ja täydellisin, kun et ole vieläkään hänelle kenkää antanut? Tyhmä ei kannata olla. Hän on pettänyt sua vähintään 5 kertaa. Sä tuskin pystyt enää luottamaan häneen. Se flirttailu ja muut touhut kertoo ihan omaa tarinaansa. Voit vaan miettiä, kun se lähtee joku päivä taas yksin sinne baariin tai muualle.
Me ei oikein ymmärretä, että mikä ihme saa sut pitämään noin tiukasti kiinni siitä kapisesta petturista?
että, olin 14 kun alettiin seurustelemaan ja hän oli 17. Sanotaan näin että hän oli minun ensirakkaus, enkä ollut surustellut ennen. Ja en pystynyt jättämään. Olin niin rakastunut. Nyt olen niin kiinni hänessä etten tiedä mitä teen. Ollaan vaan oltu tää aika aina naamat vastakkain ja sitä on jo niin tottunut että toinen on siinä koko ajan. Siis tottakai häntä vieläkin rakastan? Ja kyllä olin kerran niin loppu tämän pettämis asian kanssa että itsekkin petin, tosin en harrastanut seksiä vaan muuta ja kerroin tästä miehelleni. Mutta eipä siitä sen parempi mieli tullut. Itseäni ärsyttää ja ahdistaa tämä tilanne. Kun ei siis todellakaan vaan voi luottaa missään asiassa eikä päästää minnekkään. Itsekkään en enää kavereita paljon näe. Tämä on kyllä aika raastavaa.. blaah..
Kylläpä on sairas tilanne. Pettämiset ovat vieneet pohan koko seurustelultanne, ja se on kierouttanut suhteenne. Minusta teidän olisi syytä hakeutua perheneuvolaan tai vaikkapa yrittää sovinnollista eroa. Olette selvästi onkinlaisessa riippuvuussuhteessa, josta ei uskalleta lähteä omille teilleen, koska on niin epävarma omasta selviyrymisestä. Käynti psykiatrilla voisi hiukan auttaa eteenpäin. Voisitte vielä selvitä eteenpäin suht terveinä.
"Mitä mieltä olette, pettääkö hän vielä? "
Tottakai.
Sitäpaitsi jos se on jäänyt viidestä pettämisestä kiinni, piilossa on varmaan toinen mokoma joista et vain tiedä.
niinhän niitä saattaa olla.. :(