Miten ilmaista toiselle, ettei tunteita enää ole..ei vaikka useamman vuoden olen yrittänyt niitä löytää. Kaksi lasta, talo ja autot on, vakityöt, ulkoisesti siis kaikki hyvin. Lapsilta ei haluaisi riistää perhettä, mutta kun itseään ahdistaa niin, ettei enää jaksa kertakaikkiaan.. Olen aina perustanut rehellisyyteen, nyt menee jo sekin ala-arvoiseksi, poltan salaa, en uskalla kertoa tunteistani...ja olen kuitenkin jo kohta nelikymppinen..hei haloo, tuntuu kuin eläisi iskän kanssa. Olisko laitettava lapset hoitoon ja pudotettava pommi? Pelottaa.
Kun ei haluaisi toista satuttaa
itsellä paha olo
132920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On ollut pitkäaikainen ja muutenkin kaikin puolin ihanteellinen suhde. Vain rakkaus ja seksi ovat puuttuneet. Rakkauden tunnetta ei ole ollut, niin moninkertaisesti kuin toinen olisi sen ansainnut ja kuinka olisin tahtonut antaa, mutta kun ei sitä ole ollut niin ei ollut.
Ajattelin kasvattaa kumppanini hitaasti erilleen itsestäni, miten se sitten käytännössä tapahtuisikaan... Hän itsekin viettää aikaa mahdollisimman paljon poissa kotoa, mikä on tietysti hyvä merkki. Ennen olin huolissani hänen yhteydenpidostaan ex-poikaystävänsä kanssa. Nyt, voi kuinka suorastaan tahtoisin vihjailla, että olisi kaikin mokomin hänen kanssaan milloin ja miten tahansa...
Ei suruttomasti mutta mahdollisimman kivuttomasti jos osaisin antaa vanhalle eukolleni kenkää... Hänen tunteistaan en ole varma. Joskus, useinkin hän on vannottanut minua, etten jättäisi häntä mutta toisaalta hän suhtautuu kevyesti kaikkiin asioihin, josta voisi päätellä että varmastikin hänen elämänsä jatkuisi avoeromme jälkeenkin.
Vanhan vaihtamisesta nuorempaan on turha enää moralisoida tai laukoa mielipiteitä. Päätös ja sitoutuminen uuteen on tehty sekä lukkoonlyöty jo aikoja sitten. Nyt ei muuta kuin avoliitosta asumuseroon ja uuden kanssa avioliiton turvalliseen satamaan, joka on täynnä rakkautta ja xxx :)
Yksin oleminen eron jälkeen on minun mielestäni välttämätöntä. Jos menet heti uuteen suhteeseen viet kaikki vanhat tapasi myös mukanasi tähän suhteeseen. Sinun olisi myös katsottava peiliin ja oivallettava mitä sinun pitää itsessäsi muuttaa.
Tätä muutosta ei sinussa tapahdu vaikka kaveri vierellä vaihtuukin
.
Sinä ja vaimosi ollette toinen toisenne muovanneet nyt tuollaisiksi mitä nyt olette. Et olisi tuo mies mihin nuorikkosi on rakastunut ilman vaimoasi.
Muista että kukaan toinen ei ole sinua tekemässä onnelliseksi vaan sinä teet sen itse.
Mukavan yksinolemisen voi silloin vaihtaa vielä mukavampaan kaksinolemiseen.
On varmasti hienoa kun nuorikkosi vielä haluaa miellyttää sinua. Huomaan konkreettisesti eron vaimosi ja tämän uuden naisen välillä.
Niin vaimosikin varmasti teki alkuaikoina?
Seksiä ja hellyyttä silloin riittää.
Älä kuitenkaan odota että sitä riittää jos sinä pysyt muuttumattomana ja samanlaisena mitä olit edellisessäkin suhteessa.
Seksiä ja hellyyshän kuitenkin loppui?
Pidä huoli että se ei lopu nyt tässä suhteessa.
Nuorilla naisilla on niin paljon odotuksia ja toiveita ja mielikuvia ja ruusunpunaisia unelmia että sinulla on kova työ toteuttaa niitä.
Hän ei ehkä ole kokenut vielä eroa eikä nöyrtynyt sen aiheuttaman kivun ja luopumisen edessä?
Ihmettelen miksi miehet vaihtavart nuorempaan ja aloittavat koko rumban niinkuin alusta?
Ottavat naisen joka tulee edellisen naisen jalanjälkiä. Tekee samat temput ja odottaa samoja asioita mieheltään kun ei ymmärrä vielä mikä oikeasti merkitsee.
Sen ymmärtää vasta kun on menettänyt jotakin itsestäänselvää ja merkittävää ja katsonut sen jälkeen pari vuotta peiliin.
Minä en ikinä jaksaisi aloittaa alusta.
Jeejee. Kestää sekin sitten varmaan muutaman vuoden;-). Kenkää ja muuta. Ja sitten tooosi turvalliseen avioliiton satamaan;-D! Naurattaa:-).
Vaadin puolisoltani rakkautta ja seksiä. Jos jompikumpi tai molemmat puuttuvat, niin popoa tulee. En ole niitä miehiä, jotka tyytyvät omaan käteen. Vatkaa vaan yksinäs.
Meillä ei kuitenkaan lapsia, kotia, mitään. Ei olla edes asuttu vielä yhdessä, mutta silti tämä sattuu. Viiltää niin pahasti kun toinen sanoo rakastavansa minua ja olen koko elämä hänelle, mutta itse en voi sanoa samaa. Rakastan kyllä häntä, mutta en enää sillä tavalla, jolla suhteessa pitää rakastaa, jotta siinä olisi hyvä olla. Sattuu niin paljon, että taju meinaa lähteä! Mutta minun ON PAKKO olla itsekäs. Vaikka nyt maailma kaatuu päälle niin, miten se kaatuisi sitten jos olisi ne muksut ja talo ja tunteet olis edelleen mun puolelta samalla tasolla?
Sulla on varmaan vielä tuplasti vaikeampaa kuin minulla, mutta jos et ole onnellinen niin luovuta, jos uskot ettei se siitä muuksi muutu. Pitää osata luovuttaa.
Tapojahan on monenlaisia. Ensinnäkin on muistettava koko ajan että toiseen sattuu, siitä ei pääse mihinkään. Päätöksesi on oltava pitävä ja perusteltu. Senhän se puolisosi haluaa ensin kuulla. Varaudu pitkään prosessiin, sillä sulattelu aikaa on toiselle annettava.
Oletko kirjoittaja ihmisiä? Yksi hyvä keino on kirjoittaa ajatuksensa paperille ja antaa toiselle luettavaksi. Hän voi itse valita parhaan ajan siihen. Sitten valmistaudut vastailemaan sitä mukaa, kuin toisella herää kysymyksiä. Pyri olemaan asiallinen ja rauhallinen, vaikka toinen voi käyttäytyä voimakkaasti (ymmärrettävää!). Älkää edes yrittäkö käsitellä asiaa yhdellä kertaa, vaan sopivina annoksina.
Voitte mennä myös perheterapiaan, ainahan on mahdollisuus että suhde uusiutuukin...
Lapset tulisi ottaa huomioon niin, että myös heille kerrottaisiin heille ymmärrettävällä tavalla. Miten olet aikonut sen tehdä? Heiltä ei pidä salata missään nimessä asiaa, vaan ottaa surutyöhön mukaan.
Teidän on saatava myös kahdenkeskistä aikaa, sillä kaikki asiat eivät ehkä pienille korville sovi. Onko joku sukulainen tai tuttava valmis katsomaan muutaman tunnin lapsia?
Joudut itse kokemaan ahdistavia tunteita, kenties jopa syyllisyyttä. Kuinka olet aikonut käsitellä niitä? Onko sinua helppo painostaa tai manipuloida? Osaatko perustella järkevästi päätöstäsi? Varaudu siis myös omaan tunnemylläkkääsi.
Mitä kärsivällisemmin osaat toimia, sitä vähemmän se repii teidän perhettänne. Tärkeintä on suunnata katse tulevaisuuteen ja uusiin mahdollisuuksiin – kaikille osapuolille.
Ainoa ongelma on siinä, että tuo mies ei osaa käsitellä ollenkaan näitä tunnepuolen asioita. Olen kirjoittanut hänelle muutamia kirjeitä yhteiselomme aikana, eikä hän ole ymmärtänyt niistä mitään..mutta kokeillaan.. pidän teidät ajantasalla.. Tilaan mummoviikonlopun lähiaikoina..
Suosittelen asioiden läpikäymistä joko kirjeitse tai kasvotusten. Kirjeen kirjoittamisessa on se vika, että se menee helposti joko syyttelyksi tai itsesyytökseksi eikä toinen välttämättä ymmärrä mitä tarkoitan. Kirje voisi kuitenkin toimia hyvänä aloituksena keskustelulle.
Toisaalta se kirje voisi olla hyvä siinä mielessä, että saat miettiä asioita rauhassa.
Yksi vaihtoehto on nimittäin se, että miehesi on myös onneton suhteessanne ja miettii aivan samaa kuin sinä.
MInun on vaikea ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa toinen olisi täydellisen onnellinen ja toinen täydellisen onneton. Luulen, että kenellä tahansa pitkässä parisuhteessa elävällä tai sellaisessa eläneellä on usein vahva tunne siitä, että haluaa erota.
Tai ainakin haluaisi pois tilanteesta, edes hetkeksi.
Kyllä minä aina kaikissa suhteissani mietin eroamista, koska kukaan mies ei ole vielä toistaiseksi tehnyt minua täydellisen onnelliseksi.
Miehet ovat muuten yleensä tyytyväisiä suhteeseen, jos seksiä on riittävästi kun eivät kaipaa sitä henkistä yhteyttä, välttämättä.
on myös tarpeen. Tuskin toiselle tulee ihan puun takaa tunteesi. Kannattaa suoraan sanoa, ettei ole onnellinen suhteessa ja asialle täytyy tehdä jotakin. Sekin voi auttaa, että saa tunteensa sanottua. Asiat voivat muuttua, kun möykyn saa liikkeelle.
Jos asiat eivät muutu, niin eroa kannattaa miettiä, mutta myös silloin kumppani olisi itsekin valmistautunut pommiin ja voinut osaltaan vaikuttaa ettei se räjähtäisi.
Älä heitä elämääsi hukkaan pidentämällä eropäätöstä eli pommi on uskallettava pudottaa.
Aiotko vielä pitkäänkin miettiä asiaa? Minusta tuntuu että miehesi huomaa että sinulla asiat eivät ole kunnossa. Olisi varmaan parempi että tekisit ratkaisusi mahdollisimman nopeasti koska asiat helpottavat kummasti sen jälkeen kun on tehnyt päätöksen, sanonut sen ja toteuttanut sen.
Näistä sinulle tulleista vastauksista on minullekkin apua. Olen seurustellut avomieheni kanssa vain vajaat 3 vuotta ja meillä on yksi pieni lapsi. Moneen kuukauteen en ole tuntenut häntä kohtaan mitään ja ajatellut eroa. Mieheni on vain niin hyväsydäminen, rakastava, auttavainen ja hyvä isä, että tekee kipeää särkeä hänen sydämensä. Mutta jos en tee asialle mitään, omani särkyy ja mielenterveys petää. Aika parantaa haavat, niin ainakin sanotaan. Kyllä mä uskon että miehet selviää. Pakkohan niiden on, lasten takia.. Pitäisi se poimmi vaan vielä uskaltaa pudottaa...
tilanne,joulun kuin saisi vielä menemään ok niin sitten ilmoitan että haluan erota.Asunnon olen jo vuokrannut ja muutkin käytännön asiat ok,ainoa on tämä niin sanottu pommi.Tiedän kyllä että mieheni on arvannut tilanteen ja myöskin sen että en ole pitkään aikaan ollut onnellinen,enkä pelkästään syytä miestäni tilanteesta,mutta toisaalta jos asioita olisi muuttanut niin tilanne olisi eri.Kyllä 12v olisi pitänyt luonteen ja käyttäytymisen toista kohtaan muuttua eikä pelkästään pahentua,toisten mielestä varmaan teen väärin mutta pakko on myös ajatella itseään ja lapsia,mutta hyviä jouluja kaikille.