Anoppini on älykäs ja korkeasti koulutettu ihminen. Meillä on samantapainen elämänkatsomus (kuten myös miehelläni) ja tulemme hyvin juttuun. Saatamme kyläillä toistemme luona ilman miestäni (joka on paljon työmatkoilla) ja vaikka laittaa yhdessä ruokaa. En myöskään pahastu, jos anoppi alkaa siivoilemaan tullessaan meille: minä ja oma äitini olemme taloudenhoidossa aika huolettomia emmekä niin tarkkoja siisteydestä. Välillä olen ollut masennuksen vuoksi sairaslomalla ja mielestäni on hyvä saada arkeen apua joltain läheiseltä ihmiseltä.
Appeni on jo edesmennyt. Haluaisin sanoa, että olkaa vanhusten kanssa hyvissä väleissä, kun he vielä elävät. Sen jälkeen on myöhäistä paikata välejä.
Appeni on jo edesmennyt. Haluaisin sanoa, että olkaa vanhusten kanssa hyvissä väleissä, kun he vielä elävät. Sen jälkeen on myöhäistä paikata välejä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onnea onnistuneelle ihmissuhteelle!
Kunnioitan vanhempia ihmisiä ja kuuntelen mielellään vaikka isovanhempieni viisauksia. Olen onnekas, koska minulla on isä, äiti ja sisaruksia sekä mukavia sukulaisia mieheni puolelta. Ystävät voi valita, sukulaisia ei.
kannattaa pitää välit hyvinä kaikkiin, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu elämässä.
Minullakin on hyvät välit anoppiin. Hän ei ole korkeasti koulutettu, eikä aina välttämättä ymmärrä kaikkea, hänellä on erilainen elämänkatsomus ja arvomaailma kuin minulla, ja silti tulemme hyvin juttuun. Saatamme kyläillä toistemme luona, mutta kotiani siivoamaan en ole häntä tarvinnut eikä hän tarjoutunut. Hänellä on joskus vanhanaikaisia ja ymmärtämättömiä mielipiteitä ja ahtaita käsityksiä, hän saattaa olla jyrkkä kannanotoissaan ja joustamaton teoissaan, mutta ei se haittaa. Eihän kenenkään tarvitse olla täydellinen. En kiinnitä huomiota hänen vikoihinsa ja päästän ohi korvien ajattelemattomat lausahdukset, sellainen on vain inhimillistä. En yritä muuttaa häntä mutta en itseäniään. Me voidaan olla ystävät erilaisinakin. En jää hautomaan, jos hän tekee jotain väärin, koska sellaisiahan kaikki ihmiset ovat. Sivuutan huomiotta ja annan anteeksi tyhmyydet niin häneltä kuin itseltänikin.
Sallivuus, sopiva hälläväliä-asenne ja positiivinen ajattelu on hyvän suhteemme salaisuus.
Harvinaisen kypsä ihminen. IHAILEN.
Paljon onnea elämässä!
Anoppi - ei mikään helppo ihminen - on rakkaan mieheni äiti, ja siksi rakastan häntäkin. Hän on miehelleni tärkeä, hän on tämän synnyttänyt ja kasvattanut ja huomioi ja huolehtii vielä aikuisenakin. Tietysti mieheni perhe on minullekin tärkeä.
Nimimerkit "itsestä kiinni" ja "sukurakas" kertoivat paljon samaa, miten itsekin ajattelen. Minulle riittää, että mieheni kanssa tulemme toimeen niin hyvin, että olemme toisillemme melkein täydelliset. ;-) Ei hänen mukanaan elämääni tulleiden ihmisten aina tarvitse olla minun mieleni mukaisesti kelvatakseen. Silti heidän kanssaan voi tulla toimeen ja pitää yhteyksiä kullekin sopivalla tahdilla. Ihan vain siksi, että he kuuluvat mieheni elämään siinä kuin minäkin.
Tiedän, että osa vaikeista anoppi-miniä-suhteista johtuu siitä, että anoppi sattuu olemaan mahdoton, mutta osa taas siitä, että miniä sattuu olemaan samaa laatua. Olisin minäkin ehkä helpomman anopin valinnut, jos olisi ollut mahdollisuus valita! Mutta kun juuri minun anoppini sattui kaupanpäällisiksi tulemaan, niin yritän löytää hänestä hyviä puolia ja muistaa, että hän on eri sukupolvea kuin minä. Hänen voi olla yhtä vaikea joskus hyväksyä minun juttujani kuin minun on hänen juttujaan. Juju on siinä, että osaamme antaa toisillemme silti tilaa ja arvostaa toisiamme, koska meillä on ihminen, joka on molemmille tärkeä, hänen poikansa.