Näitä kyselyjä on tehty monta, mutta ihmettelen vain niiden tuloksia. Väitetään, että suomalaisilla on vain keskimäärin 4 ystävää. Ei se minusta ole vähän. Minulle se olisi paljon.
Itselläni on yksi sielunkumppaniystävä ja kaksi hiukan läheisempää ystävää. Muut luokittelen kavereiksi, joiden kanssa törmätään joskus ja käydään bilettämässä. En siis seurustele eli poikaystävää en ole laskenut.
Miten teillä muilla?
Itselläni on yksi sielunkumppaniystävä ja kaksi hiukan läheisempää ystävää. Muut luokittelen kavereiksi, joiden kanssa törmätään joskus ja käydään bilettämässä. En siis seurustele eli poikaystävää en ole laskenut.
Miten teillä muilla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
...tietää kaiken..............
Ajattelen, että ystävyys on sitä, että toiseen luotetaan, toista arvostetaan, toista tuetaan, toiselle ollaan olemassa ja jaetaan ne ilot ja surut yhdessä. Myös sitä, että ystävä ei hauku, arvostele, ole ilkeä ja välinpitämätön, on aidosti kiinnostunut toisen asioista ja jaksaa kuunnella. Ystävä voi myös sanoa vapaasti oman mielipiteensä, mutta osaa sanoa sen niin, ettei tahallaan loukkaa toista.
Nykyään itselläni ei taida olla yhtäkään ystävää oman määritelmäni mukaan. Ehkä yksi, mutta näemme aika harvoin, koska hän ei koskaan ehdi nähdä minua, joten tuntuu, että hän lipuu jatkuvasti kaverin ja ystävän välimailla.
Kavereita kyllä on ja kyllähän niidenkin kanssa tulee asioista juteltua, mutta aitoa ystävää ei ole :/
Ehkä olen liian vaativa..
Minulla ei ole yhtään todellä läheistä ystävää.
Luottoystäviä 3
Hyviä kavereita 2
hyviä tuttuja 5
Satunnaisia tuttavuuksia useita kymmeniä
Minulla on luonnollisesti yksi paras ystävä, mutten usko itse olevani kenenkään paras ystävä.
2 ystävää IRL ja netissä 2-4 ystäväksi luokiteltavaa. Kavereita ja hyvänpäiväntuttuja ei ole IRL juuri lainkaan, tosi pieni sosiaalinen piiri.
joskus on ollu mutta ei oo enää enkä välitä, tuttuja kyllä/kavereita mutta ei sitä enää oikein jaksais ruveta sitä luottamustakaan keräämään ketään kohtaan, säilyttää vaan ne tietynlaiset välit ja etäisyyden niin se riittää enkä oo enää ees yhtään varma osaisinkokaan olla kenenkään ystävä ku nykyään näytetään niin kovasti kaipaavan sellasta ihmistä joka on niin paljo erilaisempi mitä ite oon. huh huh.
Tuntuu jotenkin vaikeakta vetää rajaa ystävän ja kaverin välille, mutta uskosin, että minulla on 2 hyvää ystävää ja kolmesta viiteen kaveria. Tosin näitä ystäviäkään en välttämättä tapaa kuin ehkä kerran vuodessa toista ja toista muutamia kertoja nyt kun en enää asu kotipaikkakunnallani.
Jutut kumminkin näiden ystävien kanssa jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäivät eikä ystävyys ole laimentunut mielestäni, vaikka emme näkemisen lisäksi pidä oikeastaan muillakaan tavoilla yhteyttä siinä välissä.
Näillä ystävillä ja kavereilla on paljon muitakin ystäviä, mutta koska itse olen melkoinen lonely wolf, en hirveän usein kaipaa ystävienkään seuraa. Ja toki opiskelu vie paljon aikaa ja siellä taasen on tietysti ne omat tuttunsa, joiden kanssa viettää aikaa.
Toki välillä itsekin harmittelee kun ei ole tullut tämän enempää ikinä "kerättyä" kavereita nuorempanakaan, sillä silloin harvoin kun vaikkapa menojalkaa vipattaa, niin voi olla tuskallisen vaikeaa joku mukaan saada. Mutta toisaalta olen miettinyt, että koska minulle se on melkoinen ponnistus pitää yhteyttä ystäviin ja saada järjestettyä aikaa, niin tuskin olisin edes pystynyt kovin suurta ystävä joukkoa pitämäänkään kasassa. Koen yhteydenpidon ja esim. merkkipäivien muistamiset välillä hyvinkin stressaavina.
Tulipas siinä tekstiä.. : )