Tuli mieleeni tälläinen, ihan ajankohtaista minulle.
Miten te kakkoset, jos salarakkaanne kuolisi,menettekö hautajaisiin? Tai käyttekö sitten omia aikojanne siellä haudalla?
Ja, sekin, saatteko tiedon hänen menehtymisestään, muualtakin kuin vaikka lehdestä kuolinilmoituksesta?
Miten te kakkoset, jos salarakkaanne kuolisi,menettekö hautajaisiin? Tai käyttekö sitten omia aikojanne siellä haudalla?
Ja, sekin, saatteko tiedon hänen menehtymisestään, muualtakin kuin vaikka lehdestä kuolinilmoituksesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuolisin surusta, jos salarakkaani kuolisi. Hän on nimittäin minun todellinen rakkaani. Aika usein tulee ajatuksiini kuolemanpelko, koska hän on aika vaarallisessa ammatissa.
Ja mistä saisin sen selville, jos niin ikävästi kävisi? En varmasti mistään, asun monen sadan kilometrin päässä ja heidän paikallislehtiä en lue. Sekin vielä.
Rakkaani asuu muutaman sadan kilometrin päässä ja työskentelee vaarallisessa ammatissa. Saisin tiedon hänen poismenostaan hänen kaveriltaan ja varmasti menisin hautajaisiin mutta "taustalle".
salarakkaat hengailee mukana paikoissa missä on miehen kavereita, ja ovat kavereita niidenkin kanssa, kyllä tieto varmaan kulkee. Vaimo on ainut joka ei tiedä salarakkaasta, ystäväpiiri hyvinkin!
kyllä nyt sanoisin niin että tarpeeksi hävytöntä jo se että suhteilee varatun naimisissa olevan ihmisen kanssa on jo tarpeeksi saati että tunkisitte itsenne vielä perheen keskelle hautajaisiin jälkeen voi kyllä mennä mutta kyllä kakkoset ei kuulu sinne. jos on kakkosena pysynyt ei varmasti ole sinne toivottu kanenkään puolelta yleensäkin kakkoset kuvittelevat itsestään liikoja pelkkiä patjoja
tästä aiheesta ja sopineet ettemme toistemme hautajaisiin osallistuisi, sillä surra voi menetystään ilman mitään peijaisia. Turha on aiheuttaa lisää mielipahaa sureville.
Jos toinen meistä loukkaantuisi tai sairastuisi vakavasti, niin silloin menisimme sairaalaan. Rakkaan näkeminen tai kuuleminen voisi olla se mikä käynnistäisi toipumisen.
Olemme molemmat tahoillamme varattuja, emme kuitenkaan rakkauden sitein vaan velvollisuuden köysin.
Jaa, et sitten koe että kun sinne sairaalaan menisit istumaan vuoteen vierelle,siitä ei sit tulisi mielipahaa kenellekkään?
Pysy vaan poissa silmistä,piilossa loppuun saakka kun siihen kerran olet alkanutkin.
Niin, ne köydet on paksumpia kuin siteet,siteet murtuu, katkeaa helpommin kuin vahvat köydet.
vastailet, en ole kakkonen. Tiedän vain että ne salarakkaat on ihan porukoissa mukana, kun vaimo on kotona.
Kun kalkkiviivalle laitetaan rakkaan toipuminen tai vihityn mielipaha, niin ei hetken epäilystä kumpi on tärkeämpi.
Köysiä on niin monenlaisia, hirttoköysiäkin.
Et halua aiheuttaa mielipahaa sureville kuolemantapauksessa, eikö ne omaiset sitten sure siellä sairasvuoteella läheisensä sairastumista tai loukaantumista?
Sinäkö sinne lennät pelastavana "enkelinä"?
Kyllä minä surisin sitä, että petos sydämessään on täältä maailmasta lähtenyt. Synti mukanaan on taivaan portille menossa, ja se on kyllä aika tuskallista ajatella. Jumaan armoon ja rakkauteen on turvaaminen siellä viimeisellä raala. Kannattaa elää siten, ettei tuollaista tilannetta synny. Tuntuu aika itsekkäältä ajatella, että salarakkaan osallistuminen hautajaisiin ketään lohduttaisi. Ei se lohduttaisi myöskään salarakasta, kun näkisi kaikki ne salaraakkan läheiset, joita on kuitenkin rakastanut elämässään.
Salarakas ajatelkoon tätä, ja luopukoon pahoista teistään ja tehköön parannuksen. Rukoilkoon ja katukoon syntejään, ja etsiköön sitten uuden suhteen vapaan ihmisen kanssa. Näin saisi myös suhteelle siunauksen.