Jos toista ihmistä on joskus rakastanut, niin rakastaa tätä aina. Jos huomaa rakkauden hiipuneen, niin kyse ei alunperinkään ollut rakkaudesta vaan ihastumisesta.
rakkaus ei
koskaan sammu
9929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole mitään aatetta, jonka puolesta henkeni uhraisin, mutta mieheni puolesta voisin tehdä sen. Jos saamme joskus lapsia, varmaankin tunnen heitä kohtaan samoin.
Luulin kyllä miestäni ihan järkeväksi ihmiseksi. Taitaa ollakin aika tyhmä, koska väittää nyt, että vuosia kestänyt rakkaus minua kohtaan on sammunut. Mutta jos rakkaus ei voi sammua, niin hän ei ole siis oivaltanut, että eihän se rakkautta ollutkaan, vaan ihastumista. Mielenkiintoista, että on jaksanut olla ihastuksensa kanssa yhdessä jo pian 20 vuotta!
Kyllä rakkaus voi sammua ja loppua, jos toinen omalla käyttäytymisellään sen tappaa!
Henkisen väkivallan, ahdistuksen ja pettymyksien myötä tunteeni viilenivät, sitten muuttuivat välinpitämättömyydeksi... Mies vei minulta hetkeksi kyvyn rakastaa itseäni - ja kun itseään ei rakasta, ei voi rakastaa toistakaan. Kyllä rakkaus voi kuolla, kun se tapetaan.
olen kanssasi! Kyllä se vaan voi sammua... mut jotain tunteita aina kuitenkin jää... jos ei rakkautta niin pelkoa.
Ihminen on jälkiviisas. Eli, jos suhde ei toimikaan, silloin selitetään, että kyseessä ei ollut "todellinen rakkaus" vaan ihastus. Tästä on tutkimustietoakin olemassa.
"Saatamme myös muuttaa tarinan aloitusta saadaksemme sen soveltumaan paremmin yhteen tarinan lopun kanssa." (Sternberg 2005, 37. Rakkaus on tarina).
"Eronneiden into kertoa rakkaudestaan sokeana rakkautena syntyy erokokemuksessa." (Jallinoja 2000, 152. Perheen aika).
Rakkaus voi sammua ainoastaan, jos rakastettu harjoittaa jonkinlaista väkivaltaa. Tämä väkivalta voi olla fyysistä tai sitten psyykkistä, kuten vaikkapa pettäminen. Muissa tapauksissa rakkaus ei koskaan sammu.
Ei rakkaus ole sen kummempi tunne kuin joku toinenkaan vai väitätkö, että jos on jota kuta joskus vihannut/pelännyt/kedehtinut jne, niin tuntee samoin aina.
Turha rakkautta on glorifioida; se on tuntemus ja sekin muuttaa sekä muotoaan että kohdettaan.
Minusta se ei mene niin, vaan kyllä rakkaus voi kuolla. Rakkaus voi yksinkertaisesti unohtua ja kadota jos esim. suhteen päättymisestä on tarpeeksi aikaa ja ihmisellä vaikkapa uusi rakkauden kohde. Ja jopa ilman mitään suurempaa syytä.
Jos sama vanha mielikuva rakastetusta on rikkoutumattomana säilynyt, niin ihminen voi kuvitella rakastavansa edelleen. Tosiasiassa se on vain mielikuva ja sitä mielikuvaa rakastaa.
Läheisyys voi kuolla täysin kahden ihmisen väliltä, joten mitä rakkautta siinä sitten enää tuntee? Veljellistä rakkautta?
Henkinen ja fyysinen väkivalta tappaa tunteet.
Sen jälkeen ei ole mitään jäljellä.
Onttoa ja tyhjää. Mikään ei niitä kuolleita tunteita herätä henkiin.