opettajapersoona

oli hyvä.
Vaikka ei tykännytkään Vietnamin sodasta.
Minä, taas, pidin sitä sotaa hyvänä.
Ja Lennonin "Ono-laulut" vieroittivat hänestä hyvin.

latinan/suomen opena tosi komea otus. Persoonallinen oli myös. Istui latinan tunnilla mun (olinko ylpee, no olin) pulpetin kannella!!!Tosi on ja kertoi vitsejä. En ollut varmaan itsekään ihan vaisu tytteli.keskikoulussa sain hyviä numeroita ainekirjoituksessa vaan en enää lukiossa. Ne asia-aineet ei oikein luonnistaneet. Saatoin sanoa aha kun sain aineeni takaisin ja meikäläistä vietiin. menin käytävään mököttään. (Omituinen otus siis). Viimisellä luokalla mentiin luokka ja tää ope johonkin taloon vähän bailaan koulunpäätymisen kunniaksi. Siellä oli ulkovessa. Arvatkaas olinko onnellinen kun pyysi mua mukaansa. Ai,no ei mitään. Vahtimaan ovea et sai olla vessassa rauhassa. Mut olihan sekinjo paljon. Sain kyllä halauksenkin-pitkän, mutta viattoman.

No muistan hyvin mun 1 ja 2 luokan opettajan.
Oli sellanen vanhempi tummahiuksinen nainen ja erityisesti muistan ilmeen kun sillä oli kulmat kurtussa. Ja mieleen painunut tapauksia, jolloin sain noottia.

Jäänyt siitä varmaan jotain traumoja, kun vielä vuosikymmenienkin jälkeen on noin mielessä.
Varmaan jollain tavalla vaikuttanut siihenkin, millainen nyt olen.

Valtavan iso parrakas mies. Antoi minulle joka vuosi kympin kuvaamataidosta.

joka kulkee mukana koko ajan eli minä ite :)Täytyypi olla mielessä, ei sentään täällä.

Mutta mutta...ehkä näin juuri siksi että oli monta ihailtavaa opettajapersoonaa. Ilkeitä en muista olleenkaan.