samassa pihapirissä..Mitä mieltä tuleeko suhde onnistumaan, tulevan (?) siippani äiti asuu vielä poikansa pihapiirissä, ja ei helposti ole muuttamassa pois. Skippaanko miehen? Varsinkin kun tää anoppi näyttää huolehtivan pojastaan vähän likaakin, siivoamisesta ja pyykkäämisestä päätellen. Neuvoja!
anoppi
asuisi
121333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi hän ei saisi auttaa poikaansa esim. pyykinpesussa ja siivouksessa? Miksi hänen pitäisi muuttaa pois kodistaan? Vainko siksi, että poika seurustelee. Annahan ajan kulua, niin näet kuinka yhteiselonne sujuu. Et sinäkään olisi valmis muuttamaan kodistasi jonkun ventovieraan saapuessa ensimmäisiä kertoja.
minä ajattelisin, että onpa hyvä mies, jolla on hyvät suhteet äitiinsä ja on äidille turvana samassa pihapiirissä. Kuvittelen hänet lämminhenkiseksi ja empaattiseksi, huolenpitoon ja vastuuseen kykeneväksi mieheksi, ja äitinsä puolestaan auttelee häntä. Ihailtava tilanne minusta. Miksi siis jättäisit hänet?
Tietysti voikin olla niin, että he asuvat pakosta lähekkäin vaikkeivät pidäkään toisistaan, riitelevät jne - senhän näet kun seuraat tilannetta. Äitiään karttava mies on minusta paljon huolestuttavampi kuin äidin (ja muiden) kanssa toimeentuleva.
Ei äidit automaattisesti vastusta miniöitä, eikä ole riidoissa miniöitten kanssa, ei myöskään äidin lähellä asuvat miehet ole aina mammanpoikia. Tilanne voi olla myös aivan ihanteellinen. Katso siis millaista on, älä ole ennakkoluuloinen äläkä tuomitse valmiiksi, ennen kuin tiedät.
Kannattaa katsoa tarkkaan ja tutustua ihmiseen ja tilanteeseen. Miten pystytte ottamaan henkisen eron äidistä kun hän asuu samassa pihapiirissä? Tuleeko hän kutsumatta kylään? Miten voitte harjoittaa intiimiä suhdetta? Kestätkö sitä, että anoppi on mahdollisesti päivittäin kanssasi tekemisissä ja omaa elämää ei välttämättä ole?
Mies voi olla niin riippuvainen äidistään ettei osaa itse tehdä mitään (pyykkäykset tms.) haluatko nykyaikana vielä sellaisen miehen itsellesi? Pohdippas näitä kysymyksiä tarkaan ja harkitse mihin olet ryhtymässä. Tee pieni testi miten anoppi reagoi jos sinä vaikka vaihat verhot miehen asuntoon ja peset pyykit jne.
Ja tässä syy:
Olet menossa naimisiin miehen kanssa ja kysyt jätätkö hänet nyt koska hänen äitinsä asuu samassa pihapiirissä. Siis kukaan ihminen joka on menossa naimisiin oikeista syistä eikä vaan siksi että on kivaa pitää isot häät, ei edes kysyisi moista. harkitse tarkkaan koko naimisiin menoasi , sillä tuntuu että jos on näin heppoiset perusteet toisen jättämiselle, ei ne naimisiin meno perusteetkaan varmaan ole kummoiset.
onnistuu, jos molemmat osapuolet kunnioittavat toistensa yksityisyyttä ja valintoja.
Joskus, jos teillä on lapsia, lähellä asuvasta mummasta on paljon iloa sekä teille että lapsille.
Jos asiat ei mene hienosti, eikä henkilökemiat pelaa, on lähekkäin asumisesta vain haittaa... asiat kärjistyy herkästi.
Etukäteen ei voi tietää, miten teillä lähtee sujumaan... Tutustu anoppikokelaaseen avoimin mielin, osoita oma hyväksyntäsi ja kunnioituksesi, anna hänelle mahdollisuus! Kun oma käytöksesi on asiallista ja kunnioittavaa, saat varmasti samanlaisen vastaanoton. Saattaapa tulevaa anoppiakin jännittää, millainen sinä olet ja miten elämä lähtee rullaamaan... Onnea teille!
Riippuu paljon ihmisistä ja olosuhteista - kyllä se voi onnistua ja olla jopa hyvä ratkaisu.
Meillä ei onnistunut ja syitä on monia. Yhdistelmä vaan oli mahdoton: kontrolloiva ja määräilemään pyrkivä anoppi, mahdottoman kiltti ja sopuisa poika (siis mun mies) ja helposti ärsyyntyvä ja rajojen ylityksistä hermostunut miniä elikkäs minä.
Nyt asutaan etäämmällä toisistamme ja välit on saatu ihan sopuisiksi ja toimiviksi.
Meidän kohdalla liian lähekkäin asuminen toi kaikista ne pahimmat puolet esiin. Tilanne oli ahdistava ja räjähdysherkkä.
Teillä voi tietenkin olla aivan toisin. Tutkaile tilannetta.
Varsinkin maaseudulla tapa on edelleen aika yleinen, kun isojen talojen pihapiirissä on vanhojenpirttinsä ja jossain talon seuraavan isännän on asuttava. Aina siis tuollaisessa tilanteessa on pärjätty, ja aina on ollut niitä anoppeja ja miniöitä, jotka ovat olleet toistensa tukassa. Vain aika näyttää, kumpaan porukkaan kuulutte.
Mutta kun neuvoja peräänkuulutit, niin yksi tuli mieleen. Jutustasi kalskahtaa, ettet ole vielä tulevasta ukosta kovin varma, olette siis aika alkuvaiheessa. Näin päättelen, kun olet vielä anopin vuoksi valmis skippaamaan miehen. Tuntuu, että jos olisitte olleet pidempään yhdessä, niin tietäisit jo, millainen anoppi on. Joten se neuvo on, että jos ryhdyt leikkiin, niin suhtaudu hiukan avarakatseisemmin hommaan. Älä luulottele mitään muista ihmisistä, edes mahdollisesta anopista, tähän tutustumatta ja mahdollisuutta antamatta. Oma asenteesi tuntuu hiukan anopeista ja miniöistä kerrottujen juttujen ennakkoon kyllästämältä. Ja varsinkin niin, että vika on oitis anopissa ja peräkammarinpojassaan. Reipas nykytyttö uskaltaa tarttua tuollaiseenkin haasteeseen edes kokeilumielessä, jos miehessä muuten tuntuu siippa-ainesta olevan.
Eihän tuohon voi ottaa kantaa jos ei tunne teitä molempia. Jotkut tulevat oikein hyvin juttuun anoppiensa kanssa, jotkut eivät. Älä ainakaan yleistä, että kaikki anopit ovat hankalia.
Mutta päätä ensin, haluatko olla miehen kanssa. Eihän suhdetta päätetä sukulaisten perusteella!
asuu omassa asunnossaan vaikkakin samassa pihassa ja jos mummu ripustautuu liiaksi poikansa ja tämän perheen elämään niin voihan siitä puhua hänen kanssaan. Alkuun se vaatii jokaiselta sopeutumista koska taloon tulee yksi ihminen lisää ja varsinkin jos nämä äiti ja poika ovat tottuneet asumaan kahdestaan jo jonkin aikaa. Tässä asumismallissa olisi varmasti hyötyä niin mummolle kuin myös teille nuoremmille hänestä jos homma vaan sujuu ilman kähinöintiä. Minusta se on paha jos vanha ihminen ajetaan pois omasta kodistaan.
Täällä oletetaan heti, että anoppi on määräilevä ja toisten asioihin puuttuva. Eihän sen nyt välttämättä tarvitse niin olla!
Siivoamisen ja pyykkäämisen määrästä ei voi päätellä yhtään mitään. Jos nämä on asuneet tällä tavalla, niin heille on sopinut tämä järjestelmä. Anoppi siivoaa sen, mitä siivottavaa on, eikä pyykkäämistäkään voi olla enempää kuin se määrä mitä pyykkiä tulee.
Siivoaminen ja pyykkääminen todennäköisesti siirtyy miniän hommaksi, jos hän miehen huusholliin muuttaa. Ei pidä antaa ennakkoluulojen pilata hommaa, vaan on lähdettävä avoimin mielin tähän juttuun, jos kerran rakkautta ja liittoutumishaluja on. Ei kaikki aikuisten poikien äidit ole mitään Niskavuoren emäntiä, kai nyt muunkinlaisia ihmisiä on olemassa.
Itsellä on kokemusta sen verran, että seurustelin aika pitkään tällaisen äidin kanssa kahdestaan eläneen miehenpuolikkaan kanssa. Hekin asuivat samassa pihapiirissä, mutta siis eri rakennuksissa. Äiti oli oikein mukiinmenevä ihminen, ei pomottanut eikä puuttunut mihinkään tarpeettomasti. En yhtään olisi epäröinyt mennä siihen miniäksi, ja oikeastaan, minähän meninkin, periaatteessa asuin siellä, vaikka omakin asunto oli. Pojan kanssa hankaluuksia sitten tuli, ei äidin. Eikä ne pojankaan hankaluudet johtuneet äidistä, vaan siitä, ettei meillä luonteet synkanneet sitten kuitenkaan yhteen. Mutta anoppiehdokas olisi kelvannut oikein hyvin ja sopuisaa oli hänen kanssaan koko ajan.
Niin että älä tähän nyt heti kaada suhdettanne, jos muuten hyvin menee. Tutustu tähän tulevaan anoppiisi ensin.
ikinä, eikä missään tilanteessa!!!!!!!!!!!!!!!!Äitinsä helmoissa roikkuva äijä on säälittävä ilmestys. Äiti varmaan siivoaa ja pesee pojan pyykitkin.
Riippuu ihan anopista ja miniästä, kuinka onnistuu. Välimatka sinänsä ei riko suhdetta. Anopin ja miniän välit voivat olla huonot, vaikka anoppi asuisi toisessa maassa.
Itse asun poikani perheen kanssa samassa pihapiirissä yhdeksättä vuotta.
En mene heidän kotiinsa kuin kutsuttuna. Muutenkin tällaisessa tilanteessa tarvitaan enemmän väljyyttä ja välimatkaa.
Joskus menee viikkokin, että emme ole puheissa pojan, miniän tai lasten kanssa. Se ei johdu erimielisyyksistä, vaan siitä, että kumpikin pitää reviirinsä "puhtaana".
Jos muutat samaan pihapiiriin anopin kanssa, niin pelisäännöt on heti alkuun tehtävä selviksi kaikessa ystävyydessä.
Jos anoppi on luonteeltaan määräilevä ja omistava, niin yhteisasuminen tuskin onnistuu.