Olin 14v kun tapasin nykyisen poikaystäväni. ollaan seurusteltu hieman yli 2 vuotta, ja meillä on kaikki tosi hyvin. Hän on ihana ja vanhemmat myös. ollaan just sopivat toisillemme. Yleensä tämän ikäiset (16v) ei seurustele kuin alle vuoden? Me ollaan ku just tavattu vaikka ollaanki kokeiltu jo kaikkea. mut sitten toisinaan miettii että mitä jää kokematta jos ollaan yhdessä vielä kolmekymppisinä? Jääkö nuoruus jotenkin elämättä? Ei haluta kumpikaan erota, koska rakastetaan toisiamme, eikä pystyttäs elämään ilman toista. Mutta sitten miettii että ollaanko liian nuoria vakavaan suhteeseen? ei tiedetä mitä pitäs tehdä. ollaan kokeiltu taukoa mutta ei siitä tullut mitään, ekan päivän jälkeen oli pakko taas nähdä koska ei pystytty olemaan erossa. Mitä voi tehdä? onko muilla samanlaisia kokemuksia? ja mitä mieltä ootte tästä?
"se oikea" nyt jo?
qwert92
101225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miks ihmeessä pitäis erota jos suhde tuntuu hyvältä?? Onhan sitä ennenkin nuorena alotettu ja oltu yhdessä 60 vuotta :)
Onhan se harvinaista tavata kumppani noin nuorena, mutta ei mahdotonta! Jos viihdytte hyvin yhdessä, niin miksei se onnistuisi myöhemminkin?
Olisin itse neuvonut teille taukoa, mutta olettekin jo sitä kokeilleet...
Ymmärrän kyllä miltä sinusta varmasti nyt tuntuu, sillä kun itse olin 16v. ja seurustelin, niin mielessäni pyöri samat ajatukset... Jotenkin halusin vain kovasti kokea sinkkuelämää (ei sellaista, millasta samannimisessä sarjassa oli,vaan sellaista itsenäistymistä). Noh, sitten minä aloin vääntämään riitaa milloin mistäkin ja lopulta poikaystävä jätti. Siinä sitten sain olla vuoden päivät sinkkuna, kun sitten löysin Sen Oikean.
Olen saanut siis kokeilla vapautta ja olen itsenäinen. Tälläkin hetkellä asun yksin, mutta välillä mietin, että pitäisikö olla vielä sinkku. En kuitenkaan halua enää luopua nykysestä poikaystävästäni, sillä hän on todellinen sielunkumppanini. Sellaista henkilöä en ole aiemmin tavannut. Luulen, että on vaikeaa löytää henkilöä, johon voisi rakastua. Puhumattakaan sellaisista kipinöistä ja väreistä.
Ehkäpä teillekin aika näyttää? En osaa tämän paremmin neuvoa. Mutta minulla on ihan lähipiirissäni nuoria, jotka eivät ole sinkkuelämää tai itsenäistymistä (paljoa) nähneet ja näyttävät olevan onnelisesti kumppaneiden kanssa ja saamassa lapsia. Eli kokemusteni perusteella se on mahdollista!
En usko, että nuoruutesi jää elämättä seurustelusuhteen takia (paitsi jos olet poikaystäväsi kanssa 24/h), mutta voihan se rajoittaa. Jokainen nuoruus on varmasti erilainen. Ei se pelkästään ole ryyppäämistä ja rellestämistä, mutta ehkä nuoruuteen kuuluu töppäily, kasvaminen, hauskanpito, omien rajojen etsiminen... kyllä alkoholikin jossain mielessä, mutta ei kaikilla. Et voi esim. noin vaan suudella, kokea muita miehiä yms. mutta onko se edes välttämätöntä? Onko tämä asia se, mikä saattaa kalvaa sinua?
Ikävä kyllä lähes kaikki LAPSENA alkaneet parisuhteet loppuvat jossain vaiheessa. Turha sitä nyt on miettiä. Tekee mieli kokeilla muitakin ja elää nuoruutta.
Viimeistään kun lähdette jatko-opiskeleen/työelämään, tiet eroavat.
Jää elämättä; sinusta tulee heti mummu kun alat seurustella. Hei, ihan tosissaan, sehän riippuu vain sinusta. Ei kaikilla nuoruuteen kuulu sängystä sänkyyn hyppiminen tai monet suhde sekoilut.
Mieti mitä haluat tulevaisuudelta ja pyri siihen.
Anna ajan näyttää miten teille käy, ei se murehtimalla parane! Itse olen ajatellut samoja ajatuksia, tapasin poikaystäväni 17-vuotiaana ja olemme nyt olleet kohta 5 v yhdessä. Hiukan sinua vanhempi tietysti olin, mutta itsekin mietin tota "nuoruuden menetystä".
Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä että ei nuoruuden välttämättä tarvitse olla sellasta irtosuhteissa sekoilemista. Hyvin voit viettää ihanaa nuoruutta myös parisuhteessa. Tärkeää on antaa vapautta ja liikkumatilaa kumppanille ja itsellesi myös, ettei tuu sellanen olo että tukehtuu suhteeseen. Niin että voit hyvillä mielin viettää aikaa myös omien kavereidesi kanssa ilman poikaystävääsi ja samoin hän ilman sinua. Ehkä tää on tiellä itsestäänselvyys, mulla on ollut siinä vähän opettelemista.
Toivon teille kaikkea hyvää, nauttikaa toisistanne ja villistä nuoruudesta yhdessä! :)
seurustelussa ei ole mitään huonoa, päinvastoin :) monet parikymppisetkään eivät ole seurustelleet ja uskon, että sinulla on jo nyt paljon enemmän elämänkokemusta ihmissuhteista kuin heillä.
tosiasiahan se on, että harva nuoruuden suhde kestää koko ikää mutta miksi lopettaa hyvää suhdetta jos se tähän asti on toiminut? todennäköisesti toiselle tulee jossain vaiheessa "aito halu" olla sinkkuna mutta sekään ei tarkoita, että pitäisi erota.
kaverini tapasi oman kultansa 14-vuotiaana ja menivät juuri 8 vuoden jälkeen naimisiin :)
Ite olin 15 v, kun alettiin seurusteleen
mieheni(16v) kans, missään vaiheessa ei ole tuntunut
siltä, että jotain olis jääny elämättä. Vasta vietettiin 25v hääpäivää.....
Kannattaa pitää hauskaa niin kauan kuin sitä riittää! Ei sillä ole niinkään väliä onko teini-iässä yksi vai kymmenen miestä, pääasia on, että on itse tyytyvtäinen!
Itse en vain oikein jaksa uskoa elämän mittaisiin rakkaus tarinoihin jotka alkaa teini-iässä, koska viimeistään keski-iän kynnyksellä tulee tunne ettei se toinen välttämättä olekaan se oikea.. Lasten tekoa, kihlautumista ja yhteen muuttoa ei ainakaan kannata turhaan kiirehtiä!
Me oltiin mieheni kanssa kans 14v kun alettiin seurustelemaan. Nyt ollaan 7v oltu yhdessä. Päivääkään elämästäni en kadu, enkä vaihtaisi poissa, vaikka omat hankaluudet onkin ollut.
Ollaan kahdestaan kasvettu "aikuisiksi", eikä tiet ole missään vaiheessa eronneet ja hauskaakin on tullut pidettyä! Niin kahdestaan kuin kavereidenkin kanssa :)
Ole nyt vain kultasi kanssa, eikä kannata miettiä tommosia, ero tulee sitten jos tulee, mutta elä nyt vaan elämääsi! Onnea teille :)