Tuntemattomasta syystä emme voi saada lapsia puolisoni kanssa. Kaikenlaisista tuttavien vahinkoraskauksista olen kuullut, mutta nyt yksi vauvauutinen tuli liian lähelle. Joo, maailmassa on liikaa ihmisiä, joten lisääntymishalu on eettisesti väärin, ja adoptiovanhemmaksi en kelpaisi mielenterveyden vuoksi.
Kysyn teiltä, miehet: miten reagoisitte, jos vaimonne tekisi itsemurhan lapsettomuuden vuoksi? Pystyisittekö yrittämään perheenlisäystä paremmin toimivan naisen kanssa?
Kysyn teiltä, miehet: miten reagoisitte, jos vaimonne tekisi itsemurhan lapsettomuuden vuoksi? Pystyisittekö yrittämään perheenlisäystä paremmin toimivan naisen kanssa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo liikaa ihmisiä -myytti on vain vallanhaluisten ihmisten propagandaa ja globaalihippien harhakäsitys. Esim Suomi on iso maa. Täällä on hitosti peltoja käyttämättömänä. Kyllä tänne kelpaa ihmisiä tehdä hyvällä omallatunnolla. Siinä ei ole mitään epäeettistä, jos hyvään perheeseen tulisi lapsi, joka voisi parantaa tätä maailmaa. Sitäpaitsi niin palon kuin luontohipit hehkuttavatkin tuota ihmisongelmaa, eivät ne voi kiistää sitä, että luonnon laki vaan sattuu olemaan se, että luonnollisesta miehen ja naisen yhteydestä tulee lapsia. Ongelmana tässä maailmassa ovat ahneet ihmiset. Niitä on liikaa. Ja ongelmalliset ihmiset, jotka tekee ongelmaperheitä - ihmiset, jotka eivät kasvaneet ikinä aikuisiksi.
Kysyn sinulta, miksi kysyt, voisiko mies hankkia lasta toisen naisen kanssa? Miten tämän kysyminen parantaa sinun oloasi? Miten se pohtiminen parantaa parisuhdettasi? Miksi haluat elää maailmassa, joka ei ole todellisuutta? Miksi haluat vatvoa kuviteltuja, hypoteettisia mahdollisuuksia? Mitä nautintoa saat siitä, että elättelet mielessäsi "surkeuden maailmaa" tai mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoja ilman sinua? Haluatko sääliä, myötätuntoa, huomiota, tunnetta siitä, että sinun syvimmät tunteet ymmärretään?
Itsemurha on itsekäs ratkaisu. Haluatko hyljätä puolisosi? Hylkäisitkö puolisosi pettämällä häntä jonkin toisen kanssa, miksi mietit mahdollisuutta hyljätä hänet vielä lopullisemmin?
Olen itse mies, joka on ollut vuosia kumppanini kanssa tahattomasti lapseton. Mieti, mihin sinun kannattaa voimavarojasi käyttää? Tiedän, että ko. tilanteessa elämänvoima on normaalia paljon pienempi, silloin olelliseen asemaan nousee se, mihin tämän olemassa olevan elämänvoiman käytät. Voit valita mihin keskityt ja mitä ajattelet.
Sinä selviät, sinulla on ne voimavarat, jota tässä tilanteessa tarvitaan. Sinä ja miehesi voitte yhdessä päästä tästä tilanteesta eteenpäin. Keskittykää olennaiseen. Mikä teille on olennaista? Älkää välittäkö siitä, mitä muut ajattelevat, tai teiltä odottavat. Jos yritätte miellyttää muita väsytte. Ei teidän tarvitse olla yhteydessä ihmisten kanssa, jotka eivät tue teitä olivat ne ns. "ystäviä" tai sukulaisia. Voitte välttää tilanteita, joissa olette haavoittuvimmillanne, tämä on vain itsenne suojelua. Teette itse omat sääntönne parisuhteellenne, ette ole kenellekään selitysvelvollisia. Onnea jatkoon, selviätte kyllä!
Miksi lapsettomat eiväöt ota adoptiolasta. Niin moni lapsi maailmassa on ilman kotia, ja lapsettomilla olisi tarjota koti ja rakkautta. Ottolasta voi rakastaa yhtälailla kuin omaa, ei lapsen tarvitse olla "itse tehty".
Jos mielenterveys estää adoption, niin eikö oma lapsi kärsisi äidin ongelmasta yhtälailla kuin ottolapsikin. Jos terveytesi takia et jaksa olla hyvä äiti, niin älä silloin hanki omaakaan lasta. Elämässä on muutakin tärkeää ja kiinostavaa kuin lapset, hanki elämääsi jotain muuta sisältöä ja tavotteita. Eikä lapsettomuus voi olla syy itsemurhaan, koska elää voi monella muullakin tavalla kuin äitinä. Uskon että puoliso reagoisi itsemurhaan tuntemalla musertavaa syyllisyyttä, ylipääsemätöntä surua ja epätoivoa - haluatko siis sitä miehellesi?
Olen aivan samaa mieltä molemmista pointeista: Adoptio ratkaisee kaksi ongelmaa samalla kertaa. Ja tosiaan jos mielenterveys on niin heikko ettei kelpaa adoptiovanhemmaksi niin ei silloin pidä synnyttääkään lasta vaikka voisi.
Aloittaja, olet itsekeskeinen ja huomionkipeä marisija. Koko maailman pitäisi pyöriä sinun vauvakuumeesi ympärillä. Ryhdistäydy ja yritä käyttäytyä kuin aikuinen.
Sitä ei tietenkään kukaan voi tietää miten miehesi jatkaisi elämäänsä jos sinä tappaisit itsesi. Tai jos oletat kaikkien miesten olevan samanlaisia, niin etpä pidä häntä kovin suuressa arvossa.
Oletko edes kysynyt mieheltäsi, haluaisiko hän lasta vai suostuisiko hän siihen vain sinun mieliksesi?
eivät ainakaan parantaneet oloani, mutta eipä tästä paljon huonompaan suuntaan voi mennä. Mies on lapsirakas ihminen joka haluaisi omia lapsia.
Sinä olet sentään onnistunut siinä, mitä yhteiskunta edelleenkin pitää naisen ensimmäisenä velvollisuutena, eli olet onnistunut nappaamaan itsellesi miehen. Lapsettomuus lääketieteellisistä syistä on nykyään niin yleistä, ettei teitä kukaan omituisina pidä. Oletteko jo käyneet kaikki hoidot (lääkitys, inseminaatio, in vitro) läpi?
Minäkin haluaisin puolison ja lapsia, mutta olen ruma, eikä kukaan mies ole koskaan ollut minusta kiinnostunut vaikka olen jo kolmissakymmenissä. Siinä sitä on tahatonta lapsettomuutta!!!!
Tilanteesi on tukala, mutta silti minusta on yllättävää tuo, että sinä olisit ennemmin valmis tappamaan itsesi, kuin antamaan miehellesi luvan lähteä etsimään uutta kumppania, jonka kanssa voisi hankkia lapsen. Itsensä tappanut eksä olisikin mukava painolasti miehellesi...
Se nyt vaan on niin, että kaikkea ei aina voi saada. Minäkin lapsirakas nainen löysin elämänkumppanini liian vanhana pystyäkseni enää tulemaan turvallisesti raskaaksi (se olisi ehkä juuri ja juuri ollut mahdollista, mutta siitä olisi tullut riskiraskaus). Onneksi olin jo ehtinyt saada rauhan siitä asiasta eli totesin että lapsiperhe-elämä ei välttämättä muutenkaan houkuttaisi enää keski-iän kynnyksellä. En olisi ollut enää valmis siihen, että syntyisi vammainen lapsi tai jäisin yksin lapsen kanssa, jos miehelleni sattuisi jotakin tai muihinkaan kauhuskenaarioihin enää tässä iässä. Aina välillä iskee suru siitä, että olen menettänyt mahdollisuuteni lapsen saamiseen iäksi, eikä minusta voi koskaan tulla isoäitiä. Toisaalta elämä on tosi lokoisaa näin ja minulla on erittäin lämmin side pariin veljeni lapseen ja lämmin ja tiivis ystäväpiiri. Elämästäni ei oikeastaan puutu mitään, ellen ala varta vasten miettiä tuota lapsiasiaa ja kiusata itseäni sillä.
Ottakaa koira, ottakaa kummilapsi ulkomailta, hoitakaa muiden lapsia tai osallistukaa johonkin yleishyödylliseen toimintaan tai keksikää jotakin muuta, millä saatte elämänne tuntumaan mielekkäältä. Ne ovat olleet minun konstini, jokainen joutuu toki löytämään omansa.
Toivon toki että te pysyisitte yhdessä. Sinä vaan tunnut ottavan tuon asian niin raskaasti miehesi puolesta, että tuosta on jo tullut kirjaimellisesti elämää suurempi asia. Jos miehesi pystyy elämään näin suhteellisen tyytyväisenä, kaikki on ok, eikä sinun tarvitse ruveta suunnittelemaan mitään dramaattisia tekoja.
Ai yhteiskunta pitää velvollisutena? Häh? Millä vuosikymmenellä oikein elät?
Haluatko sinä ITSE miehen ja lapsia, vai ottaisitko vain siksi että luulet jonkun "yhteiskunnan" niin vaativan? Olisikohan asenteesi kuitenkin syynä siihen ettei sinusta ole kukaan kiinnostunut? Rumakin nainen voi kyllä saada hyvän miehen ellei ole itsellä epärealistisia vaatimuksia.
"Ja tosiaan jos mielenterveys on niin heikko ettei kelpaa adoptiovanhemmaksi niin ei silloin pidä synnyttääkään lasta vaikka voisi."
Tämä ei pidä paikkaansa lainkaan! Tietääkseni monet maat eväävät adoption pelkästään sen takia että on joskus menneisyydessä sairastanut masennuksen. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka siitä olisi parantunut aikoja sitten tai että olisi ollut hyvä syy miksi masentui (esim. lapsettomuus kuten ap:lla).
Todella monet, jotka eivät virallisesti kelpaisi adoptiovanhemmiksi voivat olla erinomaisia vanhempia, jos saavat siihen mahdollisuuden.
AP, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Monesti hyvä parisuhde on arvokkaampaa kuin onneton perhe-elämä. Miehesi on valinnut sinut ja luvannut olla kanssasi myös vastoinkäymisissä. Sinä olet tehnyt saman, eikä itsemurha ole vastoinkäymisten jakamista vaan sysäämistä toisen harteille. Se että olette tuntemattomasta syystä lapsettomia voi myös tarkoittaa sitä että saatatte tulla raskaaksi joskus, ei sitä, ettette varmasti tule omaa lasta saamaan. Ihmeitä tapahtuu ja tutkimus kehittää koko ajan lisää keinoja, joilla lapsettomuutta voidaan hoitaa. Et voi tietää löytyykö apu lapsettomuuteenne parin vuoden päästä. Ja ajattele miten kamalaa olisi, jos tappaisit itsesi ja myöhemmin selviäisi että "vika" olisikin puolisossasi eikä sinussa.. Kaikkien geenit eivät sovi yhteen, jolloin seurauksena on lapsettomuutta. Et voi tietää raskautuisitko saman tien jonkun toisen miehen spermalla, ellet ole kokeillut sitä.
Mutta jos kuitenkin päätät, ettet halua enää elää, älä sysää syytä miehesi niskoille. Älä tapa itseäsi siksi, että antaisit miehelle mahdollisuuden toisen naisen kanssa (tähän riittää pelkkä eroaminen), tai että et halua olla taakkana miehesi elämässä. Jos päätät tappaa itsesi, sinun pitää tehdä se oikeista syistä. Itsemurha on itsekäs teko, joten syidenkin pitää olla itsekkäitä, ei tekopyhiä tekosyitä. Pystytkö täydestä sydämestäsi sanomaan, että SINÄ et rakasta miestäsi niin paljon että haluaisit elää hänen kanssaan kahdestaan? Tai että SINÄ olet niin onneton lapsettomuudesta että mielummin kuolet kun elät rakkaan miehesi kanssa kahdestaan.
"miten reagoisitte, jos vaimonne tekisi itsemurhan lapsettomuuden vuoksi?"
Jos vaimoni tekisi itsemurhan olisi se surullista. Tuskin siihen mikään syy olisi ymmärrettävä; se olisi kuitenkin hänen oma ratkaisu.
" Pystyisittekö yrittämään perheenlisäystä paremmin toimivan naisen kanssa? "
Kyllä elossa olevan kanssa olisi helpompi yrittää lapsia.