Olen alkuvaiheessa seurustelua erään miehen kanssa ja nyt on pikku hiljaa selvinnyt kuinka äveriästä sakkia hänen perheensä koko sukunsa on. Voisi sanoa, että miljoonatuloilla mennään, mitä hänen vanhempiinsakin tulee. Itse olin aivan "normaalista" ehkä vähän keskitasoa alemman tuloluokan perheestä ja kotimme on suht pieni eikä ole kuin vanha romuauto autona ja toisilla on kolme Bemaria jne. Eihän me tietty toistemme perheittemme kanssa seurustella, mutta jotenkin vaan hävettää sitten kun käy ilmi ettei kaikki olekaan niin hienoa kuin heillä.. Ei pitäisi kai liikaa antaa tämän asian häiritä, mutta häiritseepähän se kuitenkin. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Miehen perhe+suku todella rikas
hellevi
83594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se hävettää????? Jos asia on heille ongelma (mitä epäilen) niin sellaisen miehen kanssa ei edes kannata seurustella. Ja jos tosiaan ei ole heille ongelma, niin miksi se olisi sinullekaan. Jos olisin sinun äitisi, ottaisin tuon häpeämisen loukkauksena. Noloa.
omaa perhettäsi heidän tulojen mukaan. Sinussa voi olla paljon arvostettavia piirteitä, olet ehkä oppinut ettei raha kasva puussa ja sen myöstä käytät rahaa harkiten, järkevästi. Se jos jokin on viisasta ja hyvä puoli ihmisessä.
Jokaisella meillä on omat syynsä miksi toiset ovat varakkaampia kuin toiset. Toisia ei edes kiinnosta olla normaalituloista kummempi. Toiset taas ovat perineet rahaa jne.
Voi siis olla monia syitä miksi heillä on rahaa enemmän.
Käännä asia positiiviseksi, että heillä on elämässä käynyt hyvin, on kasvatettu sellaisiksi jotka tienaavat hyvin, ovat hyvissä ammateissa jne. Ole onnellinen heidän puolestaan, äläkä häpeä omaasi, siinä ei ole mitään hävettävää!!
Asuin avoliitossa viisi vuotta erittäin varakkaan miehen kanssa.
Olin ihan tyytyväinen elämääni, jälkeenpäin ajatellen en tiennyt paremmasta, enkä osannut kaivata itseni kanssa paremmin yhteensopivaa luonnetta. Asiat alkoivat hiljalleen muuttua, kun hänen perheensä myi yrityksensä ja jokainen osakas sai toistakymmentä miljoonaa. Hän alkoi suhtautua hieman ylimielisesti joihinkin ystäviinsä, minuun ja perheeseeni (tulen keskiluokkaisesta virakmies-yrittäjäperheestä). Hän arvosti taloudellista ja matemaattista lahjakkuutta sekä menestystä ja kun omat lahjakkuuteni olivat muilla alueilla, kaikki "saavutukseni" olivat hänen mielestään vähäpätösiä, vaikka menestyin työssäni erittäin hyvin ja olen melko lahjakas joillain taideaineitten aluiella. Aloin vähitellen tajuta, että hän ei ollut kovin kiinnostunut elämästäni, työstäni tai harrastuksistani.
Silti minulle oli kova järkytys, kun hän halusi yllättäen erota. Kesti 1½ v. toipua erosta, vaikka eromme oli "siisti", asuimme yhdessä vielä kuulkauden hän auttoi muutossa ja antoi jopa jonkun verran rahaa (en osannut olla tarpeeksi ylpeä kieltäytyäkseni...). Aina kun olemme nähneeet, olemme keskustelleet iahn sivistyneesti, vaikka pari vuotta sitten viimeksi kohdatessamme ajattelin että hän oli ihan tuntematon minulle... Ei herättänyt mitään tunteita.
Jälkeenpäin ajateltuna olen miettinyt, että olimme luonteiltamme alunperinkin erilaisia ja omaisuus ei ollut se erottava tekijä.
Nyt olen onnellisesti naimisissa samanlaisen keskiluokkasien, keskituloisen miehen kanssa kuin itse olen. Luonteemme, arvomme ja kiinnostuksen kohteemme vain ovat erittäin hyvin yhteensopivia ja se lieneekin onnellisuuden salaisuus.
Taloudellisesti tulemme ihan hyvin toimeen, raha-asioiden huono tola voisi aiheuttaa riitoja (onneski ajattelemme myös raha-asioidne hoidota samalla lailla), mutta suurempi omaisuus tuskin paljon lisäisi (mutta ei myöskään vähentäisi) onnellisuuttamme.
Älä häpeä itseäsi tai taustaasi, ei raha tee miehen suvusta sen kummempaa.
Ajattelin asiaa samalla tavoin kuin sinä.
Seurustelimme puoli vuotta ja sinä aikana sain huomata kuinka paljon se raha sumentaa elämänarvoja! Mies oli tottunut siihen, että kun rahaa on kuin roskaa, niin ei tarvitse miettiä elämässä mitään tärkeyjärjestystä tai moraalia. Jätin miehen henkisen köyhyyden takia.
Kehotankin sinua tarkkailemaan miehen elämänarvoja. Ei rikkaus välttämättä pahaa tee, mutta raha helpottaa niin paljon elämää, että välttämättä rikas ei joudu miettimään asioita niin perusteellisesti kuin vähän köyhempi.
Yleensä on niin, että samanlaisista perheistä ja samasta yhteiskuntaluokasta kotoisin olevat ihmiset selviytyvät liitoissan paremmin.
Ei tule yllätyksiä.
Sama asia koskee ulkomaalaisen puolison kanssa elämistä. Tulee tilanteita, joita ei osata hallita.
meillä on kaksi aikuisuuden kynnyksellä olevaa poikaa. Laskisin meidät hyvin toimeen tuleviksi (tosin miljoonia ei ole näkynyt), mutta pojat eivät ole yltäkylläisyydessä kylpeneet...viikkoraha oli pienempi kuin muilla, mutta olemme heille kerränneet säästojä vuosien varrella - tosin se selvisi heille itselleen vasta täysi-ikäiseksi tullessaan.
nyt on tullut miniä ehdokas kuvioihin. Oikein muakva nuori nainen. Ihan tavallisesta perheestä.
Mutta minua oikeastaan hävettää tai nolottaa, ettei vaikuttettaisi liian "äveriäiltä".
tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kerskailla vaan sanoa,että sulla ei ole mitään syytä häpeillä perhetaustaasi tai perheesi taloudellista asemaa. ei sillä tänä päivänä ole mitään merkitystä, ei ainkaan pitäisi. Kaikissa yhteiskuntaluokissa on tosi mukavia ja toisaalta tosi moukkamaisia tyyppejä.
lapsenne.
(Mä kirjoitin tuohon ylemmäs omasta piolen vuoden seurustelustani)
Se mies oli jo lapsilleenkin opettanut aika kylmästi rahassa mitattavat arvot. Molemmat lapset ovat 10 vuoden molemmin puolin ja kuolaavat jo nyt niiden rahojen perään, jotka he tietävät saavansa täysi-ikäisenä. Ja lapset osaavat vaatia vanhemmiltaan lähes kuun taivaalta. Oli kamalaa katsottavaa, kun mitään henkisiä arvoja ei ole lapsilla eikä isällä.
Aivan. Arvot tulevat kotoa, oli sitten rahaa tai ei.
Tiedän kodin jossa taloudellinen tilanne on välillä ollut hyvinkin tiukka, silti epätoivoisesti yritetään pitää yllä kulissia hyvästä toimeentulosta. On järkyttävä katsoa kun pieni lapsi esittelee tavaroitaan ja saamiaan rahojaan ylpeänä, kadehtii vihreänä muita ja äiti on vieressä pitäen kaikkea täysin normaalina käytöksenä. No, äiti toimii aivan samoin, ehkä vähän peitellymmin. Pelottaa lapsen tulevaisuuden puolesta; mihin kaikkeet tyttö vielä joutuu antaessaan rahan ja tavaran määrätä elämästään...