Mitä tehdä, olen miltei kolmekymppinen aikuinen. Olen vuosikausia kuunnellut äitini surullisia tarinoita ja elämää milloin mistäkin ongelmasta. Olen tavallaan ollut se, joka kuuntelee ongelmissa. Olen myös saanut osakseni vihaa ja katkeruutta.
Hänellä on vaikea perhetausta ja lukuisia epäonnistuneita ihmissuhteita, kahdesti ollut naimisissa. Olen ainoa lapsi, osan elämää hän on kasvattanut minua yksin. Vuosien varrella ajauduimme niin paljon erilleen, että asumme eri maissa. Pystymme olemaan puhelinkontaktissa ja näemme toisiamme pari kertaa vuodessa. Hän haaveili jo muutama vuosi sitten takaisin paluusta, mutta päätti silloin jäädä. Suurin kysymys oli ehkä taloudellisuus, hän tienaa samassa työssä ulkomailla 4 kertaa enemmän kuin Suomessa.
Nyt hän on katkeroitunut ja alkanut haastamaan minun kanssani riitaa. Olen itse vaikeassa elämäntilanteessa ja hän ei ilmeisesti kestänyt sitä vaan olen saanut häneltä osakseni lisää mielipahaa, mitä en juuri nyt olisi kaivannut. Lyhyesti sanottuna jouduin jättämään työni huonon ilmapiirin vuoksi, koska paloin yksinkertaisesti loppuun. Uutta on kyllä tiedossa. Hän lupasi minua taloudellisesti tarpeen mukaan auttaa, kunnes taas pääsen palkoille. Hän tuki päätöstäni lähteä, mutta onkin nyt yhtäkkiä tullut erittäin vihaiseksi minua kohtaan ja haluttomaksi auttaa. Hän ei myöskään hyväksynyt päätöstäni siitä, että yritän selvittää nyt asiani omillani. Näitä ailahteluja on ollut ennenkin, hänestä ei koskaan tiedä, mitä hän seuraavaksi meinaa tehdä.
Viimeisin asia on ollut, että hän on syyttänyt avopuolisoani pahasta mielestä, koska hänellä on ollut viime vuosina taloudellisia vaikeuksia opiskeluaikanani. Hän siis yrittää riitaannuttaa meidänkin välejämme. Oma parisuhteeni on oikein hyvä ja rakastava, riitelemme harvoin ja mieheni on tukenut minua kaikessa. Hän itse elää todella huonossa ihmissuhteessa ja oikeastaan pahimmat muutokset hänessä ovat tapahtuneet tämän ihmissuhteen aikana. Hän ei ole enää elämäniloinen vaan säälii itseään ja tuo nykyinen mies on saanut hänestä jonkinlaisen otteen. Kyseessä on jonkinlainen narsistityyppi joka myös hyväksikäyttää äitiäni pahasti omien velkojensa ja asioidensa hoitoon maksamatta aina osuuttaan pakollisista kuluista. Lisäksi miehellä on melko vakava uhkapeliongelma, eli pelaa pelejä miltei päivittäin. Myös viina maistuu. Viinapäissään sitten ilmeisesti käy hänen kimppuunsa, poliisikin on kertaalleen paikalla käynyt. Näissä riidoissa ilmeisesti äitinikin on ollut vahvassa humalatilassa.
Olen jo vuosikausia yrittänyt sanoa, että eroaisi miesystävästä, mutta hänellä oli kerran voimaa heittää tämä pihalle ja sen myötä otti kyllä takaisinkin. Koko juttu oli siis aivan turha.
Hän on eristäytynyt pikkuhiljaa kaikista ihmisistä, minä olen nyt ilmeisesti sitten se viimeisin. Tämä on minullekin vaikeaa, koska minulla ei ole sisaruksia tai kunnon välejä isääni. Ei sellaisia välejä, että voisin häneen turvautua. Olen siis asian kanssa melko lailla yksin. Sen verran olen päässyt avautumaan, että olen keskustellut asiasta äitini Suomessa asuvan ystävättären kanssa, jonka minäkin olen tuntenut lapsuudestani saakka. Hän ymmärsi täysin minun kantani ja oli samoilla linjoilla siitä, että viimevuosina äitini käytös ja epätoivo ovat pahentuneet.
En tiedä miksi äitini on minulle katkera, mutta tulee tunne, että minulla ei saisi olla mitään eikä ketään. Minun pitäisi käydä vain töissä kuten hän tekee ja asua yksin jossakin syrjäseudulla, missä ei ihmisiä näe. Tämä tunne perustuu siihen, että hän haukkuu miestäni, kaikki kivat menot joita minulla saattaa olla eivät häntä kiinnosta ja hän on suorastaan vihaisen kuuloinen jos olen jossakin käynyt tai ollut. Alkaa yleensä puhua siitä, kuinka hänen ei ole tarve käydä missään. Asun melko lähellä keskustaa hyvällä paikalla, en omista ajokorttia, joten tämä helpottaa minua työmatkoissa jne. Se on hänestä luksuselämää! Pitäisi asua kurjemmin, vaikka tosiasiassa asunnot ovat kalliita missä vaan päin aluettani. Se minkä lopulta syrjäseudulla säästäisi vuokrissa, tulee takaisin matkakuluissa. Asumme kaksiossa, emme missään luksuslinnassa. Myöskään mitään uutta en saisi ostaa ansaitsemillani rahoilla, yleensä hän vetää asian niin, että hän käy kirpputoreilla.
Hän on usein valittanut huonoja kelejä, sitä ettei ihmiset käy kylässä miehensä takia ja hän istuu illat yksin kotona ja käy töissä. Lisäksi terveys on alkanut reistailla siinä määrin, että on jo kohta eläkeputkessa. Tämä ymmärrettävästi pitää häntä paikoillaan nykyisessä virassa, ettei uskalla lähteä puolikuntoisena Suomeen samalle alalle. Mahdollisuuksia olisi ollut tulla takaisin aikaisemminkin Suomeen, en tiedä mikä silloin esti.
Hän on avustanut paljon myös sukulaisia taloudellisesti, esimerkiksi serkkujani. Hän on avustanut minua myös opiskeluaikanani, mikä on kaiketi normaalia toimintaa vanhemmilta. Hän tekee sen siinä hetkessä jylisten kuinka hänellä on rahaa ja hän on juuri saanut 300 euron palkan korotuksen jne. Mutta myöhemmin hän kääntää sen niin, että kaikki vain haluavat häneltä rahaa.
Siksi myös taloudellisen tuen vastaanottaminen on todella vaikeaa. Olen itse pätkätyöläinen, mitään vakituista en ole vielä hakenut, viimeisimmistä opinnoistani on niin vähän aikaa. Siksi kai taloudellinen asemani ei ole vielä kovinkaan vankka. Olen nuorempana elättänyt itseni kun en opiskellut ja asuin ulkomailla. Sieltä jouduin kuitenkin silloisen parisuhteeni mentyä pieleen palaamaan takaisin ja aloittamaan elämäni täysin alusta. Tämä selitykseksi siitä, miksi tämän ikäinen ihminen on vasta tässä elämänvaiheessa, mutta ei se minua haittaa:)
Kaiketi siis tilanteeni on hyvin monimutkainen ja jollakin tapaa olen äärettömän huolissani koko tilanteesta. En kuitenkaan voi tehdä mitään, julmiin tekstiviesteihin joita olen saanut, en ole vastannut.
Hänellä on vaikea perhetausta ja lukuisia epäonnistuneita ihmissuhteita, kahdesti ollut naimisissa. Olen ainoa lapsi, osan elämää hän on kasvattanut minua yksin. Vuosien varrella ajauduimme niin paljon erilleen, että asumme eri maissa. Pystymme olemaan puhelinkontaktissa ja näemme toisiamme pari kertaa vuodessa. Hän haaveili jo muutama vuosi sitten takaisin paluusta, mutta päätti silloin jäädä. Suurin kysymys oli ehkä taloudellisuus, hän tienaa samassa työssä ulkomailla 4 kertaa enemmän kuin Suomessa.
Nyt hän on katkeroitunut ja alkanut haastamaan minun kanssani riitaa. Olen itse vaikeassa elämäntilanteessa ja hän ei ilmeisesti kestänyt sitä vaan olen saanut häneltä osakseni lisää mielipahaa, mitä en juuri nyt olisi kaivannut. Lyhyesti sanottuna jouduin jättämään työni huonon ilmapiirin vuoksi, koska paloin yksinkertaisesti loppuun. Uutta on kyllä tiedossa. Hän lupasi minua taloudellisesti tarpeen mukaan auttaa, kunnes taas pääsen palkoille. Hän tuki päätöstäni lähteä, mutta onkin nyt yhtäkkiä tullut erittäin vihaiseksi minua kohtaan ja haluttomaksi auttaa. Hän ei myöskään hyväksynyt päätöstäni siitä, että yritän selvittää nyt asiani omillani. Näitä ailahteluja on ollut ennenkin, hänestä ei koskaan tiedä, mitä hän seuraavaksi meinaa tehdä.
Viimeisin asia on ollut, että hän on syyttänyt avopuolisoani pahasta mielestä, koska hänellä on ollut viime vuosina taloudellisia vaikeuksia opiskeluaikanani. Hän siis yrittää riitaannuttaa meidänkin välejämme. Oma parisuhteeni on oikein hyvä ja rakastava, riitelemme harvoin ja mieheni on tukenut minua kaikessa. Hän itse elää todella huonossa ihmissuhteessa ja oikeastaan pahimmat muutokset hänessä ovat tapahtuneet tämän ihmissuhteen aikana. Hän ei ole enää elämäniloinen vaan säälii itseään ja tuo nykyinen mies on saanut hänestä jonkinlaisen otteen. Kyseessä on jonkinlainen narsistityyppi joka myös hyväksikäyttää äitiäni pahasti omien velkojensa ja asioidensa hoitoon maksamatta aina osuuttaan pakollisista kuluista. Lisäksi miehellä on melko vakava uhkapeliongelma, eli pelaa pelejä miltei päivittäin. Myös viina maistuu. Viinapäissään sitten ilmeisesti käy hänen kimppuunsa, poliisikin on kertaalleen paikalla käynyt. Näissä riidoissa ilmeisesti äitinikin on ollut vahvassa humalatilassa.
Olen jo vuosikausia yrittänyt sanoa, että eroaisi miesystävästä, mutta hänellä oli kerran voimaa heittää tämä pihalle ja sen myötä otti kyllä takaisinkin. Koko juttu oli siis aivan turha.
Hän on eristäytynyt pikkuhiljaa kaikista ihmisistä, minä olen nyt ilmeisesti sitten se viimeisin. Tämä on minullekin vaikeaa, koska minulla ei ole sisaruksia tai kunnon välejä isääni. Ei sellaisia välejä, että voisin häneen turvautua. Olen siis asian kanssa melko lailla yksin. Sen verran olen päässyt avautumaan, että olen keskustellut asiasta äitini Suomessa asuvan ystävättären kanssa, jonka minäkin olen tuntenut lapsuudestani saakka. Hän ymmärsi täysin minun kantani ja oli samoilla linjoilla siitä, että viimevuosina äitini käytös ja epätoivo ovat pahentuneet.
En tiedä miksi äitini on minulle katkera, mutta tulee tunne, että minulla ei saisi olla mitään eikä ketään. Minun pitäisi käydä vain töissä kuten hän tekee ja asua yksin jossakin syrjäseudulla, missä ei ihmisiä näe. Tämä tunne perustuu siihen, että hän haukkuu miestäni, kaikki kivat menot joita minulla saattaa olla eivät häntä kiinnosta ja hän on suorastaan vihaisen kuuloinen jos olen jossakin käynyt tai ollut. Alkaa yleensä puhua siitä, kuinka hänen ei ole tarve käydä missään. Asun melko lähellä keskustaa hyvällä paikalla, en omista ajokorttia, joten tämä helpottaa minua työmatkoissa jne. Se on hänestä luksuselämää! Pitäisi asua kurjemmin, vaikka tosiasiassa asunnot ovat kalliita missä vaan päin aluettani. Se minkä lopulta syrjäseudulla säästäisi vuokrissa, tulee takaisin matkakuluissa. Asumme kaksiossa, emme missään luksuslinnassa. Myöskään mitään uutta en saisi ostaa ansaitsemillani rahoilla, yleensä hän vetää asian niin, että hän käy kirpputoreilla.
Hän on usein valittanut huonoja kelejä, sitä ettei ihmiset käy kylässä miehensä takia ja hän istuu illat yksin kotona ja käy töissä. Lisäksi terveys on alkanut reistailla siinä määrin, että on jo kohta eläkeputkessa. Tämä ymmärrettävästi pitää häntä paikoillaan nykyisessä virassa, ettei uskalla lähteä puolikuntoisena Suomeen samalle alalle. Mahdollisuuksia olisi ollut tulla takaisin aikaisemminkin Suomeen, en tiedä mikä silloin esti.
Hän on avustanut paljon myös sukulaisia taloudellisesti, esimerkiksi serkkujani. Hän on avustanut minua myös opiskeluaikanani, mikä on kaiketi normaalia toimintaa vanhemmilta. Hän tekee sen siinä hetkessä jylisten kuinka hänellä on rahaa ja hän on juuri saanut 300 euron palkan korotuksen jne. Mutta myöhemmin hän kääntää sen niin, että kaikki vain haluavat häneltä rahaa.
Siksi myös taloudellisen tuen vastaanottaminen on todella vaikeaa. Olen itse pätkätyöläinen, mitään vakituista en ole vielä hakenut, viimeisimmistä opinnoistani on niin vähän aikaa. Siksi kai taloudellinen asemani ei ole vielä kovinkaan vankka. Olen nuorempana elättänyt itseni kun en opiskellut ja asuin ulkomailla. Sieltä jouduin kuitenkin silloisen parisuhteeni mentyä pieleen palaamaan takaisin ja aloittamaan elämäni täysin alusta. Tämä selitykseksi siitä, miksi tämän ikäinen ihminen on vasta tässä elämänvaiheessa, mutta ei se minua haittaa:)
Kaiketi siis tilanteeni on hyvin monimutkainen ja jollakin tapaa olen äärettömän huolissani koko tilanteesta. En kuitenkaan voi tehdä mitään, julmiin tekstiviesteihin joita olen saanut, en ole vastannut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
erittäin masentuneelta, pettyneeltä ja yksinäiseltä. Kuulostaa siltä kuin hän olisi pohjimmiltaan aika hyväntahtoinen (auttaa sukulaisiaan, tarjoaa apuaan). Mutta ei ole kaiketi saanut mielestään riittävää arvostusta ja taitaa olla itsetunto-ongelma koska pysyy huonossa suhteessa. Tuntuu varmaan raskaalta ja painostavalta myös sinusta! Äitisi pitäisi hakea ammattiapua...
Luin juttusi mielenkiinnolla, oma äitini on hyvin samanlainen kuin sinun. Meillä tilanne on hieman pahempi, äidilläni on vihdoin vanhuuden kynnyksellä todettu mielisairaus.
Olen vasta nyt ymmärtänyt kaikki kummallisuudet ja ristiriitaisuudet elämässämme siitä pitäen, kun olin lapsi. Puuttumatta yksityiskohtiin tunnistan esimerkiksi tuon ihmissuhteiden rahalla ostamisen ja itsensä ylentämisen sillä keinolla. Todellisia ystävyyssuhteita äidillä ei ole ollut koskaan.
Huomaatko, että puolustelet itseäsi ja elämääsi jopa meille nimettömille ihmisille täällä netissä? Se on aivan turhaa, ole tyytyväinen itseesi ja hienoon parisuhteeseesi. Sellaisia asioita ei tarvitse mitenkään erikseen ansaita, etkä ole niistä kenellekään velkaa. Äitisi on vain kateellinen sinulle.
Minäkin olen tarpeeksi asti saanut kuulla noita kirppisjuttuja ja naljailua vaatteistani. Ei saisi olla kukallista, vaan ruudullista tai ruskeaa... Jos harjaan hiuksiani peilin edessä ja hymyilen, saan nopeasti kuulla "minä kun en koskaan ole pitänyt mitään melua itsestäni" tms kommenttia, ja kohta hän käy lattiaa lävitse etsien irronneita hiuksia ja touhottaa niitä roskikseen. Tämä asenne koskee kaikkea, mitä teen. Emme juuri ole yhteyksissä, koska en jaksa kuunnella jatkuvaa turhaa nalkutusta heräämisajoista, siivoamisesta, ruokavaliosta, kosmetiikasta, taloudenpidosta. Olen siis aivan tavallinen, keski-ikäinen nainen ilman päihde-, talous- tai ihmissuhdeongelmia. Äitini mielestä olen täysin luuseri, huolimaton ja holtiton. En ole, vaan tarkka ja vastuullinen.
Äitisi on itse tehnyt valintansa ja vastaa niistä. Hänen onneton elämänsä ei ole sinun syytäsi, etkä voi keksiä ratkaisuja häntä varten. Koska asutte kaukana toisistanne, et voi myöskään varmuudella tietää, mikä ongelma on totta ja mikä väritettyä. Alkoholi pahentaa aina asioita, varsinkin jos kännisiä on kaksi.
Tottakai olet huolissasi, mutta älä ota taakkaa asioista, joille et voi mitään. Parasta olisi, jos et ota mitään taloudellista apua häneltä vastaan enää koskaan. Silloin saatat vielä selvemmin nähdä suhteenne laadun.
Yritä pärjäillä, elämä tarjoaa itse kullekin ihan tarpeeksi murheita muutenkin, jotta kannattaisi taistella tuulimyllyjä vastaan.
Ihanaa kuulla samoja mietteitä joltain muultakin.
Minulle kävi ikäväkseni niin, että minun oli pakko panna välit kokonaan poikki. Ei se mitään ruusuilla tanssimista ole, eihän äitiään voi unohtaa.
En kuitenkaan nyt sitten enää kuule jatkuvia kummallisia möläytyksiä elämäni ja olemukseni virheellisyydestä. Ja se on hyvä se.