http://www.yle.fi//uutiset/24h/id108783.html
Pelon kehittymiseen vaikuttavat:
****Omat kokemukset, opitut mallit sekä lapsen luonne...****
Opitut mallit!!?
No ni, miten te osaatte olla toisen tukena pelottavassa tilanteessa? Tuleeko siinä kädet täristen siirrettyä oma pelko toiselle? Nimenomaan SIIRRETTYÄ...siis miten käyttäydyt? Opetatko toisen pelkäämään?
Tämä voi olla vaikea kysymys sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia. Luulen kuitenkin, että monella on kokemuksia pelottavista tilanteista.
Osaatko toimia ulospäin rohkeana ja rohkaisevana, oletko joutunut työtilanteessa esiintymään peittäen oman mielialasi? Miten olet pysynyt toimimaan? Miltä tuntuu jälkeen päin? Ajatteletko asiaa jälkeen päin?
Voisiko pelottavassa tilanteessa oppia toimimaan toista rauhoittavasti.
Tässähän väitöstutkimuksessa todetaan, että pelko siirtyy/opitaan perheen sisällä. Joku opettaa pelkäämään. MIKSI? No joo, tietämättään siirtää. Eikö kuitenkin olisi järkevää toimia tietoisesti, ettei tämmöstä turhaa opeta jälkikasvulle.
Mulla on tästä asiaa enemmänkin, jos joku vastailee
Pelon kehittymiseen vaikuttavat:
****Omat kokemukset, opitut mallit sekä lapsen luonne...****
Opitut mallit!!?
No ni, miten te osaatte olla toisen tukena pelottavassa tilanteessa? Tuleeko siinä kädet täristen siirrettyä oma pelko toiselle? Nimenomaan SIIRRETTYÄ...siis miten käyttäydyt? Opetatko toisen pelkäämään?
Tämä voi olla vaikea kysymys sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia. Luulen kuitenkin, että monella on kokemuksia pelottavista tilanteista.
Osaatko toimia ulospäin rohkeana ja rohkaisevana, oletko joutunut työtilanteessa esiintymään peittäen oman mielialasi? Miten olet pysynyt toimimaan? Miltä tuntuu jälkeen päin? Ajatteletko asiaa jälkeen päin?
Voisiko pelottavassa tilanteessa oppia toimimaan toista rauhoittavasti.
Tässähän väitöstutkimuksessa todetaan, että pelko siirtyy/opitaan perheen sisällä. Joku opettaa pelkäämään. MIKSI? No joo, tietämättään siirtää. Eikö kuitenkin olisi järkevää toimia tietoisesti, ettei tämmöstä turhaa opeta jälkikasvulle.
Mulla on tästä asiaa enemmänkin, jos joku vastailee
Vastaukset 9
Vanhimmat
pelkoa pidetään kasvatusmetodina, "Jos teet niin, käy noin pahasti", "Mikäli et ole kiltti, ei pukki tuo lahjoja" jne.
Hammaslääkäripelko vastaavasti voi tulla hvinkin omien vanhempien negatiivisista kokemuksista.
1960-luvulla taisi jo olla vesipora.
Vesiporan edeltäjä oli kuivapora, joka kuumensi hampaan.
Sitten ei aina tuo pora pysynyt paikoillaan, joskus lipsahti poranterä kieleen, poskeen tai ikeneen.
Ensimmäiset elämäntilanteet opitaan kuitenkin vanhemmilta ja niiden varassa mennään aika pitkälle.
Esimerkiksi, vasta kun lapsi menee kaverin luokse kylään, hän voi saada käsityksen, ettei hänen vanhempiensa elämäntapa ole standartimalli.
Joo'o. Ihminen oppii kokemuksistaan, vai onko se uutta BB-sukupolvellesi? Ihmisen erottaa eläimestä mm. se, että ihminen oppii toistenkin tekemistä virheistä. Tiedän, että se voi olla vaikea asia ymmärtää, mutta minä, minä en vain välitä teistä.
joka ei sinulle ilmeisesti auennut.
Sana perheittäin opittu, että tietyissä perheissä pelätään hammaslääkäriä. Jos satuit lukemaan juttua eteenpäin...suuhygienia ja hoitomenetelmät on parantuneet eikä välttämättä ole mitään syytä pelätä hoitoja. Vai väitätkö, että tää pelko on jotenkin perinnöllistä ja siksi sen oppiminenkin kulkee perheittäin?
koko ajan muutenkin kuin puheillaan. Kehon kieli ilmentää jatkuvasti meidän tunnetiloja. Osasta me olemme tietoisia, suuresta osasta emme. Osaa siitä voimme hallita, osaa emmme.
Opitut mallit siirtyvät paitsi niillä keinoin, joita voimme hallita, myös niillä, joita emme voi ja joista emme ole edes tietoisia. Kasvattajana on hyvä jos kriittisisä kohdissa osaa hallita tuon tiedostamattonankin käyttäytymisen vaikutukset. Mutta jos se on tiedostamatonta, niin minkäs teet?
Joissakin asioissa olisi hyvä hallita itsensä, että osaisi antaa tarkoitettuja malleja. Mutta luulen että kokonaisuutena tuo tiedostamaton viestintä ja sen tiedostamaton omaksuminen on hyväksi ja välttämätöntä. Se auttaa siirtämään tärkeitä asioita, niitä malleja, ihan tavallisen elämisen lomassa ilman että asioita täytyy erikseen opettaa.
Ei me pystytä olemaan niin tietoisia itsestämme, että otettaisiin koko käyttäytymisemme kaikilla tasoilla haltuun noiden mallien vuoksi. Siihen menisi liikaa energiaa ja elämämme muuttuisi mallien näyttelemiseksi lastemme edessä. Koska se lapsi imee jatkuvasti tiedostamattaan kaiken käyttäytymisemme itseensä. Se täytyy hyväksyä.
Yksittäistapauksissa menee pieleen, kuten esimerkissäsi - kokonaisuutena välttämätön, hyväkin asia kasvatuksessa.
Juuri tätä tarkoitin, että tietyssä tilanteessa vanhempi voisi sitten pitää suun supussa ja olla paljastamatta itseään...antaa hammaslääkärin opettaa lasta tuossa kriittisessä tilanteessa ilman, että pelokas vanhempi tuputtaa omia kokemuksiaan. Siitähän tässä nimenomaan oli kysymys...hammaslääkäripelko opitaan perheittäin. Mielestäni kertoo sen, että joittenkin vanhempien pitää hoitaa terapiassa tää juttu (aika rajua) jos ei muuten osaa olla siirtämättä pelkojaan seuraavalle sukupolvelle.
Ensin siis pitää havaita ongelma, tiedostaa oma haitallinen käyttäytyminen, keksiä sijaan jotain muuta, siirtää uusi toimintamalli...siis opettaa toisenlainen käyttäytyminen lapselleen.
Vanhempana oleminen vaatii paljon.
jotain pimeitä kohtia. Sellaisia epätoivottuja tai "huonoja" käytösmalleja ja asenteita, joista me itse ei olla tietoisia. Ulkopuolisille ne näkyvät selvästi.
Näitä voi olla pelot, tai esim. vääristyneet asenteet, jotka näkyvät huonona käytöksenä parisuhteessa, suhteessa omiin vanhempiin, lapsiin jne.
Kaikissa meissä on jotain korjattavaa, jos sitä tahtoo niin ajatella, ja juuri siellä tiedostamattomien piirteiden puolella.
Pannaanko meidät kaikki sitten terapiaan, ennen kuin voimme tehdä lapsia?
Osa noista huonoista piirteistä on selkeärajaisia, kuten yksittäiset pelot. Suurempi osa on epäselviä, laaja-alaisia ja kokonaispersoonaan lomittuneita. Sellaisia on vaikeampi lähteä terapoimaan.
En ole peruskysymyksestä eri mieltä: irrationaalisia pelkoja ei pitäisi siirtää lapsille. Musta ei kuitenkaan ole järkevää osoittaa vanhempia terapiaan jokaisen vian takia. Me saataisiin kaikki ruveta terapeuteiksi ja terapoida toisiamme, jos pitäisi virheetön olla kevatakseen vanhemmaksi.
radiossa et lasten hammaslääkärikammo on vanhemmilta opittua. Voi mun tulevia lapsiparkoja, ihan pelottaa jo niiden puolesta.
Hammashoitolat ottaa suuhun kurkkimisen 'haltuun' jos kolmen vuoden ikäisellä lapsella...jotta tulis muitakin kokemuksia kuin vanhempien kertomat.
ainakaan pelkäämään, koska pelko lienee niitä harvoja asioita joita mä pelkään. Mulla on tarve olla se, johon muut perheenjäsenet voi turvata.
C pelkää hämähäkkejä ja muita öttiäisiä ja se on ton ötökkäpelkonsa varmaan sitten siirtänyt tyttäriin. Toinen sen juttu on pimeän pelko.