Ero siis tulossa ja minusta tulee etävanhempi. Muutan entiseen kotiimme, joka nyt ollut vuokrattuna.
Muuten hyvin sovittu kaikesta muusta, mutta nyt vaimoni haluaa yksinhuoltajaksi koska ei voi enää luottaa minuun. (Minä hain eroa). Minusta tähän ei ole pätevää syytä, rakastan lapsiani yli kaiken. Molemmat alle 10v. Alkoholia käytän hyvin vähän. En ole koskaan ollut väkivaltainen. Haen lapset lähes joka päivä hoidosta, laitan ruoat. Olin molemmille lapsille vanhempainvapaalla. Sairastapauksissa tasapuolisesti jäämme kotiin.
Jos suostun siihen että hänestä tulee yksinhuoltaja, pelkään että katkeroidun ja ajattelen, että siinäpä sitte hoitakoon. Etten anna muuta tukea kuin pienimmän mahdollisen elatusmaksun. Olin valmistautunut auttamaan ja tukemaan paljon muutenkin. Esim. polttopuu huolto ym. talon ylläpito. Käymään viikollakin iltaisin lasten luona, käyttään harrastuksissa. Tämän hän toki sallii vaikka olisi yksinhuoltaja, mutta pelkäämpä ettei silloin henkinen minäni salli.
Ja sitten, jos hän on yksinhuoltaja, onko minulla silloin enää holhoojan oikeuksia? On sellaisia asioita mitä alaikäinen voi tehdä holhoojan valvonnassa, esim. ampumaharrastus, metsästys. Riittääkö enää oikeuteni tähän?
Tietysti exä voi kirjoitaa tähän luvan, mutta silloin tulee tunne että hän valvoo minunkin tekemisiäni, on siis minunkin huoltaja. Eli ei kiitos, mieluummin lyön lössiksi koko homman.
Muuten hyvin sovittu kaikesta muusta, mutta nyt vaimoni haluaa yksinhuoltajaksi koska ei voi enää luottaa minuun. (Minä hain eroa). Minusta tähän ei ole pätevää syytä, rakastan lapsiani yli kaiken. Molemmat alle 10v. Alkoholia käytän hyvin vähän. En ole koskaan ollut väkivaltainen. Haen lapset lähes joka päivä hoidosta, laitan ruoat. Olin molemmille lapsille vanhempainvapaalla. Sairastapauksissa tasapuolisesti jäämme kotiin.
Jos suostun siihen että hänestä tulee yksinhuoltaja, pelkään että katkeroidun ja ajattelen, että siinäpä sitte hoitakoon. Etten anna muuta tukea kuin pienimmän mahdollisen elatusmaksun. Olin valmistautunut auttamaan ja tukemaan paljon muutenkin. Esim. polttopuu huolto ym. talon ylläpito. Käymään viikollakin iltaisin lasten luona, käyttään harrastuksissa. Tämän hän toki sallii vaikka olisi yksinhuoltaja, mutta pelkäämpä ettei silloin henkinen minäni salli.
Ja sitten, jos hän on yksinhuoltaja, onko minulla silloin enää holhoojan oikeuksia? On sellaisia asioita mitä alaikäinen voi tehdä holhoojan valvonnassa, esim. ampumaharrastus, metsästys. Riittääkö enää oikeuteni tähän?
Tietysti exä voi kirjoitaa tähän luvan, mutta silloin tulee tunne että hän valvoo minunkin tekemisiäni, on siis minunkin huoltaja. Eli ei kiitos, mieluummin lyön lössiksi koko homman.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos viestisi on täytty totta, niin vaimollasi
ei ole mitään perusteita yksinhuoltajuuteen...
Olisi tietysti hyvä tietää, miksi vaimosi ei enää voi luottaa sinuun ennenkuin vastaa tähän...
Kirjoituksesi perusteella nimittäin on kysymyksessä pelkkä kosto naisen puolelta, koska sinä olet hakenut eroa! Lupailee kyllä yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta kunhan saa nimen paperiin, siihen todennäköisesti loppuu sinun isyytesi!
Hyvin tarkkaan, ennenkuin oikeasti heität läskiksi touhun..
Meillä erossa mieheni, lasteni isä teki niin, ja me kaikki saimme osamme siitä. Hän teki eron "raskaimmalla" taholla, hylkäsi lapsensa täysin. Lapset siinä huonoimman osan sai, syyttömiä he kuitenkin..Syyllistivät paljon itseään.
Aika kului, heidän isänsä sydän murtui, mutta lapset vieraantui.Tänä päivänä jälleen näkevät, mutta valitettavasti varauksella. Ei se isä ole sama, kuin silloin joskus ennen.
Ymmärrän kyllä katkeruuttasi vaimoasi kohtaan, mutta jos vain mahdollista, älä jätä koskaan lapsiasi, olethan aina heidän isänsä!
Voimia sinulle :)
Kirjoita viestisi www.eroperhe.nettiin, saat hyviä neuvoja tilanteeseesi.
Kuule, eihän sinun tarvise suostua etävanhemmaksi! Vaadit yhteishuoltajuutta tietysti.
Sinulla on ihan yhtä suuri oikeus lapsiisi kuin vaimollasi.
Tyhmää antaa periksi noin tärkeässä asiasssa!
Tässälyhyt oppimäärä neuvottelutaktiikasta: jos haluat yhteishuoltajuuden tai vähintään etähuoltajuuden, esität ensimmäiseksi vaatimukseksi huoltajuus sinulle kokonaan. Se ei tule toteutumaan, mutta pääset aluksi asemiin, joista sitten neuvottelun edetessä myönnyt yhteishuoltajuuteen tai etäversioon, miten vain haluat.
Lössiksi ei pidä lyödä. Sinun suhteesi lapsiisi on ainutlaatuinen! Lapsetkin selviää erosta paljon paremmin, kun kummatkin vanhemmat pysyvät kuvioissa. Ja kyllä minusta kuulostaa siltä, että ei sinusta olisi lapsistasi luopumaan, vaikka katkeroitumista pelkäätkin. Lapsiperheiden eroon voi pyytää keskusteluapua ja neuvoja vaikka perheneuvolasta tai eroneuvosta, katso eroneuvo.fi.
Yritetään. Keskusteluakin jo syntynyt.