vastaamisessa, mikä se teidän mielestänne on? Minulla on ystävä, joka vastaa tekstariin yleensä vasta tuntien päästä, olisi ihme jos vastauksen saisi heti. Joskus hän vastaa seuraavana päivänä, joskus ei lainkaan.
Itse pyrin vastaamaan kohtuullisessa ajassa eli max. kahden tunnin päästä. Mietin tätä, koska olen huomannut että ystävyytemme on sitä mitä on, vaikka vuosikausia olemme tunteneetkin.
Itse pyrin vastaamaan kohtuullisessa ajassa eli max. kahden tunnin päästä. Mietin tätä, koska olen huomannut että ystävyytemme on sitä mitä on, vaikka vuosikausia olemme tunteneetkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se on juuri tuo pari tuntia. Vaikka olisi töissä/koulussa jne niin ruokatunnit ja tauot tulevat jolloin melko varmasti jokainen tarkistaa puhelimensa onko viestejä, soittoja jne. tullut...
Kertoo tosi paljon kaveruussuhteenne merkityksestä hänelle jos kestää monta päivää vastata/ei lainkaan...tietysti on sellaisia ihmisiä jotka eivät ole tottuneet kännyköitä käyttämään ja vierastavat niiden kanssa tekemisissä olemista, mutta tuskin siitä enää nykypäivänä on kiinni...
Minua jotenkin risoo tuo vitkuttelu päivästä jopa viikkoon. Ja olen huomannut sen että pidän juuri tämän tyyppisiä ihmisiä hirmu etäisinä. Joskus olen ajatellut erään ystäväni kohdalla laittaa välit kokonaan jäihin koska vastaus voi kestää hyvinkin kauan. Siitä tulee vaan niin turhautunut olo vaikkei mitään superystäviä olisikaan. Tuttut ihmiset on eri asia...
Mulla menee monesti vaikka kahdeksan tuntia, että saan vastattua. Mun mielestä on aika mustavalkoista olettaa, että kaverisuhteen tilan voi punnita sillä miten nopeasti vastaa viesteihin, vai vastaako ollenkaan.
Työajalla en puhelimeen koske, kun sitä ei saa kantaa mukana. Tauot on niin lyhyitä, että monesti käytän ne ihan vain itseeni, enkä puhelimen näpyttelyyn.
Kotiin tullessa unohdan monesti koko puhelimen olemassaolon ja sitten se on vielä äänettömällä :) Usein vasta illansuussa muistan kurkata, josko joku on kaivannut.
Joku tuossa sanoi, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. En siis myöskään oleta, että ystäväni kyttäävät puhelintaan ja ovat heti valmiina vastaamaan minulle. Jos eivät vastaa ollenkaan, ajattelen, että niillä nyt sattuu olemaan jotain tähdellisempää :)
Kyllä mun mielestä jotain voi päätellä tekstiviesteihin vastaamisesta. Riippuu kyllä täysin siitä, onko kysynyt jotain tärkeää tai onko se asia muuten ollut tärkeä. Mä oon esimerkiksi kysynyt kaveriltani, tuleeko hän juhliini. Kutsuin hyvissä ajoin, ja esitin selkeän kysymyksen. Koskaan ei vastannut. Toisella kertaa kutsuessani taas, ilmoitti ensin tulevansa. Lähempänä järjestelyjen takia kysyessäni tarkempaa aikaa, ei koskaan vastannut viestiini. Nykyään harkitsenkin kutsunko häntä ollenkaan. Muutenkin se yhteydenpito on jäänyt vähäiseksi eikä hirveästi olla yhteyksissä.
Eli itse kyllä teen päätelmiä kaverisuhteen tilasta, vastaako viesteihin. Siis ne on lähinnä edellä kuvatun kaltasia. Se taas onko päivän viive tms. niin ei mua haittaa. Jos ei tyhjänpäiväiseen viestiin vastaa, niin ei sekään haittaa.
Tosiaan se kännykkään suhtautuminen on erilaista eri ihmisillä. Toisilla se känny saattaa illaksi unohtua jonnekin kuulumattomattomiin. Toiset taas näpyttää jatkuvasti kännykkää.
Minä pyrin vastaamaan tekstareihin parin päivän sisällä. Sekään ei aina onnistu, ei vaan jaksa, kännykän käyttö on turhauttavaa, tekstiviestien kirjoittaminen on hidasta verrattuna siihen että kaikkiin tuttaviini voisi pienemmällä vaivalla pitää yhteyttä netin kautta ja vieläpä ilmaiseksi.
Kaikki kaverini onneksi tietävät minut, eivätkä odota vastausta heti :) Eipä tule turhia loukkaantumisia. Jos luokittelen viestin kiireelliseksi, vastaan kyllä heti kun huomaan viestin - sekään ei ole aina ihan itsestäänselvää, kännykkä lojuu milloin repussa pois päältä, milloin jossain muualla hukassa tai äänettömällä. Olen vähän kuin kännykkäriippuvaisen vastakohta...
niin, että Minä vastaan heti kun saan textiviestin. Usein päivän mittaan kurkistan kännykkääni onko soitettu tai viestii tullut, kun pidän äänettömällä.
Ja vastukseni on muuta kuin OK. Oikeastaan inhoan tuon tyypistä viestiä.
Ystäväni on sanonutkin , että minulta saa aina ihanan viestin kun se on pitkä, ja laitan siihen jonkun toivotuksen perää...tai vaikka että "olet arvokas" :)
ole känny riippuvaisii. mä en halua olla. katson sillon kun huvittaa onko tullu viestei tai soittoja. ei saa olla noin nipo! kaikille ei tavotettavuus ole elämässä se tärkein juttu! jos saat viestin takas niin ole siitä onnellinen se ihminen on varmasti sen sulle sydämmestään lähettäny,vaikka se tulis vähän jälkihunass, so what. ei saa olla noin äkkiväärä. ja syitä myöhästyneeseen viestiin voi olla jos vaikka mitä.
Pyrin vastaamaan tärkeisiin viesteihin mahdollisimman nopeasti, eli käytännössä heti kun olen viestin lukenut. Monet kyllä soittavat, jos asia on todella tärkeä. Mutta jotkut kaverit tykkäävät enemmän viestien lähettelystä ja se on ok ja helppo tapa. Varsinkin, kun itsekään en aina tiedä, onko kaveri töissä vai ei (vuorotyöt) niin on helpompaa laittaa viesti, jos asialla ei ole tulipalokiire.
"Mitä kuuluu?" -tyyppisiin viesteihin odotan, että vastataan takaisin muutaman päivän aikana. Jos vastaus viipyy viikkokaupalla, niin kyllä siitä tulee olo, ettei kaveri ole kokenut yhteydenpitoa tärkeeksi.
Itse vastaan tuon tyyppisiin viesteihin yleensä samana päivänä tai viim. seuraavana.
Ehdotuksiin, esim. "mentäisiinkö huomenna/tänään kahville?" -viesteihin vastaan aina heti ne luettuani, sillä vastaanottajahan odottaa vastausta. Tosin, olen huomannut, että jotkut kaverit ei näihin viesteihin vastaa kuin ehkä viikon kuluttua. Se on aika outoa, varsinkin kun kaikki nämä kaverit kyllä jatkuvasti ovat puhelin päässä...
Esimerkiksi minulle sattui eräs suuri ja huono asia, josta olisin mahd pian halunnut puhua parhaan ystäväni kanssa. Yritin soittaa (iltapäiväaikaan) ja ei vastattu. Laitoin perään viestin, että "minulle tapahtui tälläistä ja tälläistä ja haluaisin mieluusti puhua kanssasi, jos sinulle sopii. Soittaisitko minulle, kun ehdit tai laitatko viestin, koska voisin soittaa sinulle"
Ja ystäväni vastasi neljän päivän kuluttua!
Yritin tuossa välissä soittaa hänelle toisen kerran ja ei vastannut...
Joten tuollaiseen viestiin/puheluun olisin todellakin odottanut vastausta. No, tuo ystäväni ei ole enää parhaimpia ystäviäni. Huomasin, ettei häntä jaksanut kiinnostaa minun asiani, huoleni tai murheeni, vaikka itse olin lähes aina tavoitettavissa, oli ystävälläni miten pieni tai suuri murhe tahansa...
Mutta toki siis ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, miten paljon käyttävät kännykkää ja ovat sen välityksellä yhteydessä. Voihan noista keskustella, että jos toiselta tulee vastaus vasta viikon kuluttua viestistä, niin voihan sitä ystävällisesti kysyä, että haluaisiko kaveri olla jollain muulla tavalla yhteydessä, jos ei jaksa tai halua lähetellä viestejä...
päivänä viimeistään pitäisi saapua ja jonkinlainen vastaus tulla muodossa tai toisessa.
Sitten on hyvä selittää miksei niin ole jos asialle ei tapahdu mitään.
Enemmän vituttaa kaikenlainen vastaamattomuus.
Kyllä mun mielestä pari tuntia on ihan ok "raja", riippuu tosin onko töissä tms. Ja minulla on myös ystävä, joka vastaa 3-7 vrk päästä ja joskus ei vastaa ollenkaan vaikka kysyisinkin jotain (mielestäni esim. kahville pyytäminen ei ole mikään huono asia).
Niin en sitten viitsi enää edes yrittää kysellä häneltä mitään.
ystävyydestä jotain, jos vastausta ei saa edes kysymykseen. Itselläni on myös "ystävä", joka on erittäin välinpitämätön ystävyytemme suhteen. Kaikki yhteydenpito tapahtui minun aloitteesta. Ja jos joskus sovimme esim. lähtevämme lenkille seuraavana päivänä, hän ei viitsinyt edes ilmoittaa että suunnitelmat ovat muuttuneet eikä hän lähdekään. Tänä päivänä tilanne on se, että vaihdoin liittymää ja samalla puhelinnumeroa eikä tää ihminen enää saa minuun yhteyttä vaikka haluaisikin, koska numeroni on salainen.
Toiset ystävät eivät edes vastaa aina puheluihini, vaan saattavat soittaa muutaman päivän päästä ja kysellä kuulumisia. Itse en esim. pysty vastaamaan viestiin työpäivän aikana. Olen töissä pienessä yrityksessä, missä kaikki pitävät tauot samaan aikaan. Pomo on sanonut, että yksityisasioita ei hoideta työajalla, eikä tekstareita näpytellä ruokapöydän ääressä, vaikka kuinka olisi tauko. Joten yleensä pystyn vastaamaan vasta neljän jälkeen kaikkiin tekstareihin. Ja toisekseen inhoan tekstiviestien näpyttelyä, sillä puhelimessani on niin pienet näppäimet, että tulee vain pahalle tuulelle. Joten yleensä soitan paljon mieluummin. Joskus olen työpäivän jälkeen katsonut kännykkään tulleen viestin ja ajattelen, että pitääpä soittaa kohta. Mutta sitten kun käyn vaikka vain keittiössä, unohdan koko asian ja muistan sen vasta parin päivän päästä. Meitä on moneen lähtöön siis =)
Joskus on mennyt seuraavan päivän puolelle, myönnän. Hassua muuten, että sellainen ihminen huomautti tästä mulle, joka usein itse unohtaa vastata viesteihin.
Yksi "ystävä" on sellainen, jonka viesteihin vastaan muutamien päivien viiveellä. Hän on kohdellut minua tökerösti ja voisin olla vastaamatta kokonaan, mutta laitan takaisin jotain ylimalkaista (hänen tyylillään). Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Summa summarum... Tekstarit ovat jollain tapaa myös vallankäytön väline, se on totta! Sopii hyvin suomalaiseen kulttuuriin.
tekstiviesteihin tai puheluihin ollenkaan, ellei kyse ole jostain ennalta sovitusta asiasta.
Inhoan tekstiviestien kirjoittamista ja koska suurin osa puheluistakin on aivan turhia, niin on helpompi olla vastaamatta, kuin lässyttää tyhjänpäivisiä asioita.