Parisuhdepalstalla joku kertoi valinneensa vartin suklaalevyä.
Minulla meni autosta autoon 8 minuuttia kun ostin muutama viikko sitten talvitakin.
Eli siis minulla menisi hermot jos olisi pakko hoitaa kauppareissut jonkun pitkään tuumivan kanssa. Joku varmaan sitten stressaantuisi kun minä jo olisin menossa ja hän vasta orientoitumassa.
Antikvariaateissa aikaa menee kyllä, peruskaupoissa ei. Rasvaton maito, oivariini, ruisleipä, kirsikkatomaattirasia.. siinä ei kauan nokka tuhise. Eikä vaateostoksilla:
silmälle mieluisa
-> katso hinta. jos mahtuu budjettiin etene else palauta hyllyyn
-> sovitus päälle. jos sopii osta else palauta hyllyyn
Sit himaan.
Minulla meni autosta autoon 8 minuuttia kun ostin muutama viikko sitten talvitakin.
Eli siis minulla menisi hermot jos olisi pakko hoitaa kauppareissut jonkun pitkään tuumivan kanssa. Joku varmaan sitten stressaantuisi kun minä jo olisin menossa ja hän vasta orientoitumassa.
Antikvariaateissa aikaa menee kyllä, peruskaupoissa ei. Rasvaton maito, oivariini, ruisleipä, kirsikkatomaattirasia.. siinä ei kauan nokka tuhise. Eikä vaateostoksilla:
silmälle mieluisa
-> katso hinta. jos mahtuu budjettiin etene else palauta hyllyyn
-> sovitus päälle. jos sopii osta else palauta hyllyyn
Sit himaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
He-Vi tiskillä vilkaisu missä kunnossa tuotteet on.
liha puolella päivämäärä vilkaisu
samoin maitopuolella ja pakastelataan kautta (mikäli ostettu kanaa) kassalle.
Peruselintarvikkeiden kanssa ja tutussa kaupassa ei mene yleensä viittä minuuttia kauempaa.
Vaatteissa ensisiaisesti ensin koko, sitten väri ja lopuksi hinta.
Asuntoa etsin viimeksi vuoden ja autoakaan tuskin löytäisin kuukautta lyhyemmässä ajassa. Lomamatkan saa räätälöityä viikossa ja takkiin menisi varmaankin päivä.
Minulla kun on aina etukäteen mielikuva, minkälaisen vaatekappaleen haluaisin. Sitten kierrän kaikki kaupat ja etsin mahdollisimman hyvin mielikuvaani vastaavan.
Ruokakaupassa meillä on Rouva Ratikan kanssa aina lista, josta poikkean aniharvoin. RR saattaa lisätä kärryyn jotain pientä, mutta siinä ei kauaa nokka tuhise. Sitä paitsi homma käy sähäkästi, kun emme kulje yhdessä vaan molemmat keräävät kärryyn listaamiaan tarvikkeita.
Joku kirjakauppa onkin sitten eri asia, koska sinne mennään viettämään aikaa eikä pelkästään ostamaan.
Joo asunto voi ottaa enempi aikaa, jos ei satu nopsaan kohdalle semmoista joka olisi mieluinen ja johon olisi varaa jne.
Vaatteissa en koskaan mieti etukäteen millainen sen pitäisi olla. Katson mitä on tarjolla ja ostan jos on semmoinen mistä tykkään.
Ostan sitten samalla yleensä koko vaatekerran, esim jos ostan jakun, ostan housut ja/tai hameen tai kotelomekon samalla ynnä paitaa ja muuta siihen oheen.
Sillei mulla ei onnistu että on jokin vaate ja sille lähden etsimään kaveria.
kommentoida enempää, kun tähän varaamani kaksikymmentä sekuntia meni just
Yleensä kaupassa ei mene juurikaan aikaa, paitsi kassajonossa. Mutta saatan toisinaan jumiutua juuri tuollaisiin asioihin: suklaalevyyn tms. Viimeksi valittiin muuten rakkaani kanssa tummaa suklaata ja meiltä meni hyvinkin vartti oikean brandin päättämiseen.
Vaatteita ostan kerran vuodessa - siihen menee sitten tunnin verran, mutta kun sen jyvittää kuukausille niin ei se ihan mun kalenteria kaada sekään.
Mikä siinä vie sen ajan?
Kun siis minulle on suklaassa yms ihan sama mitä se on kunhan on pirun hyvää.
Siis minulle on vain se oma rimani; mikä tahansa sen yli menevä käy. Ei siis tarvitse olla mitenkään parasta tms. Riittävän hyvä suklaa riittää mulle.
Mitä siinä siis pohditaan, luetteko esmes missä eniten suklaata tms?
mieluusti siihen mikä kiinnosta ja vastentahtoisesti siihen mikä ei kiinnosta.
Joskus siis joku random_asia herättää kiinnostuksen niin, että se saa suhteettomasti aikaa. Tumman suklaan tapauksessa se asia oli kaakaon määrä. Aika kului tuoteselosteita lukiessa. Valittiin sitten se, missä oli eniten kaakaota. Eli se oli ihan pragmaattista ajan käyttöä.
Mutta niinhän sinäkin käytät aikaa antikvariaatissa - näet potentiaalisia, vaihtoehtoisia kiinnostuksen kohteita ja uppoudut niihin, koska ne variaatiot ovat sulle merkitseviä? Joku muu näkee samoja sisältöjä sitten namihyllyssä tai sukkaosastolla.
Eikö se ollu niin, että käytit aikaa divareissa? Riittävän hyvä kirja ei riitä sellaisenaan?
Ounastelinkin että pitoisuuksia pohditte. Niitä ei näe suoraan - paitsi joissakin pakkauksissa. Minä ostan yleensä niitä joissa se on präntätty siihen kanteen isolla. Muistaakseni Lidlistä.
Kirjat sitten. Kyllä minä otan nopeasti sen minkä haluan jos se on tarpeeksi hyvässä kunnossa. Yleensä vain menee aikaa ennen kuin on löytänyt etsimänsä, jos edes löytää.
Mutta sitten vastentahtoiseen ajankäyttöön. Minulle ei ole vastenmielistä käyttää aikaa ruokaostoksiin, siihen vain en mene minulla paljon aikaan. Odottelu on se vastenmielinen. Siis ei minua haittaisi jos itselläni menisi kaupassa kauemmin. Äh, sekavaa.
Yhden vegaanimiehen kanssa kauppareissut olivat tosi hitaita, kun piti tarkistaa kaikki tuoteselosteet ja lisäksi boikotoida tiettyjä yrityksiä.
käytän aikaa, ainakin ajoittain: boikotointiin ja markkinapaineen luontiin :-)
Tarkistan aina, että tuote ei ole Nestlen. Ostan aina pienemmän valmistajan tuotteen tasapainottaakseni markkinoita. Tutkin alkuperämaat: ostan lähempänä valmistetun tuotteen. Jos johonkin tuotteeseen ei ole merkitty valmistus- tai alkuperämaata, hylkään sen ja käytän aikaa vastaavan korvaavan tuotteen löytämiseen.
Tiedätkö, missä HK:n pekoni on valmistettu? Minä tiedän ja olen korvannut sen vastaavalla kotimaisella tuotteella. Kuulostan omissakin korvissani ylikasvaneelta vegaanihipiltä...
Olen ollut laktovegetaristi vuosikymmenen, niin ei ole tullut noita pekoneita aikoihin mietittyä...
Noista pienemmän valmistajan tuotteista: kannatan lähiruokaa ja mieluummin tuen paikallisia ihmisiä työllistäviä yrityksiä kuin kansainvälisiä jättejä. Pikaruokaketjuja boikotoin.
Tutussa ympäristössä, kun käyn ruokaostoksilla niin periaattessa viipotan sen kärrin kanssa menemään, lappaan tavarat kärriin.. äkkiä kassalle ja pois. Kun tietää mitä on missäkin, niin ei tarvitse turata puolta päivää.
Vaateostoksilla käydessä myös se, että jos näkyy jotain kivaa, sovitus ja kassalle ja pois.. jos vaate on hyvä. Tosin mä oon niin laiska, että harvemmin rupeen sovittelemaan...
Huonekaluliikkeessä (kohta juuri sellaiseen lähdössä) menee aikaa hieman kauemmin. Periaatteessa tiedän valmiiksi mitä tarvitsen ja minkälainen ostettavan huonekalun pitäisi olla.
Kuitenkin joutuu vähän enemmän miettimään, että onko se just sellanen mitä tarvitsen ja mitä haluan. Vai tarviiko ravata toiseen liikkeeseen katsomaan jos siellä olis sitten vielä parempi vaihtoehto.
Ihmettelen, miten eräs tyttökaverini saa kulumaan pari tuntia ennen ravintolaan lähtöä. Samaten mies vaikuttaa joskus joltain "Hämeen hitaimmalta", ja minä ehdin helposti vaihtaa vaatteet, meikata ja laittaa hiukset ennen kuin hän on lähtövalmis. Shoppaillessa olen myös nopea: tiedän mistä pidän ja mitä etsin, käyn vaikka valmiiksi sovittamassa ja sitten mies tulee maksamaan vaateostokset joululahjaksi tms.
juuri siksi emme tarvitse samapalkkaisuutta
että opiskelijan tulot ovat paljon pienemmät kuin työssäkäyvän. Aviopareilla rahat taitavat usein olla yhteisiä. Vaateostoksia teen kerran vuodessa miehen kustannuksella, jottet luule liikoja.
Mutta entäpä ne naiset, jotka ovat sinkkuja, yksinhuoltajia, leskiä tai lesboja? Kuka mies heidän elämänsä kustantaisi?
täällä netissä ennemmin elämäänsä kuluttaa kuin jossain ihmisten ilmoilla. Kaikki on priorisoimista. Koko elämä on. Sitä tehdään, mikä koetaan tärkeäksi, mistä saadaan mielihyvää.
Kokeeko se ,jolla menee pukemiseen puoli tuntia sen pukeutumisen jotenkin tärkeämmäksi kuin se joka laittaa _saman asun_ päälleen kahdessa minuutissa?
Onko 5 appelsiinia tärkeämpiä sille, joka hiihtää massan edessä eestaas, vatvoo ja sumplii ja sitten sormella törröttäen hakeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee hitaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaasti sitä oikeaa hintapainiketta kuin sille joka kiskaisee rullasta pussin, laittaa siihen 5 appelsiinia, napauttaa hintapainiketta puntarissa ja jatkaa matkaa?
Tuo on sitten oma, kiinnostava aiheensa tuo missä valikossa netti on.
Minulle se on luppoaika duunissa tai mitähän keksis kotosalla -valikossa. Eli vaihtoehtoina on esmes työpisteen järjestelyä tai materiaalien kopiointia duunissa ja esmes lueskelua kotona.
Ulkoilu ja kavereitten tapaaminen on minulla jotenkin ihan omassa valikossaan sitten.
Eli en mieti että menisinkö keilaamaan vai nettiin, vaan että menisinkö kaljalle vai keilaamaan vai lueskelisinko vai surffaisinko.
kaljalle vai keilaamaan TAI lueskelisinko vai surffaisinko
naisia olikeesti ole olemassakaan.
Ihan selvä feikki kyseessä. Naisten kohdalla, mistään mikä sisältää ostamista saati vaatteita, ei selvitä alta tunnin.
suurin aika menee pohdiskeluun, mutta EI kaupassa pohdiskeluun. Jos esim. haluan tietynlaisen takin, tsekkailen netistä, lehdistä, näyteikkunoista näkyykö sopivaa. Poikkean muilla asioilla käydessäni kauppojen vaateosaston kautta ja vilkuilen ympärilleni, yleensä pysähtymättä. Kun jostain löytyy sopiva malli, mietin vielä muutaman päivän. Sopiiko sen ja sen vaatteen kanssa? Onko järkevää ostaa, onko hinta sopiva? Jos vastaus on kaikiin myöntävä, käyn hakemassa vaatteen pukukopin kautta ja maksan.
Ruokakaupassa (mieluiten tutussa) käyn yleensä listan kanssa. Lista on tehty siinä järjestyksessä, mistä ruuat löytyvät kaupasta. Automaattista toimintaa, jossa pohdiskelulle ei sijaa. Pohdiskelu on jälleen tapahtunut himassa.