Olen lukenut suurella mielenkiinnolla ja silmät suurena tämän saitin juttuja. Aivan tosissanneko ihmiset kyttäätte puolisoidenne puhelimia ja sähköposteja. Jos luottamus on tuota luokkaa niin eikö kannattaisi jättää parisuhde kokonaan???
En voisi kuvitella missään tapauksessa puuttuvani puolisoni puhelimeen, sähköpostiin enkä kirjeisiin. Jos joku on mennäkseen niin kyllä se menee vaikka kuinka kyttäisi ja todennäköisesti juuri siksi.
En voisi kuvitella missään tapauksessa puuttuvani puolisoni puhelimeen, sähköpostiin enkä kirjeisiin. Jos joku on mennäkseen niin kyllä se menee vaikka kuinka kyttäisi ja todennäköisesti juuri siksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos toisella ei ole mitään salattavaa niin miksi ihmeessä hän ei antaisi katsoa puhelintaan, sähköpostia ym.. Yleensä jos ei anneta kumppanin lukea viestejä ym. on jotain tekeillä. Älä ole niin helvetin katkera muille kenen miehet antaa tutkii kännykkäsä ja muut asiat jos sun miehes pitää ne salassa. Eli valitettava tosiasia on että taitaa miehes pettää sua.
En minä tyhmä ole.. vain varma itsestäni =)
En minäkään haluaisi että minun viestejäni tutkitaan. Ei siksi että siellä olisi salattavaa vaan siksi että minulle tulleet viestit on tarkoitettu juuri MINULLE. Jos ne olisi tarkoitettu puolisolleni, niin ne menisi varmaan hänen puhelimeensa, eikö totta?
Ei minustakaan olisi mukavaa että jonkun ystävättäreni mies lukisi hänelle tarkoittamattomiani viestejä??
..ja jos puolisoni pettäisi niin selviäisiähän se aikanaan kyttäämättäkin, eikö?
Ehkäpä se selviää aikanaan mutta kyllä se käy vituttamaan jos saa tietää, että mies on monta vuotta pettänyt. Ja en kylläkään pidä itseäni lapsena, tiedän vain sen karun tosi asian, että miehiin ei voi luottaa siksipä kyttäänkin. Yksinkertaista.
Itsekään en ole pettänyt; silti en koskaan antaisi mieheni tutkia kännykkääni eikä hän sitä kyllä tekisikään. Itsetunto kohdallaan miehellä.
karumpi totuus on, ettei TOTUUS pettämisestä kännykän tutkimisella selviä!!!!! Hyvä tavatonta miten naiivi ajatus.
Kyttää vaan rauhassa. Mielestäni se on vastenmielisempää kuin uskottomuus! Vanha sananlasku sanoo "juuri se toteutuu mitä eniten pelkää". Tästä ilmeisesti johtuu se ikävä tosiasia, että ihmiset, jotka eivät kykene luottamaan kehenkään "saa" kumppanikseen juuri sellaiset, jotka eivät ole luottamuksen arvoisia. Luottamuksen puute on myös pettämistä.
Kyttääjät kyttää, koska luottamus on jo mennyt.
Ei kait kukaan kyttäisi, jos pystyy luottamaan.
Jos luottamus on mennyt, niin ehkä joku saa sen takaisin kyttäämällä ja huomaamalla, että aihetta huoleen ei ole. Usein se, jota kytätään antaa huonoja selityksiä ja ei ole valmis puhumaan, kun niin jänskättää nämät omat menot, tekstarit ja sähköpostit.
ei koskaan luottamusta ole ollutkaan! Ja itseluottamusta kaikkein vähiten.
Kyttääjät ovat vain sairaan MUSTASUKKAISIA LUUSEREITA!
Heillä ei ole minkäänlaista itsetuntoa.
He ovat katkeria.
Heistä ei ole parisuhteen ylläpitäjiksi.
He eivät osaa rakastaa.
Heidän kaikki tarmo menee kyttäämiseen.
He ovat SURKEITA otuksia.
Voi reppanoita, kun kärsien elävät tätä elämää.
Itse ainaki "kyttäsin" ja näin että siihen oli aihetta, elikkä luuloni kävi toteen. Tuohan on ihan luonnollista jos uskoo et toinen puuhaa jotain seläntakana...
Itse en "kytännyt" mustasukkaisuuden takia vaan sen että seläntakana touhataan, vihaan sitä. Ja ei haittaa itseäni yhtään vaikka kyttäsin, ja en pidä itseäni sairaana. =)
Mieheni oli kesällä joka viikonloppu poissa. Keksi selitykseksi erilaisia menoja enkä koskaan epäillyt mitään, koska mielestäni suhteen on perustuttava luottamukseen. Kun hän eräänä päivänä ei vastannut viesteihini, tulin epäluuloiseksi ja katsoin hänen emailinsa. Sieltähän se iski kuin turpaan olisi saanut: rakkauskirjeitä toiselta naiselta.
Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, enkä koskaan aikaisemmin ole urkkinut puhelimia, emaileja ehkä muutakaan. Ei ole edes tullut mieleen tehdä sitä! Tosin eipä ole mieheni ennen pettänytkään minua.
Rakas mieheni lupasi lopettaa suhteen, mutta nainenpa ei halunnutkaan luovuttaa. Seurasin puhelinta ja sähköposteja vielä pari kuukautta, onneksi! Nainen osoittautui todelliseksi moraalittomaksi nartuksi ja ilman salapoliisin työtä olisimme ehkä jo eronneet. Hän oli vakaasti päättänyt ottaa mieheni ja lasteni isän.
Vinkki kaikille: pitäkää huolta omistanne kaikin tavoin. Mieluummin jo ennen kuin toinen joutuu pettämään! Kyllä sen huomaa, kun toinen salailee. Silloin kannattaa urkkia. Meillä on tilanne nyt ohi, rakastamme toisiamme, enkä varmasti enää halua alentua toisen viestien urkkimiseen. Ei voisi vähempää enää kiinnostaa. Silti voin sanoa, että salapoliisina toimiminen pelasti ainakin meidän liittomme!
Vähän karrikoidusti ilmaistu mutta totta.
On varmaan kurjaa huomata elämän lipuneen ohi kumppania vahtiessa. Ja jos nyt niin ikävästi kävi ettei tämä ollutkaan uskoton niin siinä muuttui oma ja vieläpä toisenkin elämä helvetiksi suotta. Säälittävää!
Itse en menisi tuohon halpaan "nainen osoittautui moraalittomaksi nartuksi". Hehheh. Jos mieheni kävisi vieraissa se olisi hänen asia, josta hän olisi vastuussa. Saisi puolestani jäädäkin vieraisiin: Ellei ITSE älyä lopettaa suhdetta, omasta vapaasta tahdosta. Ei huvita leikkiä rosvoa ja poliisia parisuhteessa.
Eiköhän se parisuhde ole vapaaehtoinen juttu. Jos se menee puolin tai toisin vahdittavaksi niin silloin on parempi erota