Kollega selitti olevansa "pieni ja pippurinen". Muistui mieleen kaksi muutakin rouvaa, jotka ovat luonnehtineet itseään minulle tuolla tavalla.
Kaikilla kolmella on selvästi iso ongelma omasta pituudestaan; tämä on käynyt selville parin tuopin jälkeisessä avautumistilassa. Mistä kummasta heille on kuitenkin tullut mieleen, että lyhyttä vartta voi kompensoida perkeleellisen häijyllä luonteella? Tämä kollegani on kaiken lisäksi sisäpuolelta ihan mukavaluonteinen ihminen, mutta välillä - nykyisin jo liian usein - tuo kummallinen raivopään esittäminen käy hermoille.
Vähän sama juttu on koirien kanssa: ei skotlanninterrieristä saa millään isoa, halattavaa karvaturria, eikä se pullisteleva ego, räkyttäminen ja päällekäyvä luonne yhtään auta asiaa. Miksei siis voisi olla kiva pienikokoinen karvaturri? Tai lyhyt ja lempeä kollega?
Perjantaiajatuksia...
Kaikilla kolmella on selvästi iso ongelma omasta pituudestaan; tämä on käynyt selville parin tuopin jälkeisessä avautumistilassa. Mistä kummasta heille on kuitenkin tullut mieleen, että lyhyttä vartta voi kompensoida perkeleellisen häijyllä luonteella? Tämä kollegani on kaiken lisäksi sisäpuolelta ihan mukavaluonteinen ihminen, mutta välillä - nykyisin jo liian usein - tuo kummallinen raivopään esittäminen käy hermoille.
Vähän sama juttu on koirien kanssa: ei skotlanninterrieristä saa millään isoa, halattavaa karvaturria, eikä se pullisteleva ego, räkyttäminen ja päällekäyvä luonne yhtään auta asiaa. Miksei siis voisi olla kiva pienikokoinen karvaturri? Tai lyhyt ja lempeä kollega?
Perjantaiajatuksia...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aika harva nainen on tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, joten se selittää tuotakin käytöstä.
Ehkä me kaikki haluaisimme olla missin mittaisia, painoisia, pitkähiuksisiä upeita miesten päiväunelmia.
Kun näin harvoin on, naiset sitten kiukuttelevat.
Yhtä lailla liian isot naiset kiukuttelevat kuin liian pienet. Lihavat naiset marisevat koko ajan jne.
Kauniiden naisten elämä on hauskempaa, siitä tuo kateus johtuu.
Jos heillä on yksinkertaisesti tarve komepensoida autoriteettia jonka kokevat menettävänsä pienikokoisina. Eräs lyhyt (alle 150cm) alle 150cm ystäväni paasaa usein siitä kuinka häntä kohdellaan kuin lasta pituutensa vuoksi. Erikoista kyllä, olen lähes yhtä lyhyt mutta en ole huomannut että häntä TAI minua aliarvioitaisiin (olimme aiemmin töissä samassa tiimissä pari vuotta joten olen nähnyt häntä kylliksi sanoakseni tämän).
Olen tarvittaessa itsekin kipakka, mutta tarvetta tulee aika harvoin. Ystävällisyys toimii yleensä parhaiten...
... Ja virhekin sitten pääsi livahtamaan mukaan. Tsorge. ;D
Minä ainakin olen. Yleensä. Toki välillä tulistun, kyllähän me kaikki. Mistä lie sanonta tullut?
Luulenpa että se pituusongelma on sinulla. Pieni mies ei voi sanoa itseään pieneksi ja pippuriseksi, tai voi tietysti, mutta se kuulostaa hassulta. Naisen suusta sanottuna se jostain syystä mielletään positiiviseksi. Vähän kuten "tumma ja tulinen", mutta noin taas voi luonnehtia mieskin itseään.
Kuinka niin se pituusongelma on minulla? Sanon aika selvästi tuossa, että asia on tullut puheeksi parin tuopin jälkeisessä avautumistilassa - siis rouvat ovat ihan itse ruvenneet selittämään pituuskompleksiaan ja sitä, kuinka puolentoista metrin pituus harmittaa. Rumastikin on joskus sanottu, mutta sen ehkä tuollaisessa tilanteessa voi jättää omaan arvoonsa. (Kuten kommenttisikin, joka ei liipannut edes kauempaa tuota aloitustani.)
Muille kirjoittajille, jos he siis sattuvat tässäkin käymään, sanoisin, että toki useimmat tuntemani pienikokoiset ihmiset ovat mukavia kaikin puolin. Tänään vain sattui askarruttamaan tuo omituinen - ja epäonnistunut - kompensointiyritys.
eräskin nainen kertoi olevansa pieni ja pippurinen. lähemmin tutustuttuani olisin voinut
lisätä luonnehdintaan sanat hapan ja emäksinen.
haukkui lähes kaikkia ihmisiä rumiksi tai läskeiksi ja jos joku oli hyvännäköinen niin se
oli tyhmä tai huora. hyvää sanottavaa ei ollut
käytännössä kenestäkään.
jonkun tutun lihominen herätti hänessä sairasta
iloisuutta ja tutun(naisen) laihtuminen ärsytti.
en tiedä johtuiko kaikki omasta pienuudesta vai
oliko vähän muutakin vialla mutta ei se oma olemus sillä parane että haukkuu kaikki muut.
Olen kiltti luonne, enkä halua elollisille olennoille pahaa. Rähinöinnissä ei ole mitään järkeä. Luultavasti kompensoin pientä kokoani kovalla puheäänellä, ja mies sanoi, että jos hän kuuroutuu vanhana, kuulolaitetta ei hankita.
pienistä ihmisistä löytyy enemmän temperamenttia. Kutsu sitä sitten raivoksi jos haluat. Sisua se ainakin on.
Kompensoiko hankala luonne kokoa? Yksi hyvä puoli asiasta onneksi löytyy: se kiljuva, räkyttävä, epämiellyttävä, omasta mielestään temperamenttinen ja sisukas pikkuihminen on helppo viskata kauluksesta lumihankeen.
Kiljuvia, räkyttäviä, epämiellyttäviä ihmisiä löytyy kaikkia kokoja. Sisu ja temperamenttisuus on mielestäni ihan muuta. Joskus täytyisi nähdä sen oman navan ulkopuolelle että oppii ymmärtämään toisia ihmisiä eikä ota kaikkea henkilökohtaisena loukkauksena. Pienet ihmiset ovat luonnostaankin jo vikkelämpiä ja notkeampia, jos vielä verrataan sitä fyysistäkin puolta. Se kuvastuu persoonallisuudessakin usein. En puhu lyhyistä ihmisistä, vaan pienistä joka tavalla.
toisen kanssa asiasta. Miten temperamenttisuus ja kiljuminen ym. mitä mainitsit, liittyy mitenkään toisiinsa? Ei kyllä yhtään mitenkään. Eiköhän se ole niin et jos ihminen kiljuu ja huutaa (tai mitä nyt sit ikinä tarkoititkaan tuolla pointilla) niin sehän kertoo enemmänkin siitä et jokin asia on vinossa. Miten ihmeessä joku voi sekoittaa tuollaisia asioita keskenään? Sinulla ei taida olla kovinkaan hyvää ihmistuntemusta eikä käsitystä asioista ja käsitteistä.
Valitettavan monen ihmisen mielestä v-mäinen luonne, kiljuminen ja räksytys nimenomaan on sitä temperamenttisuutta. Nuorempina tuollaisten ihmisten suusta kuulee usein känkkäränkkäkohtauksen jälkeen teinimäistä itseihailua: "Enksmä ookkin kauhee?!" Samat ihmiset tuppaavat jostain syystä pitämään kauheaa meteliä, ja jollei kukaan noteeraa, haetaan vielä varmistusta: "Eiksmullookkin KAUHEE nauru?!"
Jostakin syystä ovat usein vielä hirveän avutonta porukkaa (nosta tää, kanna tuo, auta mua, avaa ovi, nosta mua jne.), lieneekö se kova meteli sen pippurisuuden osoitusta?
tuosta. Ihmettelen vaan kovasti tuota sinun käsitystä temperamenttisuudesta. Kun se ei ole totta. Itsekin olen rauhallinen persoona noin muuten mut onneksi minusta löytyy sitä tulisuuttakin. Se ehkä tuo minua välillä esille, myös hyvässä. Ja enimmäkseen olen saanut siitä hyvää palautetta. :)
Pieni, mut sisukas