Kuinka eroon katkeruudesta?
Mä en osaa. Olen hapan - ja se on tapahtunut ajan kanssa. En oikein enää usko naisiin ja se on varmaan syy miksi tyrin ja jään sivuun niin herkästi jos tutustun jostain syystä.
Monet toivoo että mies olis tunteikas. Mut kukaan ei kertonut että negatiiviset tunteet ei kelpaa, sääli että mun kädessäni tuntuis olevan nyt vain katkeruus ja turhautuminen kortteja jotka houkuttelee naisia kuin etikka kärpäsiä.
Täs happamuudessa on se hyvä puoli että näin tunnistan itseni ja palaset on kohdillaan ja tunnen olevani ehjä - mutta yksin. Jokin täysin käsittämätön harhaluulo minussa saa uskomaan sellaiseen skenaarioon että joku nainen kiinnostuisi minusta negatiivisuuteni takia ja jaksaisi etsiä sen pienen toivon tai langanpään joka saa minutkin kirjoittelemaan tätä onttoutta täällä. Ellei sitä toivoa ja tarvetta toiseen ihmiseen olisi en vaivautuisi edes valittamaan vaan tekisin jotain niitä juttuja joissa olen muutenkin harjaantunut ja nimenomaan osaamis ja pärjäämisemielessä. Niillä ei tietenkään ole mitään tekemistä ihmisssuhteiden kanssa.
Mutta karu tosiasia taitaa olla niin että naiset haluaa kokea positiivisia fiiliksiä ja niitähän ei minusta irtoa ihan helpolla. En toki kuseksi kenenkään leidin nilkkasukille mutta siis olen vain jähmeä ja jäykkä enkä oikein osaa olla jos saan kiinnostusta. Toivon että se jatkuisi mutta jokin minussa ei osaa vastata "plusmerkkisesti" ja siksi jäädyn tai latistan tunnelman neutraaliin...
Mä en osaa. Olen hapan - ja se on tapahtunut ajan kanssa. En oikein enää usko naisiin ja se on varmaan syy miksi tyrin ja jään sivuun niin herkästi jos tutustun jostain syystä.
Monet toivoo että mies olis tunteikas. Mut kukaan ei kertonut että negatiiviset tunteet ei kelpaa, sääli että mun kädessäni tuntuis olevan nyt vain katkeruus ja turhautuminen kortteja jotka houkuttelee naisia kuin etikka kärpäsiä.
Täs happamuudessa on se hyvä puoli että näin tunnistan itseni ja palaset on kohdillaan ja tunnen olevani ehjä - mutta yksin. Jokin täysin käsittämätön harhaluulo minussa saa uskomaan sellaiseen skenaarioon että joku nainen kiinnostuisi minusta negatiivisuuteni takia ja jaksaisi etsiä sen pienen toivon tai langanpään joka saa minutkin kirjoittelemaan tätä onttoutta täällä. Ellei sitä toivoa ja tarvetta toiseen ihmiseen olisi en vaivautuisi edes valittamaan vaan tekisin jotain niitä juttuja joissa olen muutenkin harjaantunut ja nimenomaan osaamis ja pärjäämisemielessä. Niillä ei tietenkään ole mitään tekemistä ihmisssuhteiden kanssa.
Mutta karu tosiasia taitaa olla niin että naiset haluaa kokea positiivisia fiiliksiä ja niitähän ei minusta irtoa ihan helpolla. En toki kuseksi kenenkään leidin nilkkasukille mutta siis olen vain jähmeä ja jäykkä enkä oikein osaa olla jos saan kiinnostusta. Toivon että se jatkuisi mutta jokin minussa ei osaa vastata "plusmerkkisesti" ja siksi jäädyn tai latistan tunnelman neutraaliin...
Vastaukset 20
Vanhimmat
...että edes *haluat* eroon negatiivisuudesta! Se on jo erittäin hyvä alku. Hyvä myös että tiedostat noinkin tarkasti, mistä kaikki johtuu.
Tottakai naiset, kuten varmaan ihmiset yleensäkin, haluavat kokea positiivisia fiiliksiä, ja nainen saattaa säikähtää jos joutuu terapeutin rooliin. Toki joillakin naisilla hoivavietti on niin vahva että voi halutakin tälläistä, mutta vahvaan säälintunteeseen perustuva suhde ei ole kovin terve (olen nähnyt yhden esimerkin läheltä, toisaalta yleistää ei taaskaan pitäisi).
Toki elämään kuuluu myös negatiivisia tunteita ja sen varmasti tietää myös jokainen nainen, joista heilläkin on varmasti ajoittain negatiivisia tunteita. Negatiivisuus ei kuitenkaan saisi olla hallitsevaa.
'Jähmeys' ja 'jäykkyys' ovat kyllä rajoittavia asioita, mutta et todellakaan ole niin syvällä suossa kuin voisit olla; kirjoitit puheenvuorosi ilman suurempia vihamielisyyksiä naisia kohtaan, ennakkoluuloja tai muuta inhottavaa. Oletko varma, ettei ongelmasi ole ihan perintenen sosiaalinen jännittäminen? Joka tapauksessa käytät ilmaisua 'jos saan huomiota' ja osaat kuvailla kuinka kyseisessä tilanteessa toimit, mistä voi päätellä ainakin että edes *saat* tälläistä huomiota jossain määrin. Et siis kuulosta lainkaan toivottomalta tapaukselta. Osaat jo nyt analysoida tarkasti omia fiiliksisäsi, joten varmasti sinulle on myös helppoa tiedostaa mistä jotkin ennakkoluulot/epävarmuudet johtuvat, juuri tuo uskon puuttuminen, ja osaat myös tunnistaa milloin jokin pelko ei ole realistinen. Kannattaa pitää mielessä, että jokainen suhde on yksilöllinen ja jos jotain pahaa on tapahtunut joskus, se ei tarkoita että samoin kävisi seuraavassa suhteessa.
osaako joku fiiliksiään analysoida jos kukaan toisesta sukupuolesta ei positiivisena tai negatiivisena välitä hänestä paskaakaan.
Tää on vähän sama kuin jos opettelisit runkkaamaan taitavammin. Joo, toki - se on nyt kivempaa. Silti et ole harrastanut seksiä kenenkään muun kuin itsesi kanssa.
Nimenomaan itseanalyysi on juttu jota en enää edes halua tietää. Ihan sama mitenpäin sen paskan laittaa - miten itsensä hahmottaa - se ei vie pätkääkään lähemmäs sitä että jotain naista kiinnostaisi.
Osaan kuvailla itseni vaikka viidelläkymmenellä eri tavalla ja vähän eri näkökulmasta mutta yksikään niistä ei herätä mitään "voisin tahtoa sut" reaktiota vastakkaisessa sukupuolessa. En osaa antaa luontevasti tai edes vähemmän luontevasti sellaista palautetta naisille että he siihen jotenkin tarttuisivat.
Se olen minä.
Haluuko joku turvallisen miehen? Mä olen täysin turvallinen, jos joku mut jossain mielenhäiriössä keksii haluta niin a) Saa takuulla kunhan ei ole yrjöttävän ruma b) voi olla täysin varma etten petä koska en ketään muuta jokatapauksessa saa enkä suin surminkaan tahtoisi pistää satumaista onneani riskialttiiksi omalla törttöilylläni - luultavasti ennemminkin happanisin muita naisia kohtaan lopullisesti ja pysyvästi. Tämä muuten ei ole itsesääliä vaan totuus ja havaintoni itsestäni - todellista itsetuntoa/-tuntemusta.
...haluaa turvallisen miehen. Ainakin minä haluan, mutta taidan olla sulle väärää sukupuolta. Myös naispuolisille kavereilleni tuntuu olevan oikeasti tärkeää se, että mies on turvallinen ja järkevä eikä petollinen.
Et ainakaan turhan nirso ole, joten sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet löytää naisystävä. Sun pitää vaan uskoa siihen itse ja yrittää parhaasi mukaan olla vajoamatta itsesääliin.
Ehkä toteutat itse itseäsi.
Minua pelottaisit ja juoksisin karkuun minkä kintuistani pääsisin. Välinpitämättömyys, töykeys, kylmyys, ovat sellaisia asioita joita vältän.
Oletko miehiä kohtaan mukamas samanlainen? En oikein jaksa uskoa siihen. Ei sinulla olisi yhtään ystävää jos kohtelisit heitä huonosti.
Eli kysymys kuuluu: minkälaisia ihmisiä arvostat, kenen seurassa viihdyt, kenestä pidät.
Kai sinä heidän seurassaan käyttäydyt paremmin. Mikset siis voisi käyttäytyä naisia kohtaan samalla tavalla kuin ystäviäsi kohtaan. Olemalla reilu, kiinnostunut, oikeudenmukainen jne saat varmasti naiset kiinnostumaan itsestäsi.
"Ei sinulla olisi yhtään ystävää jos kohtelisit heitä huonosti."
Mikä ihmeen oletus tuo muka on, että olisi miespuolisiakaan ystäviä?
No kai sinä nyt jotain ihmistä osaat tässä elämässä kohdella hyvin. Äitiäsi, ystäviäsi, pomoasi, työkavereitasi.
On sinulla jotain sosiaalisia siteitä vai väitätkö eläväsi erakkona ilman kontakteja muihin ihmisiin.
Sanoin vaan, että voisit kohdella naisia samalla tavalla kuin mitä kohtelet esim. miespuolisia ystäviäsi tai vaikka pomoasi.
Edelleen kysyn: ketä sinä arvostat tässä elämässä, ketä sinä kohtelet hyvin. Vai etkö ketään? Sitten on kyllä jo paha ongelma.
...miksi edes ottaa kontaktia ihmisiin, joita ei arvosta? Jos yksikään nainen ei kuulu ihmisiin, joita aloittaja arvostaa, niin ehkä naisten on parempikin ilman häntä... parisuhteissa on ennen kaikkea kyse arvostuksesta.
"No kai sinä nyt jotain ihmistä osaat tässä elämässä kohdella hyvin. Äitiäsi, ystäviäsi, pomoasi, työkavereitasi."
Osaan kohdella heitä asiallisesti, mutten kyllä koskaan ole yrittänyt saada heistä ketään kiinnostumaan parisuhteesta kanssani - jos ymmärrät yskän?
"Edelleen kysyn: ketä sinä arvostat tässä elämässä, ketä sinä kohtelet hyvin. Vai etkö ketään?"
Taitaa olla niin että lämpimästi vastaanotan vain sellaiset jotka tulevat toimittamaan minulle asioitaan lämpimästi. Tai asiallisesti. Jos mun pitää mennä itse esittämään hinkujani toiselle - joka tarkoittaa vieraita ihmisiä ja tässä tapaukseessa vieraita naisia joihin ei ole muuta kuin se kontakti minkä yrittää tehdä - niin olen jokseenkin tukossa automaattisesti.
Koska se on mun paras suoritus ja se ei tuota minkäänlaista hyvää vastetta (useimmiten asiallisen mutta viileän.) mä sitten luovutan ja jos koskaan missään ei tapahdu mitään niin olen nimenomaan katkera koska en saa koskaan hyvää huomiota. Joku joskus sanoi että suomalaista miestä ei kehuta muuta kuin siitä että hän tekee hyvin työnsä ja osaa asiansa sillä saralla. Tää pätee muhunkin.
Kohtelen ihmisiä niinkuin ihmiset kohtelee mua. Ei mulla ole ollut naiskontakteja niin että olisin koskaan kuullut edes mikä mussa on hyvää tai mikä menee mulla väärin että mä voisin jotain asialle tehdä. Mä olen siinä suhteessa jokseenkin täysin tyhjä kirja. Ja tässä päälle kolmenkympin kypsässä iässä naiset selvästikin haluaa että mies osaa käsitellä heitä ja vaikka mä olisinkin jonkun ehdokaslistalla niin pidän aina varmaan viimeistä sijaa. Se johtaa tilaan jossa koen että mun ei edes kannata... voi olla että mulla olis jotain älyllisiä valmiuksia oppia "tapoja" mutta ei tunteellista kapasiteettia toteuttaa niitä käytännössä kun menen kuitenkin lukkoon - osasin teorian tai en.
Kai mun katkeruuteni on sitä että olen asiassa niin hämmentynyt että toivoisin että joku sen ottaa huomioon ja välittää musta ihan sillä tasolla kuin mä olen - täysin vihreänä - mutta se mitä kohtaan on vaatimuksia joihin en koe yltäväni ikimaailmassa kun en edes löydä edes "harjoitusvastustajaa".
"Edelleen kysyn: ketä sinä arvostat tässä elämässä, ketä sinä kohtelet hyvin. Vai etkö ketään?"
Kuinka olis sellaista ihmistä joka kohtaa mut ja koittaa löytää musta sen puolen jota en ole koskaan itsekään kohdannut?
Kuulostais luontevalta.
Voihan joku nainen kokea sinut haasteena. Missä sinä tapaat naisia? Saattaahan se olla, että joku työkaverisi tai tuttusi on ollut kiinnostunut sinusta, mutta ei ole saanut sinulta vastakaikua joten on luovuttanut.
Miehen välinpitämättömyys on tehokas keino siihen. Tyhmempikin nainen uskoo, ettei mies ole silloin kiinnostunut.
En usko, että kukaan voisi elää siten, etteikö kukaan olisi kiinnostunut. Olet kuitenkin varmaan ihan aktiivielämässä mukana ja totesit itselläsi olevan jonkinasteista älyllistä kapasiteettia joten selvästi voisit pärjätä tässäkin asiassa, mikäli tahtoa löytyisi.
Sinun pitäisi nyt tutustua naisiin ihan neutraalilla pohjalla, mene nettitreffeille. Sieltä saisit harjoitusta. Oletko kokeillut?
Tanssipaikat ja harrastukset. Töissä ei kannata alkaa iskemään naisia, moni voi olla kiusaantunut siitä.
Oletko selvinpäin samanlainen kuin kännissä?
"En usko, että kukaan voisi elää siten, etteikö kukaan olisi kiinnostunut."
Taas hyvä esimerkki siitä, miksei naisten pitäisi olettaa mitään. Eiväthän he voi omasta näkökulmastaan ymmärtää.
" Saattaahan se olla, että joku työkaverisi tai tuttusi on ollut kiinnostunut sinusta, mutta ei ole saanut sinulta vastakaikua joten on luovuttanut."
Se 22v pitkätukkainen harjoittelijapoika joka sai pari kuukautta sitten ensimmäisen lapsensa vaimonsa kanssa?
Vai se 40v insinöörimies jolla on kaksi lasta?
Vai kenties se 55v seniori-setä joka jäi 10 vuotta sitten leskeksi?
Työkavereita halutakseni mun tarvis olla homo.
Ainiin. Olihan siellä yks likka harjoittelemassa - ylläri ylläri ihastuin siihen. 20v ja erään uskonlahkon jäsen enkä kovasta yrityksestä huolimatta saanut häntä koskaan edes puhumaan itselleni - vaikka koin että hän on aivan liian nuori että jotenkin "iskisin" häntä, olisin voinut harkita asiaa jos hän olisi tehnyt jonkun selkeän aloitteen mutta kun ei (ylläri ylläri) niin ei. Väärät maailmat ja iät, en halunnut olla iljettävä setämies.
"Missä sinä tapaat naisia?"
En missään. Tarkoitat varmaan sellaisia paikkoja joissa olisi luontevaa käydä juttusille jne. Ei - sellaisia ei ole. Se ei ole edes paikasta kiinni vaan nimenomaan siitä että vaikka paikka olisi jostain syystä oikea niin minä en ole.
"En usko, että kukaan voisi elää siten, etteikö kukaan olisi kiinnostunut."
Olen samaa mieltä. Mutta se 68v hampaaton Elvi - varma nakki - ei nyt sattumoisin innosta. Joku raja minullakin. Jos joku on kiinnostunut niin sitten on. Miten se minua koskettaa? En ole koskaan kokenut että kukaan minua vähäisestikään ulkoisesti tai sisäisesti kiinnostava nainen olisi lähestynyt tai ollut kiinnostunut tekemistäni aloitteista. Jos joku on kaukoihastunut niin se on helvetin surullista koska en ole mikään selvännäkijä.
"Sinun pitäisi nyt tutustua naisiin ihan neutraalilla pohjalla, mene nettitreffeille. Sieltä saisit harjoitusta. Oletko kokeillut?"
Jep. Kaksi ihan mukavaa naista tuli tavattua ja yksi vähemmän mukava. Nää miellyttävät naiset nimenomaan eivät vähäisimmässäkään määrin kiinnostuneet minusta. Koitin olla itseni tai mitä se nyt mun kohdalla tarkoittaakaan - takkuilua ja sensellaista - ja nää neidit oli sellaisia viileän asiallisen kyllästyneitä. Tässä suhteessa siis voin vain todeta että maailma on juuri sellainen kuin sen voi olettaa olevan kaltaiselleni miehelle.
"Tanssipaikat ja harrastukset."
Tanssi... ei. Harrastuksissa nyt en taatusti ala sille linjalle että teen jotain mistä en välitä tavatakseni naisia. Joten ehkä sellainen joka harrastaa jotain mikä minua nappaa. Tähän saakka ei sellaisia ole tullut vastaan tai jos joku onkin niin ei ole minkäänlaista todellista kontaktia ollut.
"Oletko selvinpäin samanlainen kuin kännissä?"
Oletatko että juon?
Älä oleta.
Minusta tuntuu edelleen siltä, että netti on sinulle paras paikka hakea seuraa. Olet ihan hyvä kirjoittamaan, joten pääset treffeille.
Pari treffiä ei nyt vielä ole mitään. Eräs nainen oli käynyt 200 treffiä eikä onnistunut löytämään sopivaa miestä, joten sinulla on vielä toivoa.
Sinun täytyy nyt miettiä tarkkaan minkälaista naisseuraa haluat ja ottaa aktiivisesi netin kautta yhteyttä. Kyllä sieltä jokaiselle seuraa löytyy.
Älä nyt kuitenkaan lannistu.
"Eräs nainen oli käynyt 200 treffiä eikä onnistunut löytämään sopivaa miestä, joten sinulla on vielä toivoa."
Jep. Mutta kiire on jos aion päästä yli 201 ei-toimi nettitreffien mutta mikäs siinä, aikaahan on. Tiedä sitten kuitenkaan kannattaako noita ennätyksiä lähtee koittaan ylittään.
200 nettitreffiä naisella kertoo että hänelle ei kelpaa mikään - mä olen siitä salettiin varma että joukossa on pakko olla jo joku mies joka on naisen tasoinen ja ok - muttei välttämättä "sytyttävä". Hyvällä tuurilla olen yksi hänen tapaamistaan miehistä ja siten 2:3 chanssit että hän oli jompikumpi niistä asiallisista.
Olen sitä mieltä ettei mun kannata lähteä mihinkään nettitreffeille ellei joku nainen oikeasti kiinnostu musta pelkästään kirjoitteluni takia. Se että olen mies ja ns. ok periaatteessa ei oo riittävästi, olen vahvasti sitä mieltä että jotain kipinää pitää olla jos aion vielä tavata tän netin kautta. Ihan siksi että "tapaisin tapaamisen ilosta" jonkun vieraan joka jää vieraaksi ei nyt vaan oikein enää sovi mulle - olen huono siinä tyylissä. En ole iskijä. Olen sellainen kuin olen, joten joko mut hyväksyy alusta asti tai sitten ei hyväksy. Mä mielummin pidän tän katkeruuden pienenä kuin alan sitä ruokkimaan epäonnistumisilla.
Eli yhtähyvin voin muuttaa luostariin ja vetää sen munkinkaavun päälleni. Naiset pärjää ilman muakin elämässään ja se missä voin olla ehkä mielenkiintoinen ja osoittaa että olen "hyödyllinen" ei liity mitenkään ihmissuhteisiin. Mussa on korkeintaan multaa, siementä ei kai sitten ole ellei sellaista joku pistä. Emmätiedä.
Liian vaikeeta. Ei teknisesti kai pohjimmiltaan, mut tunteellisesti ja etenkin kun pitäis saada ne yhteen jotenkin.
Mitä luultavimmin nainen joka harrastaa nettitreffejä harrastaa niitä enemmän kuin yhden ainoan kerran.
Vaikka sattuisikin mukava nainen josta pidän niin on ymmärtääkseni täysin mahdotonta että olisin monen joukossa SE johon hän kiinnittää huomionsa. Jos en ole SE olen vaan joku. Ehkä maksimissaan ihan kiva mies mutta jotain puuttui.
Koska en ole SE mies en saa huomiota josta voisin ehkä kasvattaa itseeni niitä piirteitä jotka heijastelisivat hyviä asioita. En koe olevani innostava, en sellainen johon on helppoa kiinnnittyä, joka miellyttää olemuksellaan ja sytyttää naisen huomioinnillaan. Miksi olisin? Mikä mut olis sellaiseksi tehnyt?
Ajatus siitä että naisen täytyy kertoa mulle mitenpäin mun pitäis olla hänen kanssaan on mitä ilmeisimmin huonoin mahdollinen ajatus. Sen kuvan olen saanut - ja just sitä mä tarvisin. Semmosta ohjekirjaa tai neuvoja joilla mä olen hyvä ja innostava tyyppi ilman että mun tarvii tuntee itseäni täysin pelleksi tai olla mitenkään totaalisen jurpo olemukseltani.
Taitaa mun kirjani pysyä kirjoittamatta.
Olisiko sinulla nyt sitten hieman miettimisen paikka tuossa naisten ikäkysymyksessä. Yritä löytää sellainen nainen, jolle sinä olet saavutus (tämähän on vanha naisteniskutaktiikka). Siis vähän sinua vanhempi, ei hoikka, yksinhuoltaja - onko mahdoton ajatus. Pahimpia ovat juuri kolmekymppiset perheenperustamisiässä olevat naiset. Heidän kriteereihinsä ei kukaan normaali mies mahdu. Eli noista kokemuksistani en tekisi minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Yritä nyt suhatutua itseesi positiivisemmin.
Hirveän itsekrittiinen olet.
Hei!
Itsekin pyörin täällä katkeruudessa, mutta olen näköjään melkein positiivinen verrattuna sinuun.
Jos asenteesi on "olen jähmeä ja kylmä ja katkera, mutta kaikesta huolimatta naisten pitäisi kiinnostua minusta", ei siinä tuloksia synny. Miten voit olettaa , että taivaasta tipahtaa joku syliisi ja saa sinut innostumaan ja syttymään ja löydät itsestäsi uusia puolia? Sinun pitäisi ITSE löytää itsestäsi innostavia, positiivisia puolia, uskoa itse itseesi. Jos pidät suojamuuria etkä anna mahdollisuutta toiselle sukupuolelle, miten voit kohdata ketään? Kirjoituksistasi kuultaa selvästi, että vaikka väität että ok-tyyppi kelpaa, halajat kuitenkin jotain 10-naista, ja jos hän ei sinusta kiinnostu, katkeroidut. Pitäisi olla masokisti, jos näiden juttujen jälkeen uskaltaisi sinuun tutustua. Tarkoitus ei ole lytätä sinua, mutta kyllä sinunkin pitäisi katsoa peiliin. Eikä se Mrs. right välttämättä heti löydy, varsinkaan sinun asenteellasi, pitää jaksaa yrittää ja laittaa itsensä likoon. Jos menet "lukkoon" jne, niitäkin asioita voi harjoitella. Toinen ihminen ei myöskään ole likasanko, jonka päälle voit kaataa kaiken pahanolon itsestäsi. Tai tietenkin voit, mutta monet eivät jaksa olla terapeuttina, varsinkin jos mielipiteesi ovat noin kiveenkirjoitettuja.
Elämä on valintakysymys: voit olla yksin ja katkera tai tehdä jotain sen eteen -myönnytyksiäkin- että löytät sen tärkeän, merkityksellisen ihmisen.
Jos valintana on kaunis niitty tai kivinen pelto, aika moni valitsee niityn, etkä voi heitä siitä syyttää.
Kyllä minunkin täytyy välillä syvältä kaivaa, että jotain positiivista löytyy -mistään. Tai puolipakottaa itseni näkemään sen sinisen taivaan, kuitenkin, tai sen valonsäteen. JOskus, ei välttämättä aina.
...niissä negatiivisissa tunteissa on, samanlaisia tunteita ne on kuin kaikki muutkin. Kyllä se positiivisuus on sinussa aivan samalla tavalla kuin muissakin ihmisissä. Ja sieltä se pomppaa esiin kun oikea kohdalle osuu eli kyllä se asenteesi siitä vielä muuttuu.
Eikä nilkkasukissa mitään kovinkaan positiivisia tunteita herättävää ole, joten anna menna vaan niiden päälle jos kohdalle osuu...ihan samat fiilikset saa aikaan ne kuuluisat viljo-verkkarit;-))
Lämmittää mukavasti yksinäisinä hetkinä.