Olen eronnut nainen enkä halua lapsia. Moni mies pitää minua kauniina, ehkä tästä syystä miehet ovat kommentoineet asiaa niin paljon.
Kysymys kuuluu: Miksi miehet saavat raivokohtauksen kun sanon etten halua lapsia, olen siis vapaehtoisesti lapseton enkä halua muuttaa asiaa.
Kysymys ei ole siitä, etteikö kukaan mies minulle kelpaisi perheenperustamiseen (elin pitkässä parisuhteessa, jossa ajattelin aina samalla tavalla).
Mikä tässä asiassa oikeasti niin ärsyttää. Moni mies ihan oikeasti RAIVOAA asiasta minulle.
Minä en tiedä, miksen halua lapsia. En osaa sanoa mitään syytä asiaan.
Onko ketään, joka ajattelisi samalla tavalla.
Huom! Olen jo sen ikäinen, että ne lapset olisi jo pitänyt hankkia, jos ajatellaan terveysasioita. Tätäkään ei moni mies sulata. (olen erittäin hyväkuntoinen)
Kysymys kuuluu: Miksi miehet saavat raivokohtauksen kun sanon etten halua lapsia, olen siis vapaehtoisesti lapseton enkä halua muuttaa asiaa.
Kysymys ei ole siitä, etteikö kukaan mies minulle kelpaisi perheenperustamiseen (elin pitkässä parisuhteessa, jossa ajattelin aina samalla tavalla).
Mikä tässä asiassa oikeasti niin ärsyttää. Moni mies ihan oikeasti RAIVOAA asiasta minulle.
Minä en tiedä, miksen halua lapsia. En osaa sanoa mitään syytä asiaan.
Onko ketään, joka ajattelisi samalla tavalla.
Huom! Olen jo sen ikäinen, että ne lapset olisi jo pitänyt hankkia, jos ajatellaan terveysasioita. Tätäkään ei moni mies sulata. (olen erittäin hyväkuntoinen)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Luulenpa lapsen liian vahvasti edustavan monille miehille elämän ja suvun jatkumista.
Se onko lapselle mitään annettavaa on sivuseikka.
Se että nainen syystä tai toisesta ei haluakkaan lapsia, on sama kuin kuolemantuomio.
Suuri anteeksiantamaton loukkaus.
Lieneekö syy tähän omassa kulttuurissamme, tiedä häntä.
Omassa tuttavapiirissä on muutama täysin omasta halustaan lapseton pariskunta.
Itse en näe siinä mitään ihmeellistä.
Se on jokaisen oma henkilökohtainen ratkaisu.
Moni ei varmaankaan tajua ja ajattele sitä mitä vanhemmuus vaatii.
Lapsi kun ei ole kotieläin minkä voi luovuttaa pois jos osoittautuukin itse allergiseksi.
Samanlaista asiaan suhtautumista olen kokenut naisten puolelta.
Oma valintani oli jo nuorena,etten halua lapsia.
Naisista tuntuu olevan jotenkin kummallista ettei minulla ole lapsia hämmästyvät suuresti ja epäilevät mitä ihmeellisempiä asioita.
Ei minulla periaatteessa mitään lapsia vastaan ole ja tulen hyvin toimeen lasten kanssa mutta omia ei ole.
Jotkut voivat pitää valintaani itsekkäänä mutta ei se sitä ole.
Korostan, että pidän lapisista. Kavereitten lasten kanssa tulen myös hyvin toimeen, eli ei ongelmia lasten kanssa.
Tämä vapaehtoinen lapsettomuus on siinä mielessä ongelma, että tuo miesten RAIVO on käsittämätöntä, ehkä pelottavaakin. Tulee paha mieli kun joutuu keskustelemaan asiasta (ikäänkuin olisi kuulustelussa!)
Minusta on outoa, että miehet ottavat tuon lasten hankkimisen esiin. Moni kysyy asiasta hyvin varhaisessa tutustumisvaiheessa. Sitäkään en ymmärrä.
Etenkään sellaisten miesten käytöstä, joilla jo on lapsia edellisesta suhteesta, en ymmärrä alkuunkaan.
Tiedän toki, että maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia, mutta jatkuva haukkuminen ja raivonpuuskien kuunteleminen on raskasta.
En minä ole koskaan tehnyt kenellekään pahaa.
se raivoaminen on tietysti väärin, mutta kyllähän nainen ja lapset on isolle osalle miehistä maailman ihanimmat ja tärkeimmät asiat
Juuri näin pitäisi olla parisuhde pari lasta,kultainen noutaja sekä farmari mondeo silloin olisit tavallaan normi tyyppi.
Jos olet lapseton omasta tahdostasi olet joidenkin mielestä omituinen.
Tuo raivoaminen miesten puolesta on hieman käsittämätöntä.
Itse pitäisin tuosta valinnastasi eikä mielestäni sinun pitäisi ottaa tuollaisia kommentteja kovinkaan vakavasti.
ok, jos nainen ei halua lapsia, mutta pitää lapsista. Itselläni on lapsia, joten asia ei siksi ole minulle kynnyskysymys.
Ihan mielenkiinnosta, jos mietit tarkemmin, onko kyse ettet halua omia lapsia, mutta voisit mennä suhteeseen, jossa vastapuolella on lapsia?
Voi olla kysymys perheihanteista, mutta yhtälailla se voisi näyttää jonkun muun tarpeita vastaan itsekkäältä, jos mahdollisia syitä kysyt.
Tulen toimeen lasten kanssa, joten voisin aivan hyvin ryhtyä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta.
Myös lapseton mies sopii minulle tietysti yhtä lailla.
Pitkästä parisuhteesta voi erota myös siitä syystä kun ei ole mitään yhteistä (esim. lapsia)
Niin, ja jotkut miehet sitten kysyvät abortista. Siis että tekisinkö abortin jos tulisin raskaaksi jne. Tai että onko minulle tehty abortteja kun ei ole lapsia.
Eli ristikuulustelu heti ensimmäisellä tapaamisella.
No eihän tämä tietenkään vakavaa ole, kunhan ihmettelen. Flunssaisena on aikaa miettiä asioita.
Kiitos kommenteista.
Eihän kukaan lapsi siitä päätä saako syntyä, se on vanhempien oma päätös. Eikö asiaa muka voi ymmärtää siltä kannalta, että myös lasten hankkiminen on itsekästä? Haluaa vauvan jota voi ("minä voin!") hoitaa. Haluaa äidiksi (äiti liittyy omaan persoonaan).
Itse olen 22-vuotias yliopisto-opiskelijatar enkä voi sietää missään määrin kakaroita. Myönnän toki olevani itsekäs, mutta mitä sitten? Olen naimisissa itseäni vanhemman miehen kanssa (32) ja hän on samoilla linjoilla. Mikä hitto siinä on, että vielä 2000-luvulla ihmetellään, jos joku valitsee elämän ilman lapsia? Maailmassa on jo muutenkin liikakansoitusta ja ihmismäärät pahentavat ilmastonmuutosta, joten globaalisti ajatellen lapsen hankkiminen on vasta itsekästä toimintaa.
Hieno päätös :) Lasten hankkiminen nimenomaan on itsekästä, varsinkin kun oikeasti aika harva ihminen sopii elämäntyylinsä puolesta lapsen huoltajaksi.
Ja jos lapsia haluaa, niin adoptio aina ennen biologisia.
Itse olen yli nelikymppinen nainen ja jos minulle laittaa tuolla treffipalstalla viestiä esim. joku nuorempi mies niin kysyn kyllä lapsettomuudesta. En etsi seksi tai huvittelusuraa vaan pitempää suhdetta. Olen ajatellut asian niin että kun minulla on nuo lapset jo tehtyinä enkä uusia enää tee, niin haluan miehen joka ei lähde vauvakuumeen iskiessä hakemaan uutta naista itselleen :) Tämä pätee varmaan molempiin sukupuoliin.. Miksi aloittaa suhdetta sellaisen kanssa joka mahdollisesti jonain päivänä jättää sinut etsiessään suvunjatkamiskykyistä paria itselleen...
Olet kaunis nainen joka kiusaa miehiä.
Pihtari.
Mulla on hieman samantyyppisiä kokemuksia. Olen nainen, ja tahattomasti lapseton. Olen kuitenkin tiennyt lapsettomuuteni ja sen syyn teinistä alkaen, enkä ole tehnyt asiasta itselleni ongelmaa. En sure sitä, että lapsia ei tule. En siis ryhdy edes yrittämään seurustelemista miehen kanssa, joka haluaa lapsia.
Sikäli hämmästyttää ihmisten suhtautuminen asiaan. Joku ymmärtää kyllä ajatteluani, mutta kovin moni on sitä mieltä, että olen kylmä, kova ja epäilyttävä ihminen, kun en pidä lapsettomuutta elämäni suurimpana tragediana ja murheena. Seurauksena on saarnaamista, kuulustelua ja raivoamista - tai sitten on vaarassa tulla kohdelluksi kevytmielisenä hepsankekkana, jota voi paneskella kunnes se mamma löytyy.
Ja onhan niitä kaikenlaisia hoitoja, minulle sanotaan. Totta. Jopa mulla olisi mahdollisuus tulla raskaaksi hoitojen avulla, mutta todennäköisyys on äärimmäisen pieni ja sen lisäksi keskenmenon vaara on suuri. Lääkärini ei suosittele yrittämistä. Jostain syystä nimenomaan joillekin miehille on täysin käsittämätön ajatus, etten kaikesta huolimatta halua kokeilla....
Sama täällä. En voi saada biologisia lapsia ja viime vuosien aikana olen menettänyt toivoni, että löytäisin miehen, joka hyväksyy asian. Ihan kuin normaali, pitempiaikainen parisuhde olisi tarkoitettu vain niille, jotka lapsia kykenevät saamaan. Useiden miesten mielestä minun pitäisi vain tyytyä yhden yön suhteisiin tai vakipanoihin ja että tällaisen naisen on ihan turha haaveilla naimisiinmenosta tai yhteisistä vanhuudenpäivistä... Ehkä minulla on toivoa elämänkumppanin löytämisestä vasta keski-iässä, kun lapsien saaminen ei enää muutenkaan onnistuisi... mutta on niin vaikeaa olla lapseton alle 40-vuotias nainen. Lapsettomuuteni syyn tietävät vain läheiseni, muut pitävät pitävät minua joko itsekkäänä sinkkuna tai nirppanokkana, jolle ei kukaan mies kelpaa.
haluaa elää jalat ristissä ilman seksiä ja kuolla niin mikäs siinä..Rakastelun luonnollinen seuraus on lapsi ja luonnotonta on jos näin ei käy..
Onko vaikea naisen logiikalla tajuta että lapsettomuus=kuolema.
Ehkäisyä varten on olemassa jo aika monta vaihtoehtoa, joten lapsettomuus ei ihan välttämättä edellytä seksistä kieltäytymistä...
Lapsettomuuden rinnastaminen kuolemaan on aika jyrkkää. Onhan se totta, että jälkeläisissä jää jotain elämään tuleviin aikoihin - mutta omaa kuolemaa se ei lykkää yhtään. Kun on kuollut, niin sehän on sitten siinä, oli lapsia tai ei. Ellei sitten halua tukeutua johonkin taikauskoon, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä logiikan kanssa.
Ja rakastelun luonnollinen seuraus ei tarkkaan ottaen ole lapsi, vaan lapsia niin pitkään kuin naisen hedelmällinen ikä kestää tai kunnes hänen terveytensä pettää...
Mielestäni logiikalla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Siis miksi miehet eivät pidä siitä, etten halua lapsia. Sehän on puhtaasti tunne - inho/vastenmielisyys/raivo vapaehtoista lapsettomuutta kohtaan.
Kiitos kirjoittajille. En ole yksin mielipiteineni. En minä perhe-elämää mitenkään vastusta enkä arvostele ketään joka haluaa perustaa perheen tai on perheellinen. Miksei vapaehtoisesti lapsettomia naisia voisi sitten hyväksyä. Siinäpä se.
Joo no olen mies ja ymmärrän hyvin ettei nainen halua lapsia.
Olisin valmis pariutumaan naisen kanssa joka ei halua tai jostain syystä voisi saada lapsia.
Uskon ettei avioliiton pääasiallinen tarkoitus ole suvun jatkaminen ja avio-liitto voi jopa rakentua vahvemmalle perustalle kahden sellaisen ihmisen välillä, jotka eivät murehdi suvunjatkamisia yms. luolaihmismäisyyksiä
Olen todella pahoillani kaikkien sellaisten ihmisten puolesta, jotka ovat vastentahtoisesti lapsettomia.
Tästä syystä minua joskus suorastaan hävettää oma asenteeni lasten hankkimiseen, kun olen erittäin terve ja hyväkuntoinen. Mutta, kun en voi itselleni mitään.
Olen myös lapseton nainen, mutta kun olen asian itselleni selventänyt, en ole kärsinyt asiasta juurikaan. En osaa edes sanoa, onko lapsettomuuteni tahallista vai tahatonta. Näin vain kävi. Nuorena ammatin saaminen oli tärkeintä, sitten kun olisin halunnut lapsen, silloinen mieheni ei halunnut. Tämä selvisi minulle liian myöhään. Yhden kohdunulkoisen raskauden takia olisin todennäköisesti joutunut koeputkihedelmöitykseen, joten lapsenteko olisi myös vaatinut vähän isompaa yhteistyötä. Olen myös aina ajatellut, että lapsi tehdään TOIMIVAAN parisuhteeseen. Lasta lapsen takia en ole halunnut.
Jossakin vaiheessa koin paineita aiheesta. On sanottu esim. että lapseton on itsekäs jne. Lapset ovat Suomessa nykyään niin harvinaisia ja pyhiä, että koko yhteiskunta tuntuu toimivan ja ajattelevan että lapsiperhe on ainoa oikea vaihtoehto ja lapseton nainen jotenkin huono.
Kuitenkin nykyisin 20 prosenttia suomalaisnaisista jää lapsettomiksi. Se on paljon. Kehotan teitä miettimään tätä ja unohtamaan koko ongelman. Sitä ei ole.
On paljon miehiä, joita ei lapsenteko kiinnosta. Jopa niin että ne naisystäväni, joilla biologinen kello todella tikittää, eivät isäehdokkaita löydä. Tunnen myös äitejä, jotka ovat menettäneet lapsensa ja lapsettomia naisia, jotka ovat huolehtineet toisten lapsista.
Perhemallit moninaistuvat. Kaikenlaista mahtuu maailmaan.
On pariskuntia, jotka lapsia saadakseen joutuvat käymään läpi vaikka mitä hoitoja ja epätoivoa ja surua... Mutta! Se ei tarkoita, että kaikkien lapsentekoon kykenevien pitäisi sen takia haluta lapsia. Kyllä jokainen tekee ihan omat päätöksensä, eikä niitä päätöksiä tarvitse kenenkään edessä hävetä.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on toki valinta, jota muiden tulisi kunnioittaa. Se että kaikki miehet eivät tätä sulata ei mielestäni hirveästi poikkeaa joidenkin miesten asennoitumisesta "uraohjusnaisia" kohtaan tai vastaavasti joidenkin naisten "nyrpistelyä" esim. vähävaraisia miehiä kohtaan. Tilastot osoittavat varsin selkeästi minkälaisilla miehillä ja naisilla on kysyntää.
Tässä viestiketjussa tuli esille myös muita elämän tilanteita, joissa esim. pari on epätoivoisesti käynyt läpi koko heldelmöityshoito rumban tai vastaavasti nainen on pitkään ollut tietoinen omasta kykenemättömyydestään saada lasta. Se että pari tai yksinelävä ei itse kykene saamaan lasta ei nähdäkseni mitenkään poissulje adoption mahdollisuutta - sikäli kun nämä ihmiset haluavat lasta. Onko sillä lopulta merkitystä, jos lapsi on kotitekoinen vai adoptoitu?
Kyllä, siinä on merkittävä ero, onko lapsi oma biologinen jälkeläinen vai adoptiolapsi. Jos ei olisi, niin tämä vaihtoehtohan pitäisi olla yhtä lailla kaikkia lapsia haluavien harkinnassa riippumatta lapsensaantikyvystä. Ja näin ei todellakaan ole! Joten on hurskastelua tyrkyttää vaihtoehtoa lapsettomille vastaavana.
En mä näe eroa siinä, olisiko lapsi biologinen vain adoptoitu jälkeläinen - mulla ei siis ole mitään sellaista ajatusta, että jos omaa ei saa, vierasta en ota.
Sellanen ero kuitenkin on, että ei adoptiolapsia ihan kelle vaan anneta. Itselläni on ainakin ollut aina sellainen tunne, että en kelpaisi - ja kynnys nousee koko ajan. Pätkätöitä pienellä palkalla, muuttoja työn perässä paikkakunnalta toiselle... Nyt kun vihdoin sain vakipaikan, teen pitkää päivää ja opettelen uusia hommia. Kuka hullu mulle tähän lapsen antaisi?
Olemme myöskin mieheni kanssa ns lapseton pariskunta ihan omasta vapaasta tahdosta. Kumpikaan miestä ei ole koskaan halunnut lapsia. Syytä emme ole miettineetkään edes emmekä halua miettiä. Olemme aivan vallan tyytyväisiä lapsettomuuteen ja kahden oloon.
Ainoa huono seikka on ns. lapsellisten utelut ja huomauttelut biologisesta kellosta ja huomauttelut että eikö teidänkin pitäisi. Emme ole koskaan ymmärtäneet sitä mikä pakko niitä lapsia on tehdä jos ei kerran halua. Tämä on meidän päätöksemme ja ns. laselliset voisivat myös sitä kunnioittaa ja jättää ne "tuhkamuna" ja "maho" huomautukset hiivattiin.
Joten pidä sinä vaan päätöksesi olla hankkimatta lapsia. Meitä päätöstäsi kunnioittavia on kyllä muitakin.
ja täysin omasta halustani. En ole ikinä halunnut sitoa itseäni lapsiin, niiden hoitamiseen, tarhaan viemiseen, harrastukset, teini-ikä.....
En vaan näe siinä mitään hohtoa. Haluan elää vapaata elämää, jäädä kaljalle jos huvittaa, lähteä Prahaan nyt jos huvittaa...ja jne. Mitä pahaa siinä on että ajattelee itseään? Ei me täällä pallolla siksi olla että ajateltaisiin muita....
...enkä ole koskaan halunnutkaan lapsia. Ei vain siksi että halusin bilettää vaan syitä on moniakin - terveydellisistä ekologisiin, mutta suurin syy kai on ettei vain ole koskaan tullut sitä "vauvakuumetta" joka olisi sumentanut ajattelun, enkä toisaalta tee mitään vain siksi että se olisi tapana.
Nuorempana minä ja silloinen mieheni saimme kuulla tosi ilkeitä huomautuksia tyyliin "pitääkö järjestää talkoot jos ei ala tapahtumaan" ja sen sellaista.
Itsekkyydestä olen kuullut silloin tällöin, aivan kuin lapsia hankkivat eivät olisi itsekkäitä vaan perustaisivat perheen itku silmässä uhrautuen - eivätköhän hekin tee sen juuri siksi että itse haluavat. Syntyneet-palstasta päätellen ainakin ovat oikein tyytyväisiä. Onhan sitten myöskin ne vahingossa alulle pannut...
S24 treffipalstalla eräs mies johon otin yhteyttä totesi ykskantaan ettei halua edes tutustua minuun koska se, ettei minulla ole lapsia on todiste siitä etten voi ymmärtää mitä on epäitsekkyys. Taannoisessa turnoff-ketjussahan taas yksi mies sanoi ettei missään nimessä kelpuuta ketään lapsetonta - syytä ei kertonut mutta olisikohan ollut tuo sama.
En päättelisi noin yksioikoisesti että lapsien olemassaolo olisi ilman muuta todiste jalosta luonteesta ja päinvastoin - eivät kaikki lapset valitettavsti taida saada pelkästään hyvää kohtelua osakseen kodeissaan. Jos minulla olisi monta lasta ja kaikki huostaanotettuja niin olisinkohan paremmin kelvannut sille joka ei halunnut tutustua minuun....
Vapaaehtoisesti lapseton nainen on 90% varmuudella niin itsekäs tapaus että hyi olkoon. Ei siis satavarmasti, mutta kaikkien tuntemieni ko. tyyppisten naisten perusteella tuo 90% voi olla jopa alakanttiin.
Me, myself and I. Siinä usein tällaisten naisten Top-3 kun puhutaan tärkeistä asioista. Hauskanpito, ystävien kanssa hengailu, bilettäminen harrastukset, matkustelu, kivat jutut ja illanvietto hyvässä seurassa ovat näitä itsekkyyden tunnusmerkkejä. Niin ja ura, ura ja ura. Materialismi paistaa sillä tasolla että sen näkee "sokee ottallaankin" ja hedonismi on sitä luokkaa ettei tule kysymykseenkään mikään sellainen inhotus kuin "omasta kivasta" luopuminen jonkun rääkyvän ja rättiin paskovan kakaran takia.
Lapsettomat naiset ovat luonnonoikkuja. Ihan samalla tavoin kuin miehet jotka haluavat muuttua naiseksi tai naiset jotka halajavat mieheksi. En minä luonnonoikuille raivoa mutta en kyllä moista "perversiota" millään muotoa kunnioita tai arvostakaan.
Onneksi löysin tavis duunarinaisen, joka halusi kolme lasta jo ennen kolmenkympin ikää.
Kyllähän minä voisin lapsia tehdä jos olisin mies, no problem. Silloin kun sitä elämää voisi elää niin kuin aikaisemminkin muijan revittäessä perseensä ja valvoessa yökaudet koliikkia huutavan penskan kanssa maito kipeistä rinnoista tursuten. Miehenä sitä saisi kuulla olevansa NIIN hyvä isä, jos joskus edes vaivautuisi leikkimään penskan kanssa tai lähtisi lenkille rattaiden kanssa. Ja jos pitäisi muutaman päivän isyyslomaa niin toiset pitäisivät suunnilleen puolijumalana ja maailman parhaimpana miehenä. Naisena saat kulkea maha pystyssä, kärsiä synnytystuskat, imettää, kantaa päävastuun lapsen ja kodin hoidosta ja vielä kuunnella miehen ulinaa siitä kun ei saa pillua vaikka tikit ovat vielä välilihassa ja vaipat housuissa imemässä veren ja liman sekaista vuotoa. Jep, itsekäs olen kun en vapaaehtoisesti halua tuohon tilanteeseen.
Sillä,että syyllistävät sitten naista lasten etujen ja henkisen tasapainon vaarantamisesta kaiken maailman huoltajuuskistoineen,sun muineen "jos uskallat jättää minut,teen elämästäsi helvettiä".
Sitten mennään oikeuteen siitä kummalle huoltajuus myönnetään jne...vaikka lapsien siinä eniten luulisi kärsivän.
En ole mikään psykologi,mutta jotain tuonne päin uskoisin asian olevan-ja olen muuten itse mies (joka,ei halua lapsia...)
Mihin niitä tarvitaan huutamaan ja kiukuttelemaan ja kinuamaan jne...?
Elämäänsä saa ihan tarpeeksi stressiä ilman lapsiakin,monet vaan ovat sellaisia että myöntyvät sitten sellaiseen mihin eivät todella haluaisi,kn eivät halua yksinkään elää:(
(m)31