voiko lapsi pelastaa parisuhteen?

Ei ajattelu tapasi typerä ole. Jos ongelmanne ovat raskausaikana vasta tulleet niin yleensä lapsen tuleminen hämmentää miehen. Monella tutulla mies ollut raskausaikana todella törkeä ja välinpitämätön. Kun lapsi syntynyt niin tilanne rauhoittunut. YLeensä miehen tunteita ja miten hän asiaa käsittelee ei oteta tarpeeksi huomiota. Neuvoloissa ja muualla hössötettään vaan äitiä. Minun mieheni alkoi panikoimaan vasta toisen lapsen kohdalla. Mutta kun lapsi syntyi niin aika äkkiä tilanne rauhoittui. Tietenkin oma käyttäyminenkin muuttuu hormoonien takia. Eikä aina välttämättä huomaa kuinka itse kerjää ja kaipaa sitä hellyyttä mutta ei itse muista antaa toiselle.
Kyllä sitä itse tietää milloin oikeasti on tullut tilanteeseen laittaa piste.

lapsi tuo sellaisen vastuun , että jos parisuhde rakoilee ennen lapsen tuloa niin ei siinä voi käydä muuta kuin ero.

Harvoin varmaankaan elämä helpottuu, kun pieni vauva tulee perheeseen. Kyllä ainakin suhteen pohja pitää olla kunnossa, jotta suhteella on toivoa lapsen syntymän jälkeen. Vauva-aika on haastavaa ja kuluttavaa molemmille vanhemmille, molempia väsyttää (ainakin pitäisi väsyttää, koska vauvaahan hoitavat molemmat, ei vaan äiti) eikä aikaa jää omiin tai yhteisiin menoihin, kuten ennen.

Vaikea sanoa kirjoituksestasi, mikä mättää. Haukkuuko miehesi sinua suoraan, kritisoiko ulkoneäköäsi vai tekemiäsi, miten asenneongelma ilmenee? Haukkuminen ei ole ikinä ok, olet sitten raskaana tai et. Helliminen ja hoivaaminen on sitten niin ja näin. Eivät miehet välttämättä tajua, kuinka fyysisesti rankkaa raskaus on ja kuinka paljon raskaus aiheuttaa monelle huolta ja tunnetilojen muutoksia. Kertominen tietysti auttaa, mutta kaikki miehet ei ole kovin hyviä kuuntelemaankaan.

Mieheni näkee punaista jo sanasta "hemmottelu". Sitä meillä ei siis harrasteta. Odotan toista lastamme ja esikoista odottaessani jouduin välillä kimpaantumaan, koska mies ei ottanut tosissaan kipujani ja huoliani. Parisuhdeterapiassakin käytiin. Mies on ollut kuitenkin loistava isä ja arvostaa minua äitinä ja vaimonakin ihan eri tavalla, kuin ennen lapsemme syntymää. Ongelmia on tämänkin raskauden aikana ollut, mutta pienellä tuuletuksella ne on usein saatu ratkottua. Välillä riehaannun kunnolla ja sitten jonkin aikaa saankin silittelyjä ja halauksia sekä kehuja.

Eli on mahdollista, että miehesi asenne muuttuu, kun vauva syntyy. Riippuu kuitenkin ongelmienne laadusta, onko muutosta odotettavissa vai ei. Olet myös herkimmilläsi nyt raskaana, joten kaikki pienemmätkin ongelmat tuntuu isoilta (ainakin minusta tuntuu). Saattaa olla, että teidän tutustuessanne vauvaan ja totutellessanne vauva-arkeen, teillä on yksi tärkeä yhteinen projekti, joten erimielisyydet unohtuu, ainakin hetkeksi. Meillä suhde parani lapsen synnyttyä. mies keskittyy harrastuksiaan ja kavereitaan enemmän perheeseen ja ajanpuutteesta huolimatta yhdessä vietetty aika tuntuu mielekkäämmältä.

Hormoonimyllerryksessä jossa nyt olet tuntuvat kärpäsetkin härkäsiltä. Muista että noita hormooneja on kehossasi vielä kun imetät.

Siksi käytöksesi on yliherkkää, ja yliampuvaa. Mies tuskin on syyllinen.

Ei raskaus ole mikään sellainen, että silloin pitäisi helliä ja hoivata, ei se ole sairaus. Olet lukenut liikaa prinsessa tarinoita, ja satuja, joissa miehet on ritareita. Eivät he ole, Ovatpahan ihan tavallisia ihmisiä.

Itselläni on kolme lasta, ja mies, joka on ihana, puutteineen kaikkineen. Ihana isä, ja puoliso, vaikka onkin välillä kanssani erimieltä, väsynyt, kiukkuinen jne. Se on vain elämää.

Okei, myönnän luin vain otsikon ja osan tekstiä.

Lapsen tehtävä ei todellakaan ole pelastaa parisuhdetta! Aika sairas ajatus minusta, että edes ajatellaan, että lapsi korjaisi sen mikä aikuisien suhteessa on vikana. :(