Eron paikka?

Olin useita vuosia terve. Lääkärini sanoi, ettei psykiatrinen diagnoosi ole este vanhemmuudelle (vaikka nettipalstojen rotuhygieenikot näin ajattelevatkin). No, nyt olen siis kokenut pahan järkytyksen, en pysty enää nukkumaan tai keskittymään, en halua puhua sukulaisten kanssa, suunnittelen erakoksi muuttamista tms.

Sitten luulin keksineeni hyvän idean: laitetaan allerginen mies siedätyshoitoon! Selviteltyäni asiaa sain tietää, että siedätys voidaan tehdä vain yhdelle allergeenille kerrallaan, esim. kissalle TAI koiralle, ei molemmille. Lisäksi hoito kestää kolme vuotta eikä sen teho ole varma. Seuraava idea: liittyisinkö eläinsuojeluyhdistykseen? Ääh, he lähinnä ottavat vastaan rahalahjoituksia ja haluavat sijoittaa lemmikit koteihin, joten ei sekään onnistu. Mietin huonekasveja ja vaikka mitä, mutta miten helliä kasveja?

En tiedä, onko kukaan tähän mennessä eronnut puolison allergian vuoksi. Harmi, että minulla on voimakas hoivavietti. Puran energiaani esim. taiteisiin ja liikuntaan, mutta olen silti tyytymätön. Kirsti Paakkasen avioliitto kariutui lapsettomuuteen ja hän panosti sitten uraan. Harmi, etten ole liikenainen luonteeltani tai rikkaudesta kiinnostunut.
81195
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Elämä ei lopu siihen jos ei saa biologisia lapsia.

Äänestä
  • Kun tietäisi vain, millä lapsettomuuden jättämän aukon saisi paikattua. Hyviä ideoita otetaan vastaan.

    Äänestä

  • Tahattomasti lapseton kirjoitti:

    Kun tietäisi vain, millä lapsettomuuden jättämän aukon saisi paikattua. Hyviä ideoita otetaan vastaan.

    Ei lapsettomuuden aukkoa voi täyttää muutoin kuin adoptoimalla tai toimimalla sijaisperheenä. Totuus on vain hyväksyttävä ja elettävä sen mukaisesti. Jokaisella meillä on tietyt "eväät" matkallamme ja niiden kanssa eletään; toiset valittaen ja surkutellen, toiset nauttien siitä, mitä on. Kenelläkään ei ole kaikkea.

    Jos sinulla on hoivavietti (mitä lienee tarkoittaa käytännössä??) niin helli miestäsi ja itseäsi, ei kai hoivaamisen kohteen tarvitse olla rajattu vaan vietissä riittää, että sitä saa toteuttaa.

    Äänestä

  • Siinäse kirjoitti:

    Ei lapsettomuuden aukkoa voi täyttää muutoin kuin adoptoimalla tai toimimalla sijaisperheenä. Totuus on vain hyväksyttävä ja elettävä sen mukaisesti. Jokaisella meillä on tietyt "eväät" matkallamme ja niiden kanssa eletään; toiset valittaen ja surkutellen, toiset nauttien siitä, mitä on. Kenelläkään ei ole kaikkea.

    Jos sinulla on hoivavietti (mitä lienee tarkoittaa käytännössä??) niin helli miestäsi ja itseäsi, ei kai hoivaamisen kohteen tarvitse olla rajattu vaan vietissä riittää, että sitä saa toteuttaa.

    on se, että olemme lähiaikoina olleet paljon erossa miehen työn takia ja tunnen itseni yksinäiseksi ja laiminlyödyksi. Toivottavasti saamme tämän tilanteen korjattua.

    Eräs sukulainen oli mukana sijaisperhetoiminnassa ja sai sitä kautta adoptiolapset.

    Äänestä

  • alkup. kirjoittaja kirjoitti:

    on se, että olemme lähiaikoina olleet paljon erossa miehen työn takia ja tunnen itseni yksinäiseksi ja laiminlyödyksi. Toivottavasti saamme tämän tilanteen korjattua.

    Eräs sukulainen oli mukana sijaisperhetoiminnassa ja sai sitä kautta adoptiolapset.

    Oletko varma että jaksasit kasvattaa lasta, jos sinulla on ongelmia itsesi kanssa ja jos mieskin on paljon pois kotoa? Mieti ensin tilanne lapsen kannalta, pystyttekö yhdessä, molemmat, tarjoamaan lapselle onnellisen kodin. Vasta toissijaisesti mieti omaa hoivaamisentarvettasi. Entä voitteko tarjota lapselle ehyenä pysyvän perheen ja tasapainoisen kasvuympäristön?

    Entäpä nämä: Onko sinulla kummilapsia, sukulaislapsia, naapurin lapsia, joille voisit ryhtyä ystäväaikuiseksi, entä tukihenkilötoiminta, tai vanhusten ystävätoiminta, erilaiset vapaaehtoistyöt? Voisitko liittyä johonkin yhdistykseen, jonka toiminnasta saisit tyydytystä?

    Äänestä

  • muitakin vaihtoehtoja kirjoitti:

    Oletko varma että jaksasit kasvattaa lasta, jos sinulla on ongelmia itsesi kanssa ja jos mieskin on paljon pois kotoa? Mieti ensin tilanne lapsen kannalta, pystyttekö yhdessä, molemmat, tarjoamaan lapselle onnellisen kodin. Vasta toissijaisesti mieti omaa hoivaamisentarvettasi. Entä voitteko tarjota lapselle ehyenä pysyvän perheen ja tasapainoisen kasvuympäristön?

    Entäpä nämä: Onko sinulla kummilapsia, sukulaislapsia, naapurin lapsia, joille voisit ryhtyä ystäväaikuiseksi, entä tukihenkilötoiminta, tai vanhusten ystävätoiminta, erilaiset vapaaehtoistyöt? Voisitko liittyä johonkin yhdistykseen, jonka toiminnasta saisit tyydytystä?

    Ilmeisesti miehen työtilanne muuttuu ensi vuonna ja pääsemme asumaan samalla paikkakunnalla. Tukiverkosto on hyvä, siis on läheisiä sukulaisia ja ystäviä. Miehellä on kummilapsi, jonka kanssa käymme leikkimässä. Vapaaehtoistyö voisi tehdä hyvää. Olen joskus työskennellyt lasten kanssa. Kirjoitustyylini on välillä dramaattinen, koska olen pöytälaatikkorunoilija. Todellisuus on tasapainoisempi.

    Äänestä

Onko sinulla puutarhaa tai voitko hankkia sellaisen? Minulle on puutarhanhoito aivan valtava henkireikä, mielen kohottaja ja loputtoman innostuksen lähde. Siellä saa kokea vuodenaikojen ja kasvun ihmeen, luonnosta saa voimaa ja mielenrauhaa. Kokeilen uusia kasveja, hoivaan ja vaalin... suosittelen.
Lapsettomuuden takia ei tarvitse erota. Pn vaikka kuinka paljon pareja, jotka elävät kaksin, ja monet omasta tahdostaan. Tilanteessa voi nähdä hyvät puolet esim että on aikaa toisilleen ja vapaus tehdä mitä haluaa. Kukin voi muokata oman elämäntyylinsä sopivaksi tilanteen mukaan.

Äänestä
  • joten ei ole pihaa. Miehellä pahat siitepölyallergiat ym, joten maallemuutto ei taida onnistua. Olemme melko nuoria, eivätköhän nämä särmät ajan kanssa hioudu. Aloitukseni oli aika kärjistetty.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tahattomasti lapseton kirjoitti:

Olin useita vuosia terve. Lääkärini sanoi, ettei psykiatrinen diagnoosi ole este vanhemmuudelle (vaikka nettipalstojen rotuhygieenikot näin ajattelevatkin). No, nyt olen siis kokenut pahan järkytyksen, en pysty enää nukkumaan tai keskittymään, en halua puhua sukulaisten kanssa, suunnittelen erakoksi muuttamista tms.

Sitten luulin keksineeni hyvän idean: laitetaan allerginen mies siedätyshoitoon! Selviteltyäni asiaa sain tietää, että siedätys voidaan tehdä vain yhdelle allergeenille kerrallaan, esim. kissalle TAI koiralle, ei molemmille. Lisäksi hoito kestää kolme vuotta eikä sen teho ole varma. Seuraava idea: liittyisinkö eläinsuojeluyhdistykseen? Ääh, he lähinnä ottavat vastaan rahalahjoituksia ja haluavat sijoittaa lemmikit koteihin, joten ei sekään onnistu. Mietin huonekasveja ja vaikka mitä, mutta miten helliä kasveja?

En tiedä, onko kukaan tähän mennessä eronnut puolison allergian vuoksi. Harmi, että minulla on voimakas hoivavietti. Puran energiaani esim. taiteisiin ja liikuntaan, mutta olen silti tyytymätön. Kirsti Paakkasen avioliitto kariutui lapsettomuuteen ja hän panosti sitten uraan. Harmi, etten ole liikenainen luonteeltani tai rikkaudesta kiinnostunut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu